"Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme."
Hengellinen herääminen?? Tämä on AA:n 12. askeleen mukainen määritelmä hengellisestä heräämisestä:
Jos puhutaan jonkun ihmisen hengellisestä heräämisestä, tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että hän nyt kykenee tekemään, tuntemaan ja uskomaan sellaista, mihin hän ei aikaisemmin omin voimin pystynyt. Hän on saanut osakseen lahjan, joka hänelle merkitsee tietoisuuden ja olemassaolon aivan uutta tilaa. Hän on päässyt polulle, joka todella johtaa jonnekkin. Elämä ei enää olekkaan tarkoituksetonta. Hengellisen heräämisen saanut ihminen on sananmukaisesti muuttunut toiseksi, sillä hän on löytänyt voimanlähteen, jonka hän aikaisemmin on jollakin tavalla kieltänyt itseltään. Hän huomaa nyt omaavansa siinä määrin rehellisyyttä, suvaitsevaisuutta, epäitsekkyyttä, mielenrauhaa ja rakkautta, ettei aikaisemmin olisi voinut kuvitella sellaista mahdolliseksi.
No mitä ja miten tuota sanoman saattamista sitten toteutetaan?
Sanoman saattamista on yksinkertaisuudessaan jo se, että käy ryhmissä ja puhuu omista kokemuksistaan. Toisaalta jos mennään pidemmälle, sanoman saattamista voi tehdä käymällä vierailemassa erilaisissa päihdekuntoutus paikoissa, sairaaloissa tai vaikka olemalla yhteydessä näihin paikkoihin ja antamalla omat tietonsa ja pyytämällä tarpeen tullen henkilökuntaa ottamaan yhteyttä, jos sopivaa avun tarpeessa olevaa ihmistä löytyy.
Omalla kohdallani sanoman saattaminen on tapahtunut käymällä ryhmissä, toimimalla AA-kummina, vierailemalla sairaalassa ja samaisessa kuntoutuspaikassa, josta itse raittiuden alun saavutin, sekä aina tilaisuuden tullen kertomalla oman tarinansa sellaiselle henkilölle, joka kamppailee viinan kanssa. Jokaiselle kyllä löytyy omankokoiset saapikkaat, joissa omaa osuuttaan voi toimittaa. Näiden periaatteiden toteuttaminen kaikissa toimissa on sitten omalla kohdallani sitä, että pyrin elämään noiden ehdotusten pohjalle rakennettua elämää ja ainakin tällä hetkellä siitä on ollut suunnaton hyöty jo pelkästään parisuhteelle, joka on herännyt aivan uuteen kukoistukseen useiden vaikeiden vuosien jälkeen. Nyt on sitten omat kokemukseni askelten osalta alustavasti purettuna, joten tästä eteenpäin kirjoittelen tästä raittiin elämän autuudesta :)
Elämä kantaa ja raitis elämä kannattaa. Tupakkaa tekee kyllä valehtelematta mieli välillä aivan armottomasti, mutta itse vieroitusoireet eivät ole mitään verrattuna pahinpiin vieroitusoireisiin joita kohtasin pillereiden vieroitushoitojen aikaan. Voimattomuus ja luovuttaminen, siinä avaintekijät tässäkin "taistelussa".
Jatketaan taas tästä..
Näytetään tekstit, joissa on tunniste AA:n 12 askelta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste AA:n 12 askelta. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
tiistai 22. heinäkuuta 2008
AA:n 11. Askel
"Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena kuin Hänet käsitimme, rukoillen ainoastaan tietoa Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen."
Minun oma kokemukseni tässä askeleessa pohjautuu paljolti menneeseen elämääni ja siihen tosi asiaan, että kuin ihmeen kaupalla olen vielä elossa.
Omalla kohdallani aloin miettiä Korkeamman Voiman olemassa oloa kun nuorempi poikani syntyi. Hänen olessaan parin päivän ikäinen, olin viettämässä varpajaisia tai paremminkin juomassa jälleen, selitellen itselleni, että vietän ns. varpajaisia. Oma juomiseni oli jo kauan aikaa ollut sellaista, etten välttämättä tarvinnut tai kaivannut ketään seuraksi, mutta tuona iltana isutin paikallisessa ja "juhlin" poikani syntymää. Humalatilan lisääntyessä ongelmaksi tuli jälleen rahan puute ja sainkin kuningas idean käydä kotonani "lainaamassa" rahaa omalta äidiltäni, joka oli ystävällisesti apuna kaitsemassa vanhempaa poikaani, kun vaimo oli laitoksella. No koska kello oli jo yli puolenyön, äitini nukkui ja minä tarvitsin rahaa, joten varastin hänen pankkikorttinsa ja lähdin taksilla kohti kaupungin juottoloita. Juhlat loppuivat lyhyeen, kun muutaman paukun jälkeen kortti takavarikoitiin ja minä olin pennittömänä yksin kaupungilla. Jälleen mieleni synkkeni itsesääliin ja syllisyyteen, joten aloin harhailla ympäri kaupunkin miettien,ettei elämälläni ollut enää mitään tarkoitusta(todella hyvin kuvaavaa holistin itsekeskeisyyttä, kun miettii että minulle oli vasta syntynyt pieni poika). Kiipesin yhdessä hetkessä jo kirkon katonharjalle ja meinasin hypätä sieltä alas, mutta jokin esti minua, ehkä pelko. Sitten lähdin maleksimaan vielä kaupungille ja löysin jonkin viinapullon, jossa oli vielä ainetta jäljellä. Join "onnellisena" pullon tyhjäksi ja seurauksena siitä humalani lisääntyi riittävästi, jotta itsetuhoiset ajatukset palasivat. Kävelin eräille silloille ja katselin alla virtaavaa vettä, miettien että tuosta kun pää edellä hyppään, niin tajunta menee ja hukun tuonne. "Yritin" vielä saada itselleni apua soittamalla hätäkeskukseeen ja kerroin ajatuksistani, mutta siellä ystävällinen naishenkilö kertoi ettei voi auttaa, koska mitään ei vielä ollut tapahtunut. Istuin hetken kaiteella ja lopuksi pudottauduin alas. Muistan elävästi sen, kuinka mennessäni pinnan alle, tajunta ei mennytkään, vaan mieleeni tulivat lapseni, vaimoni ja armoton elämänhalu. Sain itseni pinnalle ja seuraava ongelma oli miten pääsisin rantaan ja saisin itselleni apua. Oli jo alkutalvi, joten vesi ei ollut mitenkään lämmintä. Silloin ensimmäisiä kertoja muistan rukoilleeni apua, pääsin rantaan ja kiipesin takaisin sillalle, jossa pysäytin ensimmäisen auton ja sain itselleni apua. Tullessani päivystykseen ruuminlämpö oli lähellä hypotermiaa, mutta tästäkin seikkailusta selvisin, kuin ihmeen kaupalla. Voi vain kuvitella sitä minun ja varsinkin vaimoni häpeän määrää, kun hän oli vastasyntyneen vauvan kanssa osastolla ja isäntä tulee katsomaan sairaalavaatteissa, raahaten tippatelinettä matkassaan. No nämä tapahtumat osaltaan veivät minua kohti raitistumista, joten kaikessa jotain hyvää.
No mitä tuo kertomus liittyy sitten itse askeleeseen. Minulla on ollut lukemattomia tilanteita, joissa olen miettinyt tuotakin tapahtumaa, mutta oikeastaan konkreettisimmin se pyöri mielessäni, kun eräässä vaiheessa poikamme ei oikein rauhottunut nukkumaan ja minä makoilin hänen seuranaan sen aikaa, että hän nukahti. Noina iltoina muistan kiitollisena katselleeni pientä poikaani ja miettineeni sitä, kuinka kamalan paljosta olisin jäänyt paitsi, jos minun elämäni olisi päättynyt ennen aikojaan. Noina iltoina myös opettelin rukoilemaan ja huomasin sen rauhoittavan vaikutuksen, joten omalla kohdallani tietoisen yhteyden kehittämäinen 11. askeleen mukaisesti tapahtui tällä tavalla.
Loppu huomautuksena vain, että elämä ilman tupakkaa näyttää ainakin vielä onnistuvan ilman suurempia tuskia. Saa nähdä kuinka käy, mutta tässäkin mennään päivä kerrallaan.
Minun oma kokemukseni tässä askeleessa pohjautuu paljolti menneeseen elämääni ja siihen tosi asiaan, että kuin ihmeen kaupalla olen vielä elossa.
Omalla kohdallani aloin miettiä Korkeamman Voiman olemassa oloa kun nuorempi poikani syntyi. Hänen olessaan parin päivän ikäinen, olin viettämässä varpajaisia tai paremminkin juomassa jälleen, selitellen itselleni, että vietän ns. varpajaisia. Oma juomiseni oli jo kauan aikaa ollut sellaista, etten välttämättä tarvinnut tai kaivannut ketään seuraksi, mutta tuona iltana isutin paikallisessa ja "juhlin" poikani syntymää. Humalatilan lisääntyessä ongelmaksi tuli jälleen rahan puute ja sainkin kuningas idean käydä kotonani "lainaamassa" rahaa omalta äidiltäni, joka oli ystävällisesti apuna kaitsemassa vanhempaa poikaani, kun vaimo oli laitoksella. No koska kello oli jo yli puolenyön, äitini nukkui ja minä tarvitsin rahaa, joten varastin hänen pankkikorttinsa ja lähdin taksilla kohti kaupungin juottoloita. Juhlat loppuivat lyhyeen, kun muutaman paukun jälkeen kortti takavarikoitiin ja minä olin pennittömänä yksin kaupungilla. Jälleen mieleni synkkeni itsesääliin ja syllisyyteen, joten aloin harhailla ympäri kaupunkin miettien,ettei elämälläni ollut enää mitään tarkoitusta(todella hyvin kuvaavaa holistin itsekeskeisyyttä, kun miettii että minulle oli vasta syntynyt pieni poika). Kiipesin yhdessä hetkessä jo kirkon katonharjalle ja meinasin hypätä sieltä alas, mutta jokin esti minua, ehkä pelko. Sitten lähdin maleksimaan vielä kaupungille ja löysin jonkin viinapullon, jossa oli vielä ainetta jäljellä. Join "onnellisena" pullon tyhjäksi ja seurauksena siitä humalani lisääntyi riittävästi, jotta itsetuhoiset ajatukset palasivat. Kävelin eräille silloille ja katselin alla virtaavaa vettä, miettien että tuosta kun pää edellä hyppään, niin tajunta menee ja hukun tuonne. "Yritin" vielä saada itselleni apua soittamalla hätäkeskukseeen ja kerroin ajatuksistani, mutta siellä ystävällinen naishenkilö kertoi ettei voi auttaa, koska mitään ei vielä ollut tapahtunut. Istuin hetken kaiteella ja lopuksi pudottauduin alas. Muistan elävästi sen, kuinka mennessäni pinnan alle, tajunta ei mennytkään, vaan mieleeni tulivat lapseni, vaimoni ja armoton elämänhalu. Sain itseni pinnalle ja seuraava ongelma oli miten pääsisin rantaan ja saisin itselleni apua. Oli jo alkutalvi, joten vesi ei ollut mitenkään lämmintä. Silloin ensimmäisiä kertoja muistan rukoilleeni apua, pääsin rantaan ja kiipesin takaisin sillalle, jossa pysäytin ensimmäisen auton ja sain itselleni apua. Tullessani päivystykseen ruuminlämpö oli lähellä hypotermiaa, mutta tästäkin seikkailusta selvisin, kuin ihmeen kaupalla. Voi vain kuvitella sitä minun ja varsinkin vaimoni häpeän määrää, kun hän oli vastasyntyneen vauvan kanssa osastolla ja isäntä tulee katsomaan sairaalavaatteissa, raahaten tippatelinettä matkassaan. No nämä tapahtumat osaltaan veivät minua kohti raitistumista, joten kaikessa jotain hyvää.
No mitä tuo kertomus liittyy sitten itse askeleeseen. Minulla on ollut lukemattomia tilanteita, joissa olen miettinyt tuotakin tapahtumaa, mutta oikeastaan konkreettisimmin se pyöri mielessäni, kun eräässä vaiheessa poikamme ei oikein rauhottunut nukkumaan ja minä makoilin hänen seuranaan sen aikaa, että hän nukahti. Noina iltoina muistan kiitollisena katselleeni pientä poikaani ja miettineeni sitä, kuinka kamalan paljosta olisin jäänyt paitsi, jos minun elämäni olisi päättynyt ennen aikojaan. Noina iltoina myös opettelin rukoilemaan ja huomasin sen rauhoittavan vaikutuksen, joten omalla kohdallani tietoisen yhteyden kehittämäinen 11. askeleen mukaisesti tapahtui tällä tavalla.
Loppu huomautuksena vain, että elämä ilman tupakkaa näyttää ainakin vielä onnistuvan ilman suurempia tuskia. Saa nähdä kuinka käy, mutta tässäkin mennään päivä kerrallaan.
maanantai 21. heinäkuuta 2008
AA:n 10. Askel
"Jatkoimme itsetutkistelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti."
Tässä kohtaa olemme tilantessa, jossa mennyt elämä ja itsestämme löytämämme viat on korjattu. Nyt tulemme sen kysymyksen ääreen, voimmeko säilyttää raittiutemme ja tunne-elämämme tasapainossa. Omalla kohdallani vastauksena on kyllä. Kaikki on kiinni rehellisyydestä ja perusteellisuudesta. Kun olen rehellinen itselleni ja olen tehnyt aikaisemmat ehdotukset(askeleet) perusteellisesti, minulle on löytynyt tasapainoinen tila ja sitä kautta tarve sortua huonoihin riippuvuuksiin on poistunut. Jatkamalla itsetutkistelua ja myöntämällä heti kun huomaan olevani väärässä, sekä hyvittämällä jos tarvetta siihen ilmenee, takaan itselleni ja sitä kautta läheisilleni tasapainoista elämää, johon ei sisälly haitallisia riippuvuuksia.
Nyt olen opetellut etsimään itsetutkistelun avulla myös positiivisia ominaisuuksia itsestäni. Tein tätä etsimistä jo alustavasti 4. askeleessa ja nyt opettelen korvaamaan luonteenvikojani hyvyyksillä, joista on hyötyä niin itselleni, kuin läheisillenikin.
Kun aikaisemmin on elänyt elämää pääasiallisesti vihan, katkeruuden, kaunan, mustasukkaisuuden, kateuden, itsesäälin, sekä loukatun ylpeyden vallassa, ei ole ihme, että on tarvinnut sekoittaa pää viinan ja pillereiden avulla tai on ollut pakko paeta ahdistuneisuuttaan jatkuvasti erilaisten pelien "kiehtovaan maailmaan". Nyt saamillani työkaluilla kun sitten opettelee löytämään itsessään hyveitä kuten, ystävällisyys, kärsivällisyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus ja kohteliaisuus, sekä opettelee soveltamaan niitä omassa elämässään, niin lopputuloksena ei voi olla kovinkaan negatiivisia tunnelmia. Toistan jälleen itseäni, mutta oman kokemukseni valossa, ohjelma todellakin toimii.
Tämä ei nyt varsinaisesti liity enää pelkästään tähän 10. askeleeseen vaan toimii välihuomautuksena koko ohjelmasta. Olen nimittäin hankkinut itselleni jälleen yhden "haasteen" kokeilla jo pari kertaa omalla kohdallani toiminutta ohjelmaa jälleen erääseen riippuvuuteen, joka itselleni on "siunaantunut". Olen 18 vuotta ollut nikotiinin orja ja tänään se loppui. Tai oikeammin viime yönä klo 00.00 alkoi siinäkin suhteessa parempi elämä. Se miten se onnistuu, jää nähtäväksi, mutta kuten todettua, ohjelman vaikuttavuus on vääjäämätön ja sitä kun pystyy todellakin soveltamaan melkein ongelmaan, kuin ongelmaan, niin jälleen aloitetaan ensimmäisestä askeleesta ja voimattomuuden myöntämisestä, tällä kertaa tupakoinnin suhteen.
Täytyy tähän loppuun todeta, että ainakin juuri tällä hetkellä olo on luottavainen, vaikka tiedostan kyllä, että vaikeuksia voi olla vielä usen kerran vastassa. Onneksi en ole tämän, kuten en muidenkaan ongelmieni kanssa yksin.
Tässä kohtaa olemme tilantessa, jossa mennyt elämä ja itsestämme löytämämme viat on korjattu. Nyt tulemme sen kysymyksen ääreen, voimmeko säilyttää raittiutemme ja tunne-elämämme tasapainossa. Omalla kohdallani vastauksena on kyllä. Kaikki on kiinni rehellisyydestä ja perusteellisuudesta. Kun olen rehellinen itselleni ja olen tehnyt aikaisemmat ehdotukset(askeleet) perusteellisesti, minulle on löytynyt tasapainoinen tila ja sitä kautta tarve sortua huonoihin riippuvuuksiin on poistunut. Jatkamalla itsetutkistelua ja myöntämällä heti kun huomaan olevani väärässä, sekä hyvittämällä jos tarvetta siihen ilmenee, takaan itselleni ja sitä kautta läheisilleni tasapainoista elämää, johon ei sisälly haitallisia riippuvuuksia.
Nyt olen opetellut etsimään itsetutkistelun avulla myös positiivisia ominaisuuksia itsestäni. Tein tätä etsimistä jo alustavasti 4. askeleessa ja nyt opettelen korvaamaan luonteenvikojani hyvyyksillä, joista on hyötyä niin itselleni, kuin läheisillenikin.
Kun aikaisemmin on elänyt elämää pääasiallisesti vihan, katkeruuden, kaunan, mustasukkaisuuden, kateuden, itsesäälin, sekä loukatun ylpeyden vallassa, ei ole ihme, että on tarvinnut sekoittaa pää viinan ja pillereiden avulla tai on ollut pakko paeta ahdistuneisuuttaan jatkuvasti erilaisten pelien "kiehtovaan maailmaan". Nyt saamillani työkaluilla kun sitten opettelee löytämään itsessään hyveitä kuten, ystävällisyys, kärsivällisyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus ja kohteliaisuus, sekä opettelee soveltamaan niitä omassa elämässään, niin lopputuloksena ei voi olla kovinkaan negatiivisia tunnelmia. Toistan jälleen itseäni, mutta oman kokemukseni valossa, ohjelma todellakin toimii.
Tämä ei nyt varsinaisesti liity enää pelkästään tähän 10. askeleeseen vaan toimii välihuomautuksena koko ohjelmasta. Olen nimittäin hankkinut itselleni jälleen yhden "haasteen" kokeilla jo pari kertaa omalla kohdallani toiminutta ohjelmaa jälleen erääseen riippuvuuteen, joka itselleni on "siunaantunut". Olen 18 vuotta ollut nikotiinin orja ja tänään se loppui. Tai oikeammin viime yönä klo 00.00 alkoi siinäkin suhteessa parempi elämä. Se miten se onnistuu, jää nähtäväksi, mutta kuten todettua, ohjelman vaikuttavuus on vääjäämätön ja sitä kun pystyy todellakin soveltamaan melkein ongelmaan, kuin ongelmaan, niin jälleen aloitetaan ensimmäisestä askeleesta ja voimattomuuden myöntämisestä, tällä kertaa tupakoinnin suhteen.
Täytyy tähän loppuun todeta, että ainakin juuri tällä hetkellä olo on luottavainen, vaikka tiedostan kyllä, että vaikeuksia voi olla vielä usen kerran vastassa. Onneksi en ole tämän, kuten en muidenkaan ongelmieni kanssa yksin.
AA:n 9. Askel
"Hyvitimme henkilökohtaisesti näitä ihmisiä milloin vain mahdollista, ellemme näin tehdessämme vahingoittaneet heitä tai muita."
Hyvitystyö käynnistyy, kun alkoholisti aloittaa ryhmässä käymisen ja raittiin elämän. Läheiset huomaavat melko pian muutosta, joka on pelkästään positiivista. Mutta omalla kohdallani juominen oli sotkenut niin pahoin minun ja läheisteni välit, että ilman perusteellista hyvittämistä, minulla ei olisi ollut mahdollisuuksia kovinkaan pitkään olla ilman viinaa.
Vaikeinta tässä askeleessa on löytää oikea hetki. Itselläni se vain tuli eteen ja minun mielestäni jos ihminen on halukas hyvittämään tekemänsä vääryydet, mahdollisuus siihen kyllä annetaan. Itselläni sellainen tapahtui eräänä syksyisenä aamuna, kun miettiessäni päivän tekemisiä, mieleeni tuli tämä askel ja ajattelin, että miksipä en lähtisi käymään juttelemassa ihmisille, joita olin juomisellani loukannut.
Pelko oli melkoinen, kun olin menossa ensimmäisen ihmisen luokse, mutta pelon osoittautuessa aiheettomaksi, seuraavaan paikkaa oli jo hieman helpompaa mennä. Päivän saldona oli vapautuminen vuosikausia kestäneestä armottomasta syyllisyyden taakasta ja eräs tärkein huomio oli, että ihmiset välittivätkin minusta oikeasti. Enoni esimerkiksi kuunteli tarinaani kyynel silmässä ja lopuksi sanoi, että voisin unohtaa n.5000 euron velkani, kunhan lupaisin pitää huolta itsestäni ja perhestäni. Kyseinen ihminen oli lapsuuteni eräässä vaiheessa minulle, kuin isä ja vietinkin paljon aikaa hänen kanssaan. Asia jota käytin sumeilematta hyväkseni juoma-aikana, valehdellen ja manipuloiden häneltä suuria summia rahaa. Voi vain kuvitella, millaisia syyllisyyden tunteita tuollaiset tapahtumat tuovat, mutta kertomalla rehellisesti kaiken, syyllisyyden tunteista voi myös vapautua. Tärkeintä sinällään ei ole se, että kaikki vanhingoittamamme ihmiset antavat meille anteeksi, koska sellainen ei aina ole mahdollistakaan. Tärkeintä on tehdä rehellisesti oma osuus ja lopuksi jättää menneisyys taakseen. Omalla kohdallani tällainen tilanne oli isäni kanssa. Hän kun kuoli 2 vuotta sitten, niin tein hyvitystä hänen kohdallaan juuri aikaisemmin kuvatulla tavalla. Kävin puhumassa hänelle hänen haudallaan, toisin sanoen pyytämässä anteeksi kaikkea pahaa mitä olen aiheuttamut ja jätin tapahtuneet taakseni. Helpotuksen tunne, joka tämän askeleen tekemisen jälkeen seuraa, on sanoinkuvaamaton.
Ohjelma on todellakin sellainen joka vapauttaa niin alkoholistin, narkomaanin, peliongelmaisen, kuin minkä tahansa muunkin vahingollisen riippuvuuden kanssa painivan ihmisen elämään elämää sovussa itsensä kanssa.
Hyvitystyö käynnistyy, kun alkoholisti aloittaa ryhmässä käymisen ja raittiin elämän. Läheiset huomaavat melko pian muutosta, joka on pelkästään positiivista. Mutta omalla kohdallani juominen oli sotkenut niin pahoin minun ja läheisteni välit, että ilman perusteellista hyvittämistä, minulla ei olisi ollut mahdollisuuksia kovinkaan pitkään olla ilman viinaa.
Vaikeinta tässä askeleessa on löytää oikea hetki. Itselläni se vain tuli eteen ja minun mielestäni jos ihminen on halukas hyvittämään tekemänsä vääryydet, mahdollisuus siihen kyllä annetaan. Itselläni sellainen tapahtui eräänä syksyisenä aamuna, kun miettiessäni päivän tekemisiä, mieleeni tuli tämä askel ja ajattelin, että miksipä en lähtisi käymään juttelemassa ihmisille, joita olin juomisellani loukannut.
Pelko oli melkoinen, kun olin menossa ensimmäisen ihmisen luokse, mutta pelon osoittautuessa aiheettomaksi, seuraavaan paikkaa oli jo hieman helpompaa mennä. Päivän saldona oli vapautuminen vuosikausia kestäneestä armottomasta syyllisyyden taakasta ja eräs tärkein huomio oli, että ihmiset välittivätkin minusta oikeasti. Enoni esimerkiksi kuunteli tarinaani kyynel silmässä ja lopuksi sanoi, että voisin unohtaa n.5000 euron velkani, kunhan lupaisin pitää huolta itsestäni ja perhestäni. Kyseinen ihminen oli lapsuuteni eräässä vaiheessa minulle, kuin isä ja vietinkin paljon aikaa hänen kanssaan. Asia jota käytin sumeilematta hyväkseni juoma-aikana, valehdellen ja manipuloiden häneltä suuria summia rahaa. Voi vain kuvitella, millaisia syyllisyyden tunteita tuollaiset tapahtumat tuovat, mutta kertomalla rehellisesti kaiken, syyllisyyden tunteista voi myös vapautua. Tärkeintä sinällään ei ole se, että kaikki vanhingoittamamme ihmiset antavat meille anteeksi, koska sellainen ei aina ole mahdollistakaan. Tärkeintä on tehdä rehellisesti oma osuus ja lopuksi jättää menneisyys taakseen. Omalla kohdallani tällainen tilanne oli isäni kanssa. Hän kun kuoli 2 vuotta sitten, niin tein hyvitystä hänen kohdallaan juuri aikaisemmin kuvatulla tavalla. Kävin puhumassa hänelle hänen haudallaan, toisin sanoen pyytämässä anteeksi kaikkea pahaa mitä olen aiheuttamut ja jätin tapahtuneet taakseni. Helpotuksen tunne, joka tämän askeleen tekemisen jälkeen seuraa, on sanoinkuvaamaton.
Ohjelma on todellakin sellainen joka vapauttaa niin alkoholistin, narkomaanin, peliongelmaisen, kuin minkä tahansa muunkin vahingollisen riippuvuuden kanssa painivan ihmisen elämään elämää sovussa itsensä kanssa.
lauantai 19. heinäkuuta 2008
AA:n 8. Askel
"Teimme luettelon kaikista vahingoittamistamme henkilöistä ja halusimme hyvittää heitä kaikkia."
Tämän askeleen kautta astumme lopultakin eristäytyneisyydestä. Tarkastelemme jo neljännessä askeleessa vahingoittamiamme ihmisiä ja tässä askeleessa tarkastelemme tekemäämme listaa tarkemmin ja valmistaudumme hyvittämään tekemämme virheet. Tästä askeleesta seuraa yhteenkuuluvuuden tunne elämisestä ihmisenä ihmisten joukossa, ilman turhaa syyllisyyttä. Anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen.
Oma kokemukseni on, että kohtaamalla vuosia kestäneet häpeät ja kaunat, kertomalla oman tarinansa rehellisesti ja pyytämällä anteeksi, saa puhdistettua oman puolen kadustansa. Omalla kohdallani hyvitys lista oli pitkä kuin nälkävuosi, mutta käymällä jokaisen ihmisen luona ja tekemällä tilit selviksi, vapauduin elämään tässä hetkessä kiitollisin sydämmin. Vuosia kestänyt vihanpito pättyi. Minulla esimerkiksi oli jokaisen lähisukulaisen kanssa välit todella tulehtuneet, johtuen vuosia kestäneestä valehtelusta, manipuloimisesta ja rahan "lainaamisesta".
Tämän listan tekemisessä minulla oli suurena apuna oma AA-kummini. Tarkistelin hänen kanssaan eri tilanteita ja sitä, keitä kohtaan minulla oli hyvitettävää. Loppuen lopuksi huomasin omat virheeni ja aloin valmistautumaan itse hyvitykseen, joka seuraa seuraavassa askeleessa.
Kaikkineen nämä kaksi askelta(8. ja 9.) vapauttavat vuosikausia kestäneestä taakan kantamisesta. Puhtain mielin elämään, ilman turhaa syyllisyyttä.
Tämän askeleen kautta astumme lopultakin eristäytyneisyydestä. Tarkastelemme jo neljännessä askeleessa vahingoittamiamme ihmisiä ja tässä askeleessa tarkastelemme tekemäämme listaa tarkemmin ja valmistaudumme hyvittämään tekemämme virheet. Tästä askeleesta seuraa yhteenkuuluvuuden tunne elämisestä ihmisenä ihmisten joukossa, ilman turhaa syyllisyyttä. Anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen.
Oma kokemukseni on, että kohtaamalla vuosia kestäneet häpeät ja kaunat, kertomalla oman tarinansa rehellisesti ja pyytämällä anteeksi, saa puhdistettua oman puolen kadustansa. Omalla kohdallani hyvitys lista oli pitkä kuin nälkävuosi, mutta käymällä jokaisen ihmisen luona ja tekemällä tilit selviksi, vapauduin elämään tässä hetkessä kiitollisin sydämmin. Vuosia kestänyt vihanpito pättyi. Minulla esimerkiksi oli jokaisen lähisukulaisen kanssa välit todella tulehtuneet, johtuen vuosia kestäneestä valehtelusta, manipuloimisesta ja rahan "lainaamisesta".
Tämän listan tekemisessä minulla oli suurena apuna oma AA-kummini. Tarkistelin hänen kanssaan eri tilanteita ja sitä, keitä kohtaan minulla oli hyvitettävää. Loppuen lopuksi huomasin omat virheeni ja aloin valmistautumaan itse hyvitykseen, joka seuraa seuraavassa askeleessa.
Kaikkineen nämä kaksi askelta(8. ja 9.) vapauttavat vuosikausia kestäneestä taakan kantamisesta. Puhtain mielin elämään, ilman turhaa syyllisyyttä.
perjantai 18. heinäkuuta 2008
AA:n 7. Askel
"Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan vajavuutemme."
Nöyryys on asia jota riippuvainen ihminen tarvitsee vapautuakseen riippuvaisuuksistaan. Itsekeskeisen holistin on todella vaikeaa onnistua löytämään nöyryyttä, ennen kuin tuska kasvaa sellaisiin mittoihin, että on todellakin valmis etsimään jotakin uutta. 6. askeleesta löytyneellä asenteella on helppo mennä kohti seitsemättä askelta.
Itse tehdessäni 7. askelta olin todella valmis mihin tahansa, että saisin vapautua tuosta armottomasta tuskatilasta. Vuonna 1939, kun Bill W kirjoitti tämän askeleen, alkuperäinen askel kuului. "Nöyrästi polvillamme pyysimme Häntä poistamaan nämä viat jättämättä mitään jäljelle" Minä toteutin tuon tekstin mukaisesti 7. askeleen rukoillen seuraavaa..
"Jumalani, minä tahdon, että sinä otat minut kokonaan, kaikkine hyvine ja pahoine ominaisuuksineni. Rukoilen, että ottaisit minusta pois jokaisen luonteenpuutteen, joka estää minua olemasta hyödyksi Sinulle ja lähimmäisilleni. Anna minulle voimaa toteuttaa Sinun tahtosi lähtiessäni täältä"
Sen jäleen tuska on helpottanut päivä päivältä ja nöyryys on lisääntynyt ja mikä tärkeintä, minun ei ole enää tarvinnut juoda, syödä opiaatteja, eikä paeta olojani pelien maailmaan. Oma kokemukseni on, että ohjelma toimii, jos sille antaa vain hiemankaan mahdollisuutta toimia.
Nöyryys on asia jota riippuvainen ihminen tarvitsee vapautuakseen riippuvaisuuksistaan. Itsekeskeisen holistin on todella vaikeaa onnistua löytämään nöyryyttä, ennen kuin tuska kasvaa sellaisiin mittoihin, että on todellakin valmis etsimään jotakin uutta. 6. askeleesta löytyneellä asenteella on helppo mennä kohti seitsemättä askelta.
Itse tehdessäni 7. askelta olin todella valmis mihin tahansa, että saisin vapautua tuosta armottomasta tuskatilasta. Vuonna 1939, kun Bill W kirjoitti tämän askeleen, alkuperäinen askel kuului. "Nöyrästi polvillamme pyysimme Häntä poistamaan nämä viat jättämättä mitään jäljelle" Minä toteutin tuon tekstin mukaisesti 7. askeleen rukoillen seuraavaa..
"Jumalani, minä tahdon, että sinä otat minut kokonaan, kaikkine hyvine ja pahoine ominaisuuksineni. Rukoilen, että ottaisit minusta pois jokaisen luonteenpuutteen, joka estää minua olemasta hyödyksi Sinulle ja lähimmäisilleni. Anna minulle voimaa toteuttaa Sinun tahtosi lähtiessäni täältä"
Sen jäleen tuska on helpottanut päivä päivältä ja nöyryys on lisääntynyt ja mikä tärkeintä, minun ei ole enää tarvinnut juoda, syödä opiaatteja, eikä paeta olojani pelien maailmaan. Oma kokemukseni on, että ohjelma toimii, jos sille antaa vain hiemankaan mahdollisuutta toimia.
torstai 17. heinäkuuta 2008
AA:n 6. Askel
"Olimme täysin valmiita antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet"
Omalla kohdallani raittiuden alkuaikoina juuri tämän kaltaiset tekstit nostivat niskavillat pystöön. Mitä on tuo puhe Jumalasta? Minä en ainakaan siihen usko! Pois se minusta!
Oikeastaan tässäkin askeleessa jokaisella on valinnan vapaus, mitä pitää omana Korkeampana. Oli se sitten Jumala, AA-ryhmä tai jotakin johon kykenee edes hieman turvautumaan, omavoimaisuuden poistamiseksi. Oikeastaan minun mielestäni tämän askeleen tarkoitus on opastaa meitä etsimään itsellemme parasta mahdollista asennetta, jolla voisimme päästä eroon tuhoon vievistä himoistamme, oli sitten kyse alkoholista, huumeista, pelaamisesta tai mistä tahansa itseämme tuhoavasta riippuvaisuudesta.
Tulokkaan AA-ryhmään totutellessaan ei tarvitse muuta, kuin kysyä itseltään, kuinka elämäni on mennyt näin ja onko minulla toivoa, ilman että turvautuisin johonkin tai johonkuhun. Omalla kohdallani viinan, lääkkeiden ja pelaamisen suhteen tuli vastaan sellainen hetki, jossa huomasin oikeasti miettiväni sitä, etten osaa kuvitella elämää ilman niitä, saati niiden kanssa. Tällaisessa tilanteessa ihminen huomaa tulleensa tiensä päähän ja vaikka kuinka ylpeys, pelko tai jokin muu sanoisi, ettei ole mitään tai ketään mihin uskoa, niin silti siihen alkaa löytymään halua. Tulee aika, jolloin esim. alkoholista, huumeista tai pelaamisesta on tullut sellainen pakkomielle, ettei enää voi kuvitella elämää ilman niitä. Toisaalta elämästä niiden kanssa on taas tullut niin ongelmia täynnä olevaa, ettei osaa myöskään kuvitella elämän jatkuvan niiden kanssakaan.
Onneksi edelleenkään AA ei vaadi mitään uskoa. Ohjelma ja ryhmä tukevat, vaikkei välttämättä osaisi, haluaisi tai uskaltaisi vielä uskoa mihinkään. Oikea asenne kasvaa tuskan myötä. Ainakin omalla kohdallani löysin pohjani ja olin täysin valmis antamaan vaikka Urho Kaleva Kekkosen vapauttavan minut niistä armottomista tuskista, joita nämä riippuvuudet ja niiden himo toi. Miksi ei siis oman ymmärryksen mukainen Jumala.
Se mitä hyvää taas tästä vasta löytyneestä asenteesta seuraa on, että ihminen löytää itselleen sen verran nöyryyttä, että hän on halukas vastaanottamaan sen armon, jolla viinan, huumeiden tai pelaamisen aiheuttamista tuskista vapautumisessa vaaditaan. Omalla kohdallani elämä on mennyt parhaimmillaan/pahimmillaan niin pohjamutia myöten, että on löytynyt halu etsiä ja löytää itselleen Voima, johon turvata ja luottaa ja tästä seurauksena minulta on otettu pois niin juomahimo, lääkeriippuvuus, kuin pelaamisen pakkomiellekkin. Mutta homma toimii vain niin kauan, kuin minulla on riittävästi nöyryyttä myöntää olevani yksin voimaton näitä pakkomielteitä kohtaan ja siten olen valmis mihin tahansa, jottei minun tarvitse enää taistella niiden kanssa tai niitä vastaan.
Elämä on huomattavan paljon helpompaa tämän kilometripylvään löytymisen jälkeen, eikä siitä todellakaan lopu kiinnostavuus tai jännittävyys. Päinvastoin, opimalla nauttimaan oikeista, pienistä asioista, niistä voi nauttia useammin.
Omalla kohdallani raittiuden alkuaikoina juuri tämän kaltaiset tekstit nostivat niskavillat pystöön. Mitä on tuo puhe Jumalasta? Minä en ainakaan siihen usko! Pois se minusta!
Oikeastaan tässäkin askeleessa jokaisella on valinnan vapaus, mitä pitää omana Korkeampana. Oli se sitten Jumala, AA-ryhmä tai jotakin johon kykenee edes hieman turvautumaan, omavoimaisuuden poistamiseksi. Oikeastaan minun mielestäni tämän askeleen tarkoitus on opastaa meitä etsimään itsellemme parasta mahdollista asennetta, jolla voisimme päästä eroon tuhoon vievistä himoistamme, oli sitten kyse alkoholista, huumeista, pelaamisesta tai mistä tahansa itseämme tuhoavasta riippuvaisuudesta.
Tulokkaan AA-ryhmään totutellessaan ei tarvitse muuta, kuin kysyä itseltään, kuinka elämäni on mennyt näin ja onko minulla toivoa, ilman että turvautuisin johonkin tai johonkuhun. Omalla kohdallani viinan, lääkkeiden ja pelaamisen suhteen tuli vastaan sellainen hetki, jossa huomasin oikeasti miettiväni sitä, etten osaa kuvitella elämää ilman niitä, saati niiden kanssa. Tällaisessa tilanteessa ihminen huomaa tulleensa tiensä päähän ja vaikka kuinka ylpeys, pelko tai jokin muu sanoisi, ettei ole mitään tai ketään mihin uskoa, niin silti siihen alkaa löytymään halua. Tulee aika, jolloin esim. alkoholista, huumeista tai pelaamisesta on tullut sellainen pakkomielle, ettei enää voi kuvitella elämää ilman niitä. Toisaalta elämästä niiden kanssa on taas tullut niin ongelmia täynnä olevaa, ettei osaa myöskään kuvitella elämän jatkuvan niiden kanssakaan.
Onneksi edelleenkään AA ei vaadi mitään uskoa. Ohjelma ja ryhmä tukevat, vaikkei välttämättä osaisi, haluaisi tai uskaltaisi vielä uskoa mihinkään. Oikea asenne kasvaa tuskan myötä. Ainakin omalla kohdallani löysin pohjani ja olin täysin valmis antamaan vaikka Urho Kaleva Kekkosen vapauttavan minut niistä armottomista tuskista, joita nämä riippuvuudet ja niiden himo toi. Miksi ei siis oman ymmärryksen mukainen Jumala.
Se mitä hyvää taas tästä vasta löytyneestä asenteesta seuraa on, että ihminen löytää itselleen sen verran nöyryyttä, että hän on halukas vastaanottamaan sen armon, jolla viinan, huumeiden tai pelaamisen aiheuttamista tuskista vapautumisessa vaaditaan. Omalla kohdallani elämä on mennyt parhaimmillaan/pahimmillaan niin pohjamutia myöten, että on löytynyt halu etsiä ja löytää itselleen Voima, johon turvata ja luottaa ja tästä seurauksena minulta on otettu pois niin juomahimo, lääkeriippuvuus, kuin pelaamisen pakkomiellekkin. Mutta homma toimii vain niin kauan, kuin minulla on riittävästi nöyryyttä myöntää olevani yksin voimaton näitä pakkomielteitä kohtaan ja siten olen valmis mihin tahansa, jottei minun tarvitse enää taistella niiden kanssa tai niitä vastaan.
Elämä on huomattavan paljon helpompaa tämän kilometripylvään löytymisen jälkeen, eikä siitä todellakaan lopu kiinnostavuus tai jännittävyys. Päinvastoin, opimalla nauttimaan oikeista, pienistä asioista, niistä voi nauttia useammin.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2008
AA:n 5. Askel
"Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekkin toiselle ihmiselle"
Alkoholistin pahin ominaisuus on itsekkyys ja itsekeskeisyys. Kun kysymys on sairaudesta, ainoa keino toipua on hoitaa tuota sairauttaan. AA:n askelten tarkoituksena on oman minämme kukistaminen ja sitä kautta oppia luottamaan toisiin ihmisiin ja niin halutessaan Jumalaan.
Ehkä suurin hyöty tämän askeleen ottamisessa on juuri luottamuksen palautuminen ihmisiin. Kun huomaa voivansa kertoa asioista rehellisesti, vaikutus on uskomaton. Alkoholisti tuskin koskaan aikaisemmin on voinut olla rehellinen, saati uskaltanut luottaa keneenkään.
Oma kokemukseni on, että uskaltautumalla olemaan rehellinen puheissaan, helpotuksen tunne tulee heti. Lisäksi pidemmällä aikavälillä vaikutukset ovat vieläkin suuremmat. Pian huomaa oppivansa luottamaan toisiin ihmisiin, eikä jatkuvasti pelkää tulevansa petetyksi. Minulla tämä askel vaati tuskaista taistelua, mutta uskaltautuessani olemaan totaalisen rehellinen, huomasin ettei oma historiani olekkaan niin karmea ja erikoinen, kuin mitä omassa päässäni olin miettinyt.
Suurimpia edistysaskeleita omassa toipumisessani olen kuitenkin askelten tekemisen ohella ottanut, saattaessani tätä sanomaa eteenpäin. Käytyäni säännöllisesti omassa ryhmässäni, muut ryhmäni jäsenet alkoivat huomata muutosta minussa tehtyäni askeleet ja useampia heistä alkoi kiinnostaa enemmän, mistä moinen muutos johtuu. Toisin sanoen pääsin tekemään askeleita esimerkiksi erään toverini kanssa, joka on 17 vuotta elänyt raittiina, käymällä säännöllisesti ryhmissä, muttei kongreettisesti ole koskaan aikaisemmin tukinut itseään ja menneisyyttään, saati myöntänyt tekemiään vahinkoja kenellekkään. Tehtyämme askeleet, hän totesi eräässä ryhmässä holistien olevan melkoisen uppiniskaista porukkaa. Vaikka heillä on tämä loistava ohjelma, mitä toteuttamalla omasta elämästään saa uskomattoman paljon enemmän irti, niin siltikään läheskään kaikki eivät askelten tekemiseen ole suostuneet.
Eräästä toisesta tällaisesta askelten tekemisestä koitui se hyvää tekevä vaikutus, että sain itselleni todellisen ystävän. Nyky hetkessä olemme harvasen päivä tekemisissä ja keskustelemme, niin toipumiseen liittyvistä, kuin ihan tavallisistakin asioista, eli olen ohjelmassa päivittäin. En voi sanoin kuvailla miltä tuntuu sellaisesta ihmisestä, joka koko ikänsä on tottunut salaamaan jotakin ja yhtäkkiä oppiikin olemaan totaalisen rehellinen itselleen ja sitä kautta myös toisille.
Tästä jälleen rohkeasti kohti seuraavaa askelta..
Alkoholistin pahin ominaisuus on itsekkyys ja itsekeskeisyys. Kun kysymys on sairaudesta, ainoa keino toipua on hoitaa tuota sairauttaan. AA:n askelten tarkoituksena on oman minämme kukistaminen ja sitä kautta oppia luottamaan toisiin ihmisiin ja niin halutessaan Jumalaan.
Ehkä suurin hyöty tämän askeleen ottamisessa on juuri luottamuksen palautuminen ihmisiin. Kun huomaa voivansa kertoa asioista rehellisesti, vaikutus on uskomaton. Alkoholisti tuskin koskaan aikaisemmin on voinut olla rehellinen, saati uskaltanut luottaa keneenkään.
Oma kokemukseni on, että uskaltautumalla olemaan rehellinen puheissaan, helpotuksen tunne tulee heti. Lisäksi pidemmällä aikavälillä vaikutukset ovat vieläkin suuremmat. Pian huomaa oppivansa luottamaan toisiin ihmisiin, eikä jatkuvasti pelkää tulevansa petetyksi. Minulla tämä askel vaati tuskaista taistelua, mutta uskaltautuessani olemaan totaalisen rehellinen, huomasin ettei oma historiani olekkaan niin karmea ja erikoinen, kuin mitä omassa päässäni olin miettinyt.
Suurimpia edistysaskeleita omassa toipumisessani olen kuitenkin askelten tekemisen ohella ottanut, saattaessani tätä sanomaa eteenpäin. Käytyäni säännöllisesti omassa ryhmässäni, muut ryhmäni jäsenet alkoivat huomata muutosta minussa tehtyäni askeleet ja useampia heistä alkoi kiinnostaa enemmän, mistä moinen muutos johtuu. Toisin sanoen pääsin tekemään askeleita esimerkiksi erään toverini kanssa, joka on 17 vuotta elänyt raittiina, käymällä säännöllisesti ryhmissä, muttei kongreettisesti ole koskaan aikaisemmin tukinut itseään ja menneisyyttään, saati myöntänyt tekemiään vahinkoja kenellekkään. Tehtyämme askeleet, hän totesi eräässä ryhmässä holistien olevan melkoisen uppiniskaista porukkaa. Vaikka heillä on tämä loistava ohjelma, mitä toteuttamalla omasta elämästään saa uskomattoman paljon enemmän irti, niin siltikään läheskään kaikki eivät askelten tekemiseen ole suostuneet.
Eräästä toisesta tällaisesta askelten tekemisestä koitui se hyvää tekevä vaikutus, että sain itselleni todellisen ystävän. Nyky hetkessä olemme harvasen päivä tekemisissä ja keskustelemme, niin toipumiseen liittyvistä, kuin ihan tavallisistakin asioista, eli olen ohjelmassa päivittäin. En voi sanoin kuvailla miltä tuntuu sellaisesta ihmisestä, joka koko ikänsä on tottunut salaamaan jotakin ja yhtäkkiä oppiikin olemaan totaalisen rehellinen itselleen ja sitä kautta myös toisille.
Tästä jälleen rohkeasti kohti seuraavaa askelta..
tiistai 15. heinäkuuta 2008
AA:n 4. Askel
"Suoritimme perustellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkistelun."
Neljäs askel kulkee oman kokemukseni kautta viidennen askeleen kanssa käsi kädessä. Ensin rehellisesti tutkitaan mitä vikoja itsessä piilee ja sen jälkeen käydään löydökset läpi luotettavan ihmisen kanssa. AA:ssa on olemassa opasvihkonen tätä askelta varten, mutta oma kokemukseni näiden askelten tekemisestä pohjautuu siihen vanhaan tapaan, että etsitään sopiva ja luotettava henkilö(kummi), jolla on kokemusta askelten tekemisestä. Oma kummini kävi minun kanssa askeleita läpi Ison Kirjan(Nimettömät alkoholistit)mukaisesti. Hyöty minkä tästä mielestäni saa, on että samalla kertaa saadaan suoritettua askeleet, joissa tarvitsee toista ihmistä apuna ja kerran käytyään yli sen korkean "luottamus kynnyksen", luottamus toisiin ihmisiin alkaa hiljalleen palautumaan ja muutoinkin vaikutukset ovat todella suuria.
Omalla kohdallani neljäs askel oli ehkä yksi vaikemmista, mutta toisaalta yksi eniten omaan olooni positiivisesti vaikuttaneista askeleista. Toisaalta minulla oli siinä onnellinen tilanne, että sain itselleni sellaisen ihmisen kummiksi, että tehdessämme askeleita, hän kertoi omasta elämästään kaiken ja sitä kautta helpotti omaa kertomistani huomattavasti.
No mitä neljännessä askeleessa olisi hyvä käydä läpi? Iso Kirja kehoittaa tekemään listaa kaunan kohteista, eli ihmisistä, instituutoista ja periaatteista, joihin joskus oli suuttunut. Sen jälkeen käydään tekemään listaa ihmisistä, joita itse omalla käytöksellään on loukannut(samalla toteutuu 8. askel), sen jälkeen listataan asioita joita kohtaan tuntee tai on tuntenut pelkoa ja viimeisempänä, muttei vähäisimpänä käydään läpi sukupuolisuhteita, ne kun tahtovat varsinkin alkoholistilla olla kaiken kirjavia. Jos ihminen tekee tätä askelta itselleen rehelliseltä pohjalta, on vaikutukset omaan oloon huomattavia. Vuosikymmeniä piilossa olleet asiat tulevat päivän valoon ja yleensä samalla osoittautuvat kuviteltua pienemmiksi. Omassa päässä kun tahtoo paisutella asioita kohtuuttomasti.
Jos askeleen tekee esim. kummin kanssa, niin samalla voi suorittaa viidennen askeleen, mutta siitä kerron taas seuraavassa kirjoituksessani. Vaimo lähti illaksi ryhmään, niin varjellakseni asuntomme pyörremyrskyyn verrattavista tuhoista, on ehkä viisainta lopettaa kirjoittaminen tähän ja mennä valmistelemaan jälkikasvua unten maille..
Se pitää vielä lisätä, että käsiteltyään omia huonoja piirteitään, ei kannata jäädä pyörimään niiden ympärille, vaan rohkeasti kohti seuraavaa askelta, eli myöntämään omat löydöksensä jollekkin toiselle ihmiselle ja sen jälkeen anteeksi anto ja asioiden taakseen. jättäminen.
Sitten voi hyvillä mielin keskittyä miettimään mitä hyviä piirteitä itsestään löytää. Omalla kohdallani tapahtui melkoinen muutos suhtautumisessa omaan itseeni, kun sain käsiteltyä omat vikani, myönnettyä ne kummilleni ääneen ja jättämällä ne sitten taakseni. Sen jälkeen aina tasaisin väliajoin löydän itsestäni aina lisää hyviä luonteenpiirteitä.
Minulla suurin muutos on juuri ollukin siinä, että aikaisemmin pyörin armottoman itsesäälin vallassa ja aivan hukassa erilaisten roolieni alla, mutta tutustuttuani itseeni tarkemmin, olen löytämässä tietoisuuden itsestäni ja omista vahvuuksistani.
Neljäs askel kulkee oman kokemukseni kautta viidennen askeleen kanssa käsi kädessä. Ensin rehellisesti tutkitaan mitä vikoja itsessä piilee ja sen jälkeen käydään löydökset läpi luotettavan ihmisen kanssa. AA:ssa on olemassa opasvihkonen tätä askelta varten, mutta oma kokemukseni näiden askelten tekemisestä pohjautuu siihen vanhaan tapaan, että etsitään sopiva ja luotettava henkilö(kummi), jolla on kokemusta askelten tekemisestä. Oma kummini kävi minun kanssa askeleita läpi Ison Kirjan(Nimettömät alkoholistit)mukaisesti. Hyöty minkä tästä mielestäni saa, on että samalla kertaa saadaan suoritettua askeleet, joissa tarvitsee toista ihmistä apuna ja kerran käytyään yli sen korkean "luottamus kynnyksen", luottamus toisiin ihmisiin alkaa hiljalleen palautumaan ja muutoinkin vaikutukset ovat todella suuria.
Omalla kohdallani neljäs askel oli ehkä yksi vaikemmista, mutta toisaalta yksi eniten omaan olooni positiivisesti vaikuttaneista askeleista. Toisaalta minulla oli siinä onnellinen tilanne, että sain itselleni sellaisen ihmisen kummiksi, että tehdessämme askeleita, hän kertoi omasta elämästään kaiken ja sitä kautta helpotti omaa kertomistani huomattavasti.
No mitä neljännessä askeleessa olisi hyvä käydä läpi? Iso Kirja kehoittaa tekemään listaa kaunan kohteista, eli ihmisistä, instituutoista ja periaatteista, joihin joskus oli suuttunut. Sen jälkeen käydään tekemään listaa ihmisistä, joita itse omalla käytöksellään on loukannut(samalla toteutuu 8. askel), sen jälkeen listataan asioita joita kohtaan tuntee tai on tuntenut pelkoa ja viimeisempänä, muttei vähäisimpänä käydään läpi sukupuolisuhteita, ne kun tahtovat varsinkin alkoholistilla olla kaiken kirjavia. Jos ihminen tekee tätä askelta itselleen rehelliseltä pohjalta, on vaikutukset omaan oloon huomattavia. Vuosikymmeniä piilossa olleet asiat tulevat päivän valoon ja yleensä samalla osoittautuvat kuviteltua pienemmiksi. Omassa päässä kun tahtoo paisutella asioita kohtuuttomasti.
Jos askeleen tekee esim. kummin kanssa, niin samalla voi suorittaa viidennen askeleen, mutta siitä kerron taas seuraavassa kirjoituksessani. Vaimo lähti illaksi ryhmään, niin varjellakseni asuntomme pyörremyrskyyn verrattavista tuhoista, on ehkä viisainta lopettaa kirjoittaminen tähän ja mennä valmistelemaan jälkikasvua unten maille..
Se pitää vielä lisätä, että käsiteltyään omia huonoja piirteitään, ei kannata jäädä pyörimään niiden ympärille, vaan rohkeasti kohti seuraavaa askelta, eli myöntämään omat löydöksensä jollekkin toiselle ihmiselle ja sen jälkeen anteeksi anto ja asioiden taakseen. jättäminen.
Sitten voi hyvillä mielin keskittyä miettimään mitä hyviä piirteitä itsestään löytää. Omalla kohdallani tapahtui melkoinen muutos suhtautumisessa omaan itseeni, kun sain käsiteltyä omat vikani, myönnettyä ne kummilleni ääneen ja jättämällä ne sitten taakseni. Sen jälkeen aina tasaisin väliajoin löydän itsestäni aina lisää hyviä luonteenpiirteitä.
Minulla suurin muutos on juuri ollukin siinä, että aikaisemmin pyörin armottoman itsesäälin vallassa ja aivan hukassa erilaisten roolieni alla, mutta tutustuttuani itseeni tarkemmin, olen löytämässä tietoisuuden itsestäni ja omista vahvuuksistani.
maanantai 14. heinäkuuta 2008
AA:n 3. Askel
"Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan--sellaisena kuin Hänet käsitimme"
Tässä kohtaa itselleni aluksi nousi kapina mieli, kuten varmaan monella muullakin. Askel sinällään on helppo ottaa, jos ensin saa vain sisäistettyä itselleen, mitä se omalla kohdalla mahtaisi pitää sisällään. Jotenkin tuntuu siltä, että tässä kohtaa suomennos ei palvele alkuperäistä tekstiä, koska alkuperäisessä tekstissä puhutaan tahdon suuntaamisesta, hyvää voimaa, Jumalaa kohden. Toisin sanoen mukauttamaan omaa ajatusmaailmaansa siihen suuntaan, että mahdollisimman vähän tarvitsisi kapinoida, saati katkeroitua tapahtuvia asioita kohtaan. Tietysti aivan aluksi ihmisen olisi hyvä luovuttaa tahtoaan alkoholismin suhteen ja se tapahtuu yksinkertaisesti luovuttamalla omavoimaisen taistelun ja opettelemalla käymään ryhmässä ja turvautumaan siihen(valitettavan useassa tapauksessa vain tahdotaan juuttua tähän tilaan, tietämättä siitä, kuinka antoisaa elämä voisikaan olla opettelemalla luovuttamaan myös elämänsä suhteen). Myöhemmässä vaiheessa, jos tulee tarve, niin voi alkaa miettiä tahdon ja elämän luovuttamista. Itselläni on kokemus vaikeasta tiestä tämänkin askeleen kohdalla. Liiallinen järkeistäminen on tehnyt loppuen lopuksi yksinkertaisesta asiasta todella monimutkaisen. Oman hankaluutensa omalla kohdallani on tuonut lapsuudessa tapahtuneet jatkuvat luottamuksen menettämiset suhteessa vanhempiin ihmisiin ja siitä kasvanut luottamuspula kaikkea ja kaikkia kohtaan. Heti kun hieman alkaa osata luovuttaa ja luottaa, mielen valtaa jo kohta epäilys. Oikeasti tuska on kasvattanut tässäkin ja olen tullut huomaamaan sen, että mitä vähemmän asettaa itselleen tai muille turhia vaatimuksia, sitä helpompaa ja tasapainoisenpaa elämä voi olla.
Esimerkki 1:
Olen saanut halun opiskella ja saada itselleni hyvän ammatin. Haen kouluun ja valmistaudun valintakokeisiin. Mieleeni alkaa tulvahdella ajatuksia tulevasta ja halu opiskella vain lisääntyy lisääntymistään. Pikku hiljaa mieleni valtaa vaatimus siitä, että minulla on yhtä tyhjän kanssa elämä, jos en pääsekkään nyt opiskelemaan. Päässä alkaa pian kiehua. Mikäs avuksi?
Tahdon luovuttamista vasta löydetyn Kaitselmuksen huomaan..
Aluksi valmistaudun parhaani mukaan valintakokeisiin ja käyn tekemässä niissä parhaani. Sen jälkeen vain odottelen kärsivällisesti koetuloksia ja suunnittelen alustavasti mitä voisin tehdä, jos en pääsekkään haluamaani kouluun nyt syksyllä. Olo helpottuu ja pian huomaan luottavani siihen, että kävi miten kävi, se kuitenkin on minun parhaakseni. Lopputuloksena saan koulupaikan ja säästän itseni armottomilta tuskatiloilta, joita mielikuvitukseni olisi jatkuvasti valmis loihtimaan.
esimerkki 2:
Vaimoni kanssa alamme odottaa lasta ja suunnittelemme jo kuumeisesti kaikkea vauvan syntymiseen liittyvää(aikaisemmat raskaudet kun ovat menneet loppuun asti normaalisti, niin miksi ei sitten tämäkin). Eräänä iltana vaimoni huutaa wc:stä itkuisen kuuloisena. Verinen vuoto on alkanut. Mieleni valtaa armoton pettymys ja viha. Kyselen, miksi, miksi?? Menemme seuraavana aamuna terveyskeskukseen ja lääkäri epäilee keskenmenoa, mutta sanoo varmuuden asiasta saatavan vasta parin päivän kuluttua ultrassa. Alan miettiä ensin kaikkea katkerana ja tuntuu siltä, että eikö nämä menetykset elämässäni jo pikku hiljaa alkaisi riittämään. Juttelemme ja itkemme vaimoni kanssa yhdessä toisiimme tukeutuen ja kun asiaan tulee varmuus muutaman päivän päästä, meillä on jo ajatuksena "Tapahtukoon sinun tahtosi, eikä meidän" Tietysti suru on käsinkosketeltava, kun keskenmeno varmistuu, mutta toisaalta sitä on helpompi miettiä siltä kannalta, että kaikella tarkoituksensa, hän ei ollut valmis elämään täällä. Lopputuloksena voin sanoa, että tässä tapauksessa tahdon luovuttaminen elämän suhteen toi edelleen läheisemmät välit minun ja vaimoni välille ja antoi hurjan paljon enemmän perspekstiiviä miettiä asioita huomattavasti vähemmän itsestäänselvyytenä pitäen. Nyt onnellisesti odotamme uutta vauvaa ja viikkoja on jo 27 takana.
Toinen vaihtoehto olisi ollut katkeroitua omien vaatimuksiensa alla ja siten pahimmillaan luopua koko asiasta. Elämä opettaa.
Lopuksi siteeraan AA:n Tyyneysrukousta, jossa mielestäni kiteytyy pääpiirteissään kolmannen askeleen sisältö..
"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväkysä asiat, joita en voi muuttaa. Rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Tapahtukoon Sinun tahtosi, eikä minun".
Tässä kohtaa itselleni aluksi nousi kapina mieli, kuten varmaan monella muullakin. Askel sinällään on helppo ottaa, jos ensin saa vain sisäistettyä itselleen, mitä se omalla kohdalla mahtaisi pitää sisällään. Jotenkin tuntuu siltä, että tässä kohtaa suomennos ei palvele alkuperäistä tekstiä, koska alkuperäisessä tekstissä puhutaan tahdon suuntaamisesta, hyvää voimaa, Jumalaa kohden. Toisin sanoen mukauttamaan omaa ajatusmaailmaansa siihen suuntaan, että mahdollisimman vähän tarvitsisi kapinoida, saati katkeroitua tapahtuvia asioita kohtaan. Tietysti aivan aluksi ihmisen olisi hyvä luovuttaa tahtoaan alkoholismin suhteen ja se tapahtuu yksinkertaisesti luovuttamalla omavoimaisen taistelun ja opettelemalla käymään ryhmässä ja turvautumaan siihen(valitettavan useassa tapauksessa vain tahdotaan juuttua tähän tilaan, tietämättä siitä, kuinka antoisaa elämä voisikaan olla opettelemalla luovuttamaan myös elämänsä suhteen). Myöhemmässä vaiheessa, jos tulee tarve, niin voi alkaa miettiä tahdon ja elämän luovuttamista. Itselläni on kokemus vaikeasta tiestä tämänkin askeleen kohdalla. Liiallinen järkeistäminen on tehnyt loppuen lopuksi yksinkertaisesta asiasta todella monimutkaisen. Oman hankaluutensa omalla kohdallani on tuonut lapsuudessa tapahtuneet jatkuvat luottamuksen menettämiset suhteessa vanhempiin ihmisiin ja siitä kasvanut luottamuspula kaikkea ja kaikkia kohtaan. Heti kun hieman alkaa osata luovuttaa ja luottaa, mielen valtaa jo kohta epäilys. Oikeasti tuska on kasvattanut tässäkin ja olen tullut huomaamaan sen, että mitä vähemmän asettaa itselleen tai muille turhia vaatimuksia, sitä helpompaa ja tasapainoisenpaa elämä voi olla.
Esimerkki 1:
Olen saanut halun opiskella ja saada itselleni hyvän ammatin. Haen kouluun ja valmistaudun valintakokeisiin. Mieleeni alkaa tulvahdella ajatuksia tulevasta ja halu opiskella vain lisääntyy lisääntymistään. Pikku hiljaa mieleni valtaa vaatimus siitä, että minulla on yhtä tyhjän kanssa elämä, jos en pääsekkään nyt opiskelemaan. Päässä alkaa pian kiehua. Mikäs avuksi?
Tahdon luovuttamista vasta löydetyn Kaitselmuksen huomaan..
Aluksi valmistaudun parhaani mukaan valintakokeisiin ja käyn tekemässä niissä parhaani. Sen jälkeen vain odottelen kärsivällisesti koetuloksia ja suunnittelen alustavasti mitä voisin tehdä, jos en pääsekkään haluamaani kouluun nyt syksyllä. Olo helpottuu ja pian huomaan luottavani siihen, että kävi miten kävi, se kuitenkin on minun parhaakseni. Lopputuloksena saan koulupaikan ja säästän itseni armottomilta tuskatiloilta, joita mielikuvitukseni olisi jatkuvasti valmis loihtimaan.
esimerkki 2:
Vaimoni kanssa alamme odottaa lasta ja suunnittelemme jo kuumeisesti kaikkea vauvan syntymiseen liittyvää(aikaisemmat raskaudet kun ovat menneet loppuun asti normaalisti, niin miksi ei sitten tämäkin). Eräänä iltana vaimoni huutaa wc:stä itkuisen kuuloisena. Verinen vuoto on alkanut. Mieleni valtaa armoton pettymys ja viha. Kyselen, miksi, miksi?? Menemme seuraavana aamuna terveyskeskukseen ja lääkäri epäilee keskenmenoa, mutta sanoo varmuuden asiasta saatavan vasta parin päivän kuluttua ultrassa. Alan miettiä ensin kaikkea katkerana ja tuntuu siltä, että eikö nämä menetykset elämässäni jo pikku hiljaa alkaisi riittämään. Juttelemme ja itkemme vaimoni kanssa yhdessä toisiimme tukeutuen ja kun asiaan tulee varmuus muutaman päivän päästä, meillä on jo ajatuksena "Tapahtukoon sinun tahtosi, eikä meidän" Tietysti suru on käsinkosketeltava, kun keskenmeno varmistuu, mutta toisaalta sitä on helpompi miettiä siltä kannalta, että kaikella tarkoituksensa, hän ei ollut valmis elämään täällä. Lopputuloksena voin sanoa, että tässä tapauksessa tahdon luovuttaminen elämän suhteen toi edelleen läheisemmät välit minun ja vaimoni välille ja antoi hurjan paljon enemmän perspekstiiviä miettiä asioita huomattavasti vähemmän itsestäänselvyytenä pitäen. Nyt onnellisesti odotamme uutta vauvaa ja viikkoja on jo 27 takana.
Toinen vaihtoehto olisi ollut katkeroitua omien vaatimuksiensa alla ja siten pahimmillaan luopua koko asiasta. Elämä opettaa.
Lopuksi siteeraan AA:n Tyyneysrukousta, jossa mielestäni kiteytyy pääpiirteissään kolmannen askeleen sisältö..
"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväkysä asiat, joita en voi muuttaa. Rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Tapahtukoon Sinun tahtosi, eikä minun".
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
AA:n 2. Askel
"Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme."
AA ei sinällään vaadi ketään uskomaan mihinkään. Askeleet ovat vain joukko ehdotuksia, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi taistelussa alkoholismin orjuuttavaa voimaa vastaan.
Oma kokemukseni toisesta askeleesta kitetyy seuraavalla tavalla. Kun menin AA-ryhmään, olin Jumalan kieltäjä tai paremminkin erinäisten pettymysten kautta menettänyt uskoni. Olin pettynyt elämässäni kaikkeen, itseeni, vanhempiini, ystäviini, Jumalaan ja elämään yleensä. Ajattelin, koska maailma on näin epäoikeudenmukainen, ei voi olla olemassa rakastavaa Jumalaa.
Aloitin AA taipaleeni opettelemalla käymään säännöllisesti ryhmässä ja luottamalla muiden holistien kokemuksiin siitä, että ryhmässä käymällä saavuttaa raittiutta, vaikkei aluksi itse ohjelmasta mitään ymmärtäisikään. Toisin sanoen käytin ryhmää korkeampana voimana ja se toimikin jonkin aikaa.
Oikeastaan isäni kuolema oli tapahtumana sellainen, joka laittoi minut miettimään Jumalan olemassa oloa. Pitkästä aikaa ristin käteni ja tapailin rukousta saadakseni voimia kestää menetyksen tuoma armoton suru.
Kaiken kaikkiaan juuri isäni kuolema ja varsinkin hautajaisten järjestäminen ja niiden jälkeinen aika lähensi tietoista yhteyttäni Jumalaan. Aloin miettimään elämää syvällisemmin ja selvittyäni kaikesta tuskasta ajatukseni alkoi pyöriä sen tosi asian ympärillä, että olisiko sittenkin olemassa jokin Voima, joka määrää meidän elinpäivämme ja tarpeen vaatiessa antaa meille voimia selvitä vaikeuksista voittajina. Minulla suurin muutos tapahtui juuri löydettyäni elämääni nöyryyttä ja alkaessani ajatella asoita siltä pohjalta, ettei minun tarvitse yksin pystyä kaikkeen ja avun pyytäminen ei olekkaan heikkoutta vaan päinvastoin osoitus vahvuudesta ja rohkeudesta.
Nyt pari vuotta kuljettuani ryhmässä olen oppinut uskomaan Korkeampaan ja hänen kykyynsä palauttaa terveyteni. Olenhan vapautunut viina-, pilleri- ja peli himoista ja yhtenä suurimmista osoituksista olen toipunut suurimmasta osasta erilaisia pelko- ja paniikki tiloja, joita minulla lääkkeiden käytön aikana vielä oli.
Onko kaiken takana säännöllinen ryhmässä käyminen tai Jumala, se olkooon jokaisen itsensä vapaasti valittavana..Minä luotan omalla kohdallani omaan Korkeampaan Voimaani ja minulla muu ei toimisikaan..
AA ei sinällään vaadi ketään uskomaan mihinkään. Askeleet ovat vain joukko ehdotuksia, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi taistelussa alkoholismin orjuuttavaa voimaa vastaan.
Oma kokemukseni toisesta askeleesta kitetyy seuraavalla tavalla. Kun menin AA-ryhmään, olin Jumalan kieltäjä tai paremminkin erinäisten pettymysten kautta menettänyt uskoni. Olin pettynyt elämässäni kaikkeen, itseeni, vanhempiini, ystäviini, Jumalaan ja elämään yleensä. Ajattelin, koska maailma on näin epäoikeudenmukainen, ei voi olla olemassa rakastavaa Jumalaa.
Aloitin AA taipaleeni opettelemalla käymään säännöllisesti ryhmässä ja luottamalla muiden holistien kokemuksiin siitä, että ryhmässä käymällä saavuttaa raittiutta, vaikkei aluksi itse ohjelmasta mitään ymmärtäisikään. Toisin sanoen käytin ryhmää korkeampana voimana ja se toimikin jonkin aikaa.
Oikeastaan isäni kuolema oli tapahtumana sellainen, joka laittoi minut miettimään Jumalan olemassa oloa. Pitkästä aikaa ristin käteni ja tapailin rukousta saadakseni voimia kestää menetyksen tuoma armoton suru.
Kaiken kaikkiaan juuri isäni kuolema ja varsinkin hautajaisten järjestäminen ja niiden jälkeinen aika lähensi tietoista yhteyttäni Jumalaan. Aloin miettimään elämää syvällisemmin ja selvittyäni kaikesta tuskasta ajatukseni alkoi pyöriä sen tosi asian ympärillä, että olisiko sittenkin olemassa jokin Voima, joka määrää meidän elinpäivämme ja tarpeen vaatiessa antaa meille voimia selvitä vaikeuksista voittajina. Minulla suurin muutos tapahtui juuri löydettyäni elämääni nöyryyttä ja alkaessani ajatella asoita siltä pohjalta, ettei minun tarvitse yksin pystyä kaikkeen ja avun pyytäminen ei olekkaan heikkoutta vaan päinvastoin osoitus vahvuudesta ja rohkeudesta.
Nyt pari vuotta kuljettuani ryhmässä olen oppinut uskomaan Korkeampaan ja hänen kykyynsä palauttaa terveyteni. Olenhan vapautunut viina-, pilleri- ja peli himoista ja yhtenä suurimmista osoituksista olen toipunut suurimmasta osasta erilaisia pelko- ja paniikki tiloja, joita minulla lääkkeiden käytön aikana vielä oli.
Onko kaiken takana säännöllinen ryhmässä käyminen tai Jumala, se olkooon jokaisen itsensä vapaasti valittavana..Minä luotan omalla kohdallani omaan Korkeampaan Voimaani ja minulla muu ei toimisikaan..
lauantai 12. heinäkuuta 2008
AA:n 1. Askel
"Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme ominvoimin kyenneet selviytymään."
Mennessäni AA-ryhmään ja ensimmäisen kerran kuullessani asiasta, mietin kuinka tyhmältä vaikuttaa se, että riipuvaisuuksissa ratkaisuna olisi voimattomuutensa myöntäminen. Nyky hetkessä ymmärrän oman kokemukseni kautta sen, että toipuminen on mahdotonta niin kauan kuin ihmisellä on hiemankin kuviteltua omavoimaisuutta asiassa. Päihderiippuvuus on niin vakava sairaus, että siitä toipumiseksi on löydettävä nöyryys myöntää tosi asia, ettei yksin selviä ja sitä kautta tulla valmiiksi ottamaan vastaan apua. Apu voi aluksi olla kuntoutusta, tai keskustelu apua esim. A-klinikalla. Mutta oman kokemukseni perusteella olen sitä mieltä, että halutessaan päästä kokonaan irti päihteistä ja halutessaan toipua päihderiippuvuudesta, tarvitsee jatkuvaa vertaistukea ja juuri siihen AA-ryhmä on oiva paikka.Kuten aikaisemmin kerroin, itselläni löytyi roppakaupalla ennakkoluuloja asiaa kohtaa, mutta kaikki osoittautui perättömiksi. Itseasiassa juuri ryhmässä olen oppinut rehellisesti puhumaan itsestäni, omista tunteistani jne.Esimerkiksi isäni kuoltua koin yhtenä tärkeimmistä kanavista käsitellä suruani ja kokemaani menetystä, juuri AA-ryhmän ja jälkeenpäin mietittynä juuri se osaltaan auttoi minua pääsemään asian kanssa sinuiksi. Toisaalta huomasin myös sen, että ryhmä hyväksyy minut sellaisena, kuin olen, eikä minun tarvitse yrittää olla yhtään enempää kuin oikeasti olen(aikaisemmin elin erilaisia rooleja apuna käyttäen).Tänä päivänä tiedostan sen, että niin kauan kuin olen valmis myöntämään, että olen voimaton riippuvaisuuksiini nähden(yksin), niin kauan myös tiedostan sen ettei minun tarvitse miettiä voisinko kohtuudella kokeilla ottaa esim. paria pulloa olutta. Tiedän varmaksi sen, että sortuessani vääränlaiseen omavoimaisuuteen, annan sairaudelleni vallan ja siitä seurauksena ajatukseni muuttuvat kielteiseksi ja kohta olen leikkimässä tulella. Alkoholistilla juominen, kun ei ole tahdonvoimasta kiinni, vaan ottaessaan yhdenkin ryypyn, alkoholisti antaa sairudelleen periksi ja se johtaa pahimmassa tapauksessa ennenaikaiseen kuolemaan. Onnekseni minä olen herännyt ajoissa, vaikka lähellä kuolemaa kävinkin useamman kerran. Tänään minun ei tarvitse enää taistella mitään, eikä ketään vastaan, ei edes alkoholia. Kun tiedostan olevani voimaton, minun ei tarvitse tänään miettiä, voinko normaalisti ottaa pari olutta.
Askeleen jälkimmäinen osa, voimattomuus omaan elämään nähden mielestäni tarkoittaa sitä, että saavuttaakseen tasapainoisen elämän, ihmisen on hyvä opetella luottamaan toisiin ihmisiin ja niin halutessaan Jumalaan. Eli omavoimaisia vaatimuksiaan on hyvä pyrkiä luovuttamaan pois ja opetella hyväksymään vallitsevat olosuhteet, sellaisina kuin ne kulloinkin ovat. Itsekkyydestä pois opetteleminen vie aikaa, mutta ainakin omassa elämässäni siitä on seurannut pelkästään positiivisia kokemuksia.
Minun mielestäni alkoholistin, joka on löytämässä oman pohjansa ja miettii hakevansa apua AA-ryhmästä, kannattaa käydä ryhmässä useita kertoja, ennemmin kuin liian hätäisesti tehdä päätöstä siitä, onko ryhmästä apua, vai ei.
Kaikki halukkaat vain rohkeasti kokeilemaan. Ainoa mitä menetätte, on kauhean paha olo..
Mennessäni AA-ryhmään ja ensimmäisen kerran kuullessani asiasta, mietin kuinka tyhmältä vaikuttaa se, että riipuvaisuuksissa ratkaisuna olisi voimattomuutensa myöntäminen. Nyky hetkessä ymmärrän oman kokemukseni kautta sen, että toipuminen on mahdotonta niin kauan kuin ihmisellä on hiemankin kuviteltua omavoimaisuutta asiassa. Päihderiippuvuus on niin vakava sairaus, että siitä toipumiseksi on löydettävä nöyryys myöntää tosi asia, ettei yksin selviä ja sitä kautta tulla valmiiksi ottamaan vastaan apua. Apu voi aluksi olla kuntoutusta, tai keskustelu apua esim. A-klinikalla. Mutta oman kokemukseni perusteella olen sitä mieltä, että halutessaan päästä kokonaan irti päihteistä ja halutessaan toipua päihderiippuvuudesta, tarvitsee jatkuvaa vertaistukea ja juuri siihen AA-ryhmä on oiva paikka.Kuten aikaisemmin kerroin, itselläni löytyi roppakaupalla ennakkoluuloja asiaa kohtaa, mutta kaikki osoittautui perättömiksi. Itseasiassa juuri ryhmässä olen oppinut rehellisesti puhumaan itsestäni, omista tunteistani jne.Esimerkiksi isäni kuoltua koin yhtenä tärkeimmistä kanavista käsitellä suruani ja kokemaani menetystä, juuri AA-ryhmän ja jälkeenpäin mietittynä juuri se osaltaan auttoi minua pääsemään asian kanssa sinuiksi. Toisaalta huomasin myös sen, että ryhmä hyväksyy minut sellaisena, kuin olen, eikä minun tarvitse yrittää olla yhtään enempää kuin oikeasti olen(aikaisemmin elin erilaisia rooleja apuna käyttäen).Tänä päivänä tiedostan sen, että niin kauan kuin olen valmis myöntämään, että olen voimaton riippuvaisuuksiini nähden(yksin), niin kauan myös tiedostan sen ettei minun tarvitse miettiä voisinko kohtuudella kokeilla ottaa esim. paria pulloa olutta. Tiedän varmaksi sen, että sortuessani vääränlaiseen omavoimaisuuteen, annan sairaudelleni vallan ja siitä seurauksena ajatukseni muuttuvat kielteiseksi ja kohta olen leikkimässä tulella. Alkoholistilla juominen, kun ei ole tahdonvoimasta kiinni, vaan ottaessaan yhdenkin ryypyn, alkoholisti antaa sairudelleen periksi ja se johtaa pahimmassa tapauksessa ennenaikaiseen kuolemaan. Onnekseni minä olen herännyt ajoissa, vaikka lähellä kuolemaa kävinkin useamman kerran. Tänään minun ei tarvitse enää taistella mitään, eikä ketään vastaan, ei edes alkoholia. Kun tiedostan olevani voimaton, minun ei tarvitse tänään miettiä, voinko normaalisti ottaa pari olutta.
Askeleen jälkimmäinen osa, voimattomuus omaan elämään nähden mielestäni tarkoittaa sitä, että saavuttaakseen tasapainoisen elämän, ihmisen on hyvä opetella luottamaan toisiin ihmisiin ja niin halutessaan Jumalaan. Eli omavoimaisia vaatimuksiaan on hyvä pyrkiä luovuttamaan pois ja opetella hyväksymään vallitsevat olosuhteet, sellaisina kuin ne kulloinkin ovat. Itsekkyydestä pois opetteleminen vie aikaa, mutta ainakin omassa elämässäni siitä on seurannut pelkästään positiivisia kokemuksia.
Minun mielestäni alkoholistin, joka on löytämässä oman pohjansa ja miettii hakevansa apua AA-ryhmästä, kannattaa käydä ryhmässä useita kertoja, ennemmin kuin liian hätäisesti tehdä päätöstä siitä, onko ryhmästä apua, vai ei.
Kaikki halukkaat vain rohkeasti kokeilemaan. Ainoa mitä menetätte, on kauhean paha olo..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)