Olen tässä tarkistellut omaa kehitystäni lähinnä sen suhteen, kuinka hyvin tai huonosti omia tunteitani tässä hetkessä jo tunnistan.
Lähtökohtana kun oli raitistumisen alussa se, etten osannut eritellä tunteitani ollenkaan, niin tässä hetkessä voi jo joitain osata nimetäkkin.
Osaan sanoa milloin olen iloinen, milloin surullinen, milloin vihainen, milloin ahdistunut, milloin pelokas, milloin luottavainen, milloin onnellinen..mutta parasta kaikessa, osaan jo jonkin verran myös eritellä noiden tunteiden taustalla vaikuttavia asioita ja sen myötä myös kykenen niitä käsittelemään puhumalla tai kirjoittamalla.
Oikeastaan viha tunteena on ainoa, jota käytännössä en osaa vielä tuntea oikein. Yleensä minulla tuo viha on kohdistettuna tavalla tai toisella itseeni. Tätä alan tässä kaiken ohessa nyt työstämään oikein kunnolla. Luvassa on toivottavasti hienoja oivalluksia ja sen myötä armollisuutta itseäni kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti