Omanarvontunnottomuus ajaa tekemään asioita liikaa. Vaikka kuinka päivittäin pyrin tarkkailemaan tekemisiäni, välttääkseni sortumasta suorittamiseen, saati ihmisten pelastamiseen, silti huomaan edelleen molempiin sortuvani.
Alkuviikolle tulikin sitten totaalinen pysähdys. Heräsin tiistaina etovaan olotilaan. Oksentaessani hetken, aloin oksentaa verta. Päätyen päivystyksen kautta vuorokaudeksi vuodeosastolle tiputukseen.
Tuo vuorokauden totaalinen rymäys pysäytti miettimään sitä, miksi olen taas ajanut itseni tilanteeseen, jossa päivät täyttyvät juoksemisesta. Vaikka kuinka olen pyrkinyt tarkkailemaan itseäni, taas kerran vauhti pysähtyi vasta kun se pysäytettiin kerralla. Pari päivää meni ihan petipotilaana, mutta nyt taas elämä voittaa.
Liika tekeminen kuluttaa ihmeellisen vaivihkaa voimia. Jotenkin minun tulisi ymmärtää se, ettei toisten ihmisten elämä ole pelkästään minusta kiinni.
Nytkin olen mukana suunnittelemassa laajan ringin kanssa yhteistyössä projektia, jolla ehkäistäisiin nuorten syrjäytymistä, samalla saattaen heitä kohti arkirutiineja. Asukastupatoiminnan puheenjohtajuus vaatii osansa. Vertaistukiryhmät ja tukihenkilötoiminta omansa. Kokemusasiantuntijan luentokeikat omansa, mukaanluettuna reissaaminen. Atk-kurssitukset pari-kolme kertaa viikko. Alkamassa oleva avokuntoutuspalvelun tarjonta sekä siihen liittyvä markkinointi infotapaamiset sekä siihen liittyvä matkustelu. Ihminen tavattavissa mentor opiskelu ja tärkeimpänä kuitenkin seitsenhenkisen perheen pitäminen balansissa. Eli ei kai voine sanoa että tässä laakereilla lepäillään? Suorittajapelastaja vauhdissa jälleen?
Täytynee vakavasti harkita hommien ajamista alas, ennen kuin tulen itse itseni ajaneeksi alas ja senhän meistä jokainen tietää, mitä tuo alasajo meillä holisteilla tarkoittaa.
Tämä nyt oli tällainen vuodatus, jonka tarkoituksena oli lähinnä herätellä itseään todellisuuteen. En minä kuitenkaan yksin koko maailmaa pyöritä, enkä tuota kaipaamaani omanarvontuntoa tuolta melskeestä löydä. Tiedostan kyllä sen, että se löytyy syvältä sisimmästäni, kunhan vain maltan pysähtyä sitä itsestäni etsimään.
Näillä aatoksin, haluan kuitenkin kiittää teitä kaikkia tuesta. Ilman raittiutta kuitenkin minulla ei olisi mitään. Ei edes elämää.
Aurinkoa elämäänne. Voikaa hyvin.
3 kommenttia:
Sinulla on kyllä monta rautaa tulessa aina :) joskus sitä itekki pitää vähä pysähtyä ja miettiä itsäkin. Huomaa että vaikka kaiken muun on tehnyt, niin oma hyvinvointi ja jaksaminen on jäänyt taka-alalle. Tuleha kiireiden keskeltä ryhmään taas!
Lämpimät kiitokset ann!
Valitettavasti minulla on tullut unohdettua itseni taas väärällä tavalla ja siitä on seurannut monella tavoin ikäviä asioita. No kaikella tarkoituksensa.
Kävin eilen illalle Porvoossa ryhmässä, jakamassa kokemuksiani ja tänään on vuorossa Hyvinkää, joten ohjelmassa ollaan. :)
Kotiryhmässä käymiseen näyttäisi näillä näkymin tulevan jonkin viikon tauko, mutta mikäli haluat, voidaanhan me josain välissä vaikka istahtaa kahvikupposelle jakamaan ajatuksia. Pyydät vain miehesi mukaan ja sovitaan sopiva ajankohta.
Nyt kohti päivän seikkailuja. Pidä huolta itsestäsi!
Haha syntymäkaupungissani siis majailet :)
Kyllä taas eilen tuli ikävä tilanne eteen ja en edes jaksanut lähtä ryhmään vaan jäin kotiin potemaan pahaa oloa.
Jos sitä ei ehditä ennen ensiviikon ryhmää nähdä, niin viimeistään siellä sitten!
Ja kiitoksia kannustuksesta, pidä sinäkin huolta!
Lähetä kommentti