Olen kulunneen viikon ajan yrittänyt olla lomalla. Oikeastaan onnistunutkin siinä. Lisäksi olen hoitanut AA-ryhmämme, päihdeongelmaisten päivätoiminnan asioita sekä käynyt yhden päivän vierailulla päihdekuntoutusyksikössä jakamassa omaa kokemusta toipumisen mahdollisuudesta.
Ylihuomenna alkaa taas arki. Seuraavan parin kolmen viikon aikana tulisi saattaa lopputyö valmiiksi. Hoitaa päivätoiminnan rahoitus asiat kuntoon ja siinä samalla huomioida perhe, ystävät, raittiuden ylläpitäminen, harrastukset sekä työnhaku. Sinällään nuo olisi kaikkineen helppoa kuin heinänteko, sikäli mikäli allekirjoittaneen energiatasot vain oleilisivat kohdillaan, eivätkä heittelisi jatkuvasti. Toisena päivänä saan aikaiseksi äärettömän paljon, kun taas toisena päivänä tahtoisin vain levätä, kun kahvin keittäminenkin tuntuu ylitsepääsemättömältä urakalta.
Päätin tuossa, että palaan taas hyväksi havaitsemaani aikataulujen laatimiseen. Eli kynä ja paperia, sitten listaamaan kaikki asiat, jotka lähiaikoina kaipaavat huomiotani, ja sen jälkeen jokaiselle päivää yksi tai maksimissaan kaksi tärkeää asiaa, jotka hoidan ja tällä tavoin saan taas kaikki tekemättömät työt tehdyksi, ilman että pääkoppani alkaa viheltää. Sinällään kun minulla ei noita vaativia tehtäviä liikaa ole, kyse on vain siitä, etten vielä osaa paneutua asioihin muulla tapaa, kuin 110-lasissa ja sen vuoksi jo muutama pienikin tekeminen päivässä tuntuu siltä, kuin tekisi vähintään kaksitoista tuntisen päivän työtä.
Eilinen päivä antoi taas äärettömän paljon. Kävimme vierailulla samankaltaisessa paikassa, josta allekirjoittanut kuusi vuotta sitten raittiuden alun löysi. Tuntui hienolta, kun pystyi kertomaan oman kokemuksensa kautta sen lohdullisen tiedon, samalla luoden pientä toivonkipinää, että vaikka raittius voi alussa tuntua kovin raskaalta, jokainen päivä ilman päihteitä, vie kohti helpompaa elämää. Itse kun on raittiuden myötä saanut uuden elämän, sitä samaa mahdollisuutta haluaa jakaa myös toisille. Allekirjoittaneen ongelma vain tässä hetkessä on se, etten osaa omia voimavarojani jakaa oikein, vaan säntäilen vähän joka suuntaan, samalla yrittäen liikaa, kun vähempikin riittäisi. Oppia elämään, ilman että luo itselleen kiireen. Siinäpä sitä lähiaikojen tavoitetta kerrakseen, mutta kuten todettua, jokainen raitis, päihteetön päivä, vie kohti helpompaa elämään, niin uskon.
