Mietin tuossa sellaista, kun monesti tulen keskustelleeksi erilaisten ihmisten kanssa raittiudesta ja aina välillä samainen asia nousee esille. Tämä vertaisryhmätoiminta ja sen avulla raittiina eläminen tai sen vaikutus ihmiseen. Olen itse elävä esimerkki siitä, että vertaisryhmät toimivat, auttaen alkoholistia saavuttamaan raittiuden, aivan samoin kuin peliongelmaista elämään ilman uhkapelaamista. Silti moni ihminen on tuota ryhmätoimintaa vastaan tai ainakin heillä on jotenkin negatiivinen suhtautuminen tuohon toimintaan. No jokaisella meistä on oma mielipide, eikä minun tarvitse noista kommenteista sinällään välittää, mutta toisaalta haluan aina pohtia asioita hieman syvällisemmin tai ainakin useammalta kantilta. Omalla kohdallani ryhmät ja niissä käyvät ihmiset ovat muodostuneet minulle äärimmäisen tärkeiksi. Toisaalta nämä ihmiset, jotka jotenkin negatiivisesti suhtautuvat tuohon vertaistukeen, ovat tavalla tai toisella kokeneet siinä mukana ollessaan jotakin pahaa tapahtuneeksi. Siitä syystä ymmärrän kyllä heidän suhtautumisensa, mutta toisaalta mietin sitä, ettei kuitenkaan kannattaisi alkaa aina yleistämään, jos jossain on jotain vialla, että samat viat olisivat kaikkialla. Niin tai näin, kunhan pohdiskelen elämää, taas vaihteeksi.
Sitten toiseen asiaan, jota olen tässä viime päivät pohdiskellut. Oma elämäni ja se, miltä tämä minun elämä ja oleminen toisten ihmisten silmissä vaikuttaa. Olen siitä hyvilläni, että kaikki ne ihmiset joiden kanssa olen säännöllisesti tekemisissä, ovat hyvillään minun ja perheeni tilanteesta. Siitä syystä tiedostan kyllä, ettei tämänhetkinen elämäntyylini voi olla kovin huonolla tolalla, mutta silti, kun saan joltain ihmiseltä jotain negatiivista kommenttia tyylistäni elää, niin alan pohtia sitä, onko tuon ihmisen kommentissa jotakin perää. Tässä johtopäätökseni asioissa tänään: Olen pyrkinyt koko raittiin jaksoni eli kuluneen kuusi vuotta opettelemaan elämään siten, että en ketään ihmistä vahingoittaisi tekemisilläni tai sanomisillani. Ainakin luulen oppineeni melko hyvin elämäntavan, jossa toisen ihmisen loukkaamista ei tapahdu. Toisaalta kaikki ne ihmiset, jotka tavalla tai toisella kuuluvat elämääni, antavat aina sellaista signaalia, että olen oppinut raittiin elämäntavan varsin sujuvasti. No miksi sitten tätä tässä pohdin? Hetkittäin mietin sitä, etten missään kohtaa vaikuttaisi omahyväiseltä tai muulla tapaa itsevarmalta raittiin elämäntavan toimimisesta kohdallani. Siihen kyllä joka päivä pyrin, ettei puheeni tai kirjoitteluni olisi sellaista, että siitä saisi kuvan, että olen omahyväinen, päinvastoin.
Joskus kun saan kommenttia, etten jonkun ihmisen mielestä osaa elää, alan pohtia tarkkaan sitä, onko tuossa jotain todellista tuossa kommentissa, mutta aina palaan viimeistään asiasta ihmisten kanssa puhuessani samaan johtopäätökseen, eli siihen, että tällaisen kommentin esittäjällä itsellään on jotain vialla omassa elämässään ja siitä syystä minun kirjoitteluni oman elämäni järjestymisestä ärsyttää kyseistä ihmistä ja siitä negatiivinen kommentointi minua kohtaa tulee. Tietysti tähän todettakoon se, ettei tämä millään tavalla tarkoitta sitä, että olisin perillä, valmis ihmisenä, vaan sen sijaan elämä sujuu juuri niin kauan hyvin, kun olen valmis joka päivä tutkailemaan itseäni, kertoen huolistani toiselle ihmiselle ja tällä tavoin saamaan omaan ajatusmaailmaani sen toisen ihmisen näkökulman. Jotenkin tässä kirjoittaessani mietin jälleen elämääni siinä valossa, että turhaan minä toisten ihmisten ilkkumisesta välitän, minulla on kaikki hyvin tänään. Tuon varmuudeksi voinen mainita sen, että peilaan joka päivä omaa päivän tasapainoisuuttani ensin perheeni kautta, sitten ystävien ja vielä niiden läheisten jotka elämässäni päivittäin vaikuttavat ja aina kun signaali noilta ihmisiltä on se, että kaikki on hyvin, niin kauan tiedän näin olevan.
Näillä pohdinnoin, todella jännittävän Suomi-pelin jälkimainingeista rauhoittuen, alan valmistautua vapaaseen viikonloppuun, joka kuluu rakkaan vaimoni kanssa kaksin, kun lapsukaiset lähtevät viikonlopuksi yökyläileen. Tiedossa on siis tuikitärkeää laatuaikaa rakkaimpani kanssa. Laatuaikaa, jota koskaan ei meidän huliviliperheessämme ole liikaa.