..että elämä voi muuttua näin totaalisesti päälaelleen. Toisaalta edelleen kyllä hyvällä tapaa, mutta samalla tässä hetkessä kaikki tuo hyvä, tuo mukanaan vastuun, joka välillä aiheuttaa aikamoista väsymystä. Mutta en valita.
Itselläni on ollut raskas syksy, vaikka kovasti antoisa samalla. Opiskeluissa olen tahkonnut kiinni(tai oikeastaan) kiirehtinyt jo aikatauluissa edelle. Perhe-elämä tuo oman vastuunsa, joka aina välillä tuntuu kyllä tosissaan raskaalta. Itsestäni kun tuntuu edelleen siltä että olen sama "pikkupoika", joka aina olen ollut. Poika joka ei osaa kuvitella koskaan aikuistuvansa. Tiedostan kyllä kasvaneeni kummasti viime vuosina, mitä henkiseen puoleen tulee, mutta silti ajoittain huomaan katsovani omia lapsiani ja miettiväni sitä, kuinka minulla voi olla nämä elämässäni. Kai olen siis osannut jotakin tehdä oikeinkin.
Jotenkin nyt juuri tuntuu tosissaan raskaalle. Onneksi vain fyysisesti. Olen onnistunut jälleen kruisailemaan "elämän moottoritiellä" sellaisella vauhdilla, että voimavarat alkaa kummasti olemaan etsimisessä. Onneksi kuitenkin ei ole enää kuin vajaa kaksi viikkoa joululomaan ja onneksi silloin voin levätä kunnolla. Vielä kun jaksaisi viimeiset rypistykset, eli neljä tenttiä ja yhden harjoitustyön kasaamisen. Sen jälkeen olen enemmän kuin valmis antamaan koulun olla taas hetken aikaa. Kunnes taas tammikuulla mennään, eikä meinata :)
On tämä ihmeellistä tämä elämä kaikinpuolin. Enpä olisi voinut kuvitella eläväni tällaista elämää vielä joitakin vuosia sitten. Päivä kerrallaan mennään ja hyvä tulee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti