Taas huomaan ajan rientävän liiankin vauhdilla. Jälleen on kulunut melkein kuukausi, kun olen tänne ehtinyt viimeksi kirjoitella. No siitä huolimatta elämä soljuu tasaisen rauhallisesti päivä kerrallaan eteenpäin, vaikka hetkittäin huomaan kiireen tuoman tunteen siitä, etten millään ehdi tekemään kaikkea, mitä haluaisin tehdä.
Toisaalta olen pyrkinyt miettimään asiat siten, että jokainen päivä teen ne asiat, jotka siinä päivässä tuntuvat olevan tärkeimmät, enkä siis juuri voi syyllisyyttä kantaa siitä, jos nyky hetken elämässäni noita tärkeitä asioita on siunaantunut aivan riittämiin.
Itseni tutkistelemisesta on alkanut tulla jo arkipäivää. Jokainen päivä huomaan miettiväni itseäni, omia tunteitani, ajatuksiani, sekä yleensä sitä, kuinka tätä elämää opettelen annetuilla työkaluilla elämään.
Hetkittäin huomaan silti sen, että entinen, kieroutunut ja kipeä ajatusmaailma vaanii aivan kulman takana, kuin odottaen mahdollisuutta hyökätä tuhoamaan kaiken sen, minkä viimeisten vuosien aikana olen itsessäni suurella työllä saanut muutettua paremmaksi. Onneksi kuitenkin olen siinä onnellisessa asemassa elämässäni, että minulla on useita eri kanavia purkaa omaa itseäni, sekä kussakin hetkessä hankalalta tuntuvia tuntemuksia. Minulla on säännöllisesti ryhmät, terapia, sekä ainakin kourallinen ihmisiä, joille voin soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa, mikäli liian ahdistava olo pääsisi yllättämään. Toisaalta olen kuitenkin saanut viime ajat elää ja opetella nauttimaan elämästä siten, ettei noita edellä kuvaamiani ahdistuksia ole juurikaan näköpiiriin ilmaantunut. Toisaalta tiedostan tämän johtuvan siitä yksinkertaisesta syystä, että jatkuvasti mietiskelen, sekä tutkin omaa itseäni ja omia vaikuttimiani, pitäen samalla huolen siitä, että jonkin ahdistavan ajatuksen eksyessä näkyville, voin samantien sen puhua pois painamasta.
Tuntuu ihmeelliseltä miettiä sitä kuinka minun on aina ollut hankala luottaa keneenkään ja samalla kuitenkin todeta se, että tässä hetkessä oma tasapainoni säilyminen perustuu siihen tosi asiaan, että olen uskaltautunut luottamaan muutamaan ihmiseen niin paljon, että voin puhua heidän kanssaan asiasta kuin asiasta, miettimättä yhtään sitä, kuinka he minua voisivat asioilla vahingoittaa. Toistaalta kaikki tuo luottamus perustuu osaltaan siihen, että olen alkanut tiedostaa oman itseni, eikä minulla ole kylläkään enää sellaista kuvitelmaa itsestäni, joka joku ihminen voisi tuhota pettäessään minun häntä kohtaan osoittamani luottamuksen.
Onnekseni olen elämässäni saanut kohdata todella vaikeita asioita yhdessä rakkaan vaimoni kanssa ja siten osaltaan olemme kasvaneet yhdessä vaikeuksien väistyessä siihen elämänmalliin, jossa parisuhde perustuu molemminpuoleiseen rehellisyyteen, toisen kunnioittamiseen, sekä kaikesta puhumiseen. Harvassa on sellaiset päivät, jolloin ennen nukkumaan menemistä, emme puhuisi päivän tapahtumista ja samalla asioista jotka sillä hetkellä mielessä pyörivät.
Nyt olen saanut kuluneen viikon ottaa hieman ns. loman kannalta ja samalla saanut hieman ladata akkuja, jotta taas jaksan seuraavan rutistuksen, joka huomenna alkaa ja kestää melkein Jouluun. Tuo rutistus pitää sisällään useita projekteja, tenttejä ja harjoitustöitä koulussa. Viisen lapsen ja vaimon huomioimista kotona, sekä kaiken sen handlaamisen, jota kohdallani oman osuuden tekemiseksi jok'ikinen päivä kohdallani tykkään kutsua.
Silti jälleen kerran voin todeta olevani onnellinen kaikesta siitä armosta, jota elämässäni jälleen tänäänkin saan kokea. Voikaa hyvin..