Olen viime päivät jälleen potenut sitä, että mielikuvitukseni maalailee mitä omituisimpia visioita asioista, joita minun ei edes sen kummemmin tarvitsisi miettiä. Kaikki kiteytyy luottamukseen tai paremminkin siihen, että alkaa epäillä luottamusta asiassa, jossa sitä todellakaan ei tarvitisisi epäillä. Toisaalta olen oppinut siihen ajatusmalliin, että kaikella ja todellakin tarkoitan kaikella on joku syvempi tarkoituksensa. Niin siis tälläkin mielikuvituksen lennolla tässäkin tapauksessa varmasti on.
Jotenkin tuossa päivällä mietin sitä, miksi ihmisen elo täällä ajassa on jatkuvaa taistelua itsensä ja erinäisten asioiden kanssa. Jos joskus saa häivähdyksen sellasesta ajatusmallista, joka tuntuu käsittämättömän hyvälle, niin jo kohta seuraavassa hetkessä päästä pulppuaa mitä ihmeellisempiä ajatuksia ja tuo käsittämättömän hyvä olo on kadonnut kuin tuhkana tuuleen.
Toisaalta lohdutan itseäni juuri sillä, että kaikella on suurempi merkityksensä, eikä minun tarvitse kaikkea aina järjellä käsittääkkään. Jatkuvaa kasvuahan ja sen mukanaan tulevaa kipuiluahan tämä elämä todellisuudessa taitaa olla ja se haavekuva siitä, että oppisi elämään niin sovussa kaiken kanssa, ettei koskaan mikään purista, taitaa kuopata itse itsensä omaan mahdottomuuteensa.
Kuitenkin kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, että elämäni on tällaista vaiherikasta, mitä ajatuksiin ja tunnetiloihin tulee, elämäni on kuitenkin elämää isolla E:llä.
En tiedä, olisi joskus kiva päästä siihen mielentilaan, ettei tarvitsisi jatkuvasti miettiä murehtivansa jälleen turhia. No ehkä kaikki ajallaan. Eikä toisaalta kun miettii sitä, mistä allekirjoittanut on aloittanut matkansa tekemisen muutama vuosi sitten, tulisi olla yhtään kärsimätön itsensä kanssa. Päivä kerrallaan..
Lopuksi siteeraus eräästä tekstistä, joka aina saa kaiken oikeisiin mittasuhteisiin, vaikka kuinka todellisuutta omalla mielikuvituksen väärinkäytöllä yrittäisin vääräksi värittää..
"Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa.."
2 kommenttia:
Puit ajatukseni sanoiksi! Toivottavasti sinulla on vaimo, joka ymmärtää ja jakaa ajatuksesi kanssasi. Hyvää päivän jatkoa.
Moi Marja ja kiitos kommentista!
Minulla on ollut se siunaus vaikeasta elämästäni huolimatta, että olen saanut kohdata nuo vaikeudet, vierelläni ihminen, jonka koen omaksi sielunystäväkseni. Olemme yhdessä kokeneet ja jakaneet kaikki vaikeudet ja opetelleet puhumaan rohkeasti ja rehellisesti kaikesta.
Edelleen on asioita, joista on vaikea alkaa suoraan puhumaan toiselle ja siinä tapauksessa kirjoitamme asioista ensin ja sitten niistä on helpompaa puhua.
Itse olen huomannut juuri puhumisen ja kirjoittamisen olevan se juttu, joka pitää mieleni syöverit siinä jamassa, ettei minun enää tarvitse mitään tunnetta paeta, vaan voin rohkeasti kaikesta puhua tai kirjoittaa ja siten ehkäistä asioita kasaantumasta suunnattoman kokosiksi vuoriksi.
Kaikkea hyvää myös sinulle!
Lähetä kommentti