Olen pohtinut paljon sitä, kuinka ääretön voimavara kiitollisuus onkaan. Löytäessäni kiitollisuutta ihan tavallisista arkipäivän asioista, tulen todenneeksi sen, että elämä kaikesta huolimatta kantaa, vaikka välillä saattaakin aivan joltain muulta vaikuttaa.
Pohdin tälle aamua herätessäni sitä, että olen kiitollinen siitä, että elämäni on viime aikoina täyttynyt, erinäisistä suoritteista. Ilman noita en olisi taas kerran väsynyt ja sitä kautta löytänyt tuttua ja turvallista hellittämistä ja sitä seuraavaa kiitollisuudentilaa. Tilaa jossa kaikki on hyvin, olipa olosuhteet millaiset tahansa.
Tässä ketjussa haluan jakaa elämästäni esiin nousevia kiitollisuuden aiheita, tuoden samalla myös itselleni tietoisuuteen sen, että tämän hetken kiitollisuudella muovataan eilisen vastoinkäymisistä timantteja tähän päivään.
Olen kiitollinen kaikesta siitä suunnattomasta pelosta, jota elämäni aikana olen joutunut kohtaamaan. Tuo pelko opetti minulle sen, mitä aidon nöyryyden kautta saavutettu rohkeus on. Tuo rohkeus ei olisi kasvanut kukoistukseen, mikäli pelko olisi vain poistunut heti, kun sitä kyyneleet valuen rukoilin.
Olen kiitollinen kaikista niistä vastoinkäymisistä ja menetyksistä joita elämässäni olen joutunut kohtaamaan. Vastoinkäymiset opettivat minulle sen, etten todellakaan ole oman elämäni mestari, toisin kuin niin pitkään kuvittelin olevani. Olen vain oppipoika, joka voi ottaa opiksi tai jättää ottamatta. Valinta ja sen myötä vastuu on minun. Loputtoman monet erilaiset menetykset ovat opettaneet minulle toisten ihmisten arvon. Sitä ei mitata rahassa, saati aikana, jonka ihminen tai muu elävä elämässäni on, vaan se mitataan siinä, mitä toisillemme saamme peilaten olla antamassa.
Lisäksi olen kiitollinen kaikista niistä monessa eri elämäni vaiheissa vastaan tulleista ihmisitä, jotka niin loputtoman monet kerrat ovat nostaneet minussa esiin erinäisiä negatiivisia tunnekuohuja, mitä erilaisimmista syistä johtuen. Välillä olen hyväksyen peilistä katsonut sieltä heijastuvaa kuvaani, ollen valmis kohtaamaan itsessäni nuo negatiiviset tunteet, jotka ovat huutaneet tulla näkyviksi. Toisinaan olen kääntänyt katseeni katseeni pois itsestäni, sadatellen peiliä, tuota toista ihmistä, mutta tänään ymmärrän sen tarkoittaneen vain sitä, etten vielä tuolloin ollut tarpeeksi kypsä kohtaamaan juuri tuota tunnetta. Tunnetta, jonka kohtaaminen tuossa hetkessä, satutti vielä ihan liikaa.
Olen kiitollinen siitä, etten vielä ole oppinut elämään elämää suorittamatta sitä. Se kertoo minulle tälle aamua sen, että matkani minuuteeni on vielä pahasti kesken, mutta tämän hetkisen kiitollisuuden kautta huomaan taas löytäneeni palasen sitä aitoa minuuttani. Minuutta, joka opettaa minulle pysähtymistä olennaisten asioiden äärelle. Siihen kohtaan, jossa kaikki on hyvin, olipa olosuhteet millaiset tahansa. Tuo kohta, on tämä hetki. Hetki jossa kaikki on hyvin.
Olen kiitollinen, tästä raittiista päivästä. Päivästä jona opin itsestäni juuri ne minulle tärkeät asiat, jotka tässä vaiheessa matkaani minun on tarkoitus oppia.
Olen kiitollinen teistä, arvon kanssamatkaajat. Ilman teitä ja täällä kirjoittamista, en olisi koskaan oppinut sitä, että kirjoittamisen ja lukemisen taito ovat yksi suurimmista siunauksista, joita meille koulussa jo lapsena opetetaan.
Olen kiitollinen.