Mietin tuossa sitä, että miksi ihmisen pitää olla sellainen, että vaikka kaikki asiat ovat paremmin kuin hyvin, niin silti päällä on armoton tavoittelu vieläkin paremmasta, vieläkin tasapainoisemmasta elämästä. Muutoinhan siinä tuskin olisi mitään pahaa, mutta se vain tahtoo tehdä itselle sellaisen olon, että itse hyvä tasapainoinen elämä lipuu huomaamatta ohi. No toisaalta onko kukaan väittänytkään, että tämä elämä olisi helppoa.
Sen olen huomannut itsessäni ja omassa elämässäni tässä hetkessä, että kaikki on niin hyvin, että elämässäni ei ole mitään ongelmia, jollen itse niitä kehittämällä kehitä. Toisin sanoen tämä alkoholisti kun on tottunut ongelmia täynnä olevaan elämään, niin ei osaa elää ilman ongelmia. No se vain aiheuttaa henkisellä puolella turhaa stressiä, koska niin paljon olen raitiina aikana saanut tietosuutta asioista, etten enää pistä elämääni solmuun, esimerkiksi repimällä viikon putkea.
Onnekseni elämä kulkee kuitenkin kohti parempaa päivä kerrallaan, niin kauan kuin muistan perussäännön, en ota ensimmäistä ryyppyä. Tänään keskityn elämään vain tätä päivää ja hoitamaan vain tämän päivän haasteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti