Huomenna olisi tarkoitus juhlistaa niin allekirjoittaneen kuin rakkaan vaimoni valmistujaisia. Juhlaa siis kerrakseen.
Tuntuu kovin ihmeelliseltä miettiä sitä hetkeä 10 vuotta sitten, jolloin yhteistä taivaltamme aloitimme. Paljon on tapahtunut. Elomme on ollut vaihtelevasti myötä- ja vastamäkeä. Tänään mietittynä elämä on kaiken tuon arvoista. Ilman noita tapahtumia elämässämme, emme olisi ihmisiä joita tänään yhdessä sekä erikseen ollaan.
Olen tässä viikon verran kippuroinut negatiivisissa tunnelmissa, lähinnä itseni tutkailusta löytyneistä luonteenvioista johtuen. Onnekseni olen löytänyt elämääni työkalut, joita soveltamalla mikään tilanne, asia tai luonteenvika ei ole ylitsepääsemätön, vaan käsiteltävä.
Tänään ymmärrän myös sen, miksi reagoin niin voimakkaasti edelleen suhteessa itseeni. Luulen etten kelpaa kenellekkään, ellen ole täydellinen. Kuka olisi?
Lopuksi todettakoon se, että kaikki tämä kipuilu on jälleen tehnyt hyvää. Kasvukipuja, ei sen vakavampaa. Tässä hetkessä tunnen elämän ja se tuntuu hyvälle. Kipu kasvattaa, tehden entistä nöyremmäksi elämän suhteen. Kaikki hyvin, tänään.
2 kommenttia:
Moro
Hieno homma, että olet päässyt sinuiksi itsesi kanssa.
Lämpimät onnittelut valmistumisesi johdosta.
-Hukka
Kiitos Hukka!
Tiedä vielä tuosta sinuina olemisesta suhteessa itseensä, mutta niin kauan kuin kohdallani on raitis päivä, kasvu jatkuu.
Hyviä asioita tapahtuu, jotka korvaavat huonoja muistoja entisestä itsestä. Askel kerrallaan eteenpäin.
Lähetä kommentti