Itselläni on tulossa kolmas totaalisen raitis Juhannus ja siinä suhteessa ei ole isompia ongelmia tiedossa. Ei morkkista siitä mitä tuli toilaitua, ei itseaiheutettua päänsärkyä, saati sairaalareissuja. Vaikka monen mielestä viinaton juhlinta ei voi olla hauskaa, niin itselläni ainakin on juuri päinvastaisia kokemuksia. Aikaisemmin viinan avulla "hauskaa" pitäneenä voin käsi sydämmellä sanoa, ettei mitkään bileet voi tuoda samanlaisia hyvänolon tunteita, kuin rakkaan vaimon ja lasten kanssa vietetty yhteinen aika. "Tylsää..kamalan tylsää", voisi moni ajatella ja ihan vapaasti jokainen menköön tyylillään. Itsellä kun vaan tuo alkoholinkäyttö ei juuri koskaan pysynyt hyvän maun rajoissa ja loppu ajasta se oli pelkkää omalla hengellään leikkimistä, niin kokemuksen syvällä rintaäänellä tässä rustailen.
Mietin tuossa aamulla, kun nuorempi poikani tuli herättämään kuuden aikaan, että joskus olisi kiva nukkua "pommiin", mutta kahvikupposen jälkeen oli jo ajatus kirkkaanpi ja saahan tuota joskus kuitenkin nukkua ihan kunnolla. Eli lapsiperheen arkeahan tässä vaan mennään.
Vaimon kanssa on ollut puheenaiheena viime päivinä 3 vuoden takaiset tapahtumat ja vaikka asioita ja tapahtumia on puhuttu läpi useasti, niin hieman on vielä tiettyjä tunteita käsittelemättä. Siis 3 vuoden takaisiin tapahtumiin..
Minä juhlin Juhannusta melkein selvinpäin ja siitä suivaantuneena aloitin Juhannuksen jälkeen korvaavan kuurin. Siitä seurauksena vaimoni palasi turvakotiin, missä hän oli toisen poikamme kanssa ollut jo ennen Juhannusta vähän aikaa (vaimoni oli tuohon aikaan väsynyt juomiseeni odottihan hän toista lastamme samohin aikoihin). Mitäs "fiksu" suomalainen mies tekee, kun perhe lähtee pois kotoa? "Fiksu" mies ajattelee, että tässähän on ilmassa suurta juhlan tuntua ja ryyppää ja rellestää hieman varalta varastoonkin. No tässä tapauksessa allekirjoittanut repäisi viikon putken, itseinhon vallassa ja lopputuloksena oli kuningas idea, jossa 3 promillen humalassa keskellä yötä otetaan auto ja "eksytään" itsetuhoisin miettein moottoritielle. Muistan tapahtumat, kuin eilisen päivän. Ajoin etsien sopivaa paikkaa päättää tämä surkea taivallukseni. Ensin ajatuksena oli ohittaa rekka ja lyödä jarrut pohjaan, odottaen että rekka ajaa ylitseni, moottoritiellä kun ei voi ajaa rekkaa päin. No kuitenkin mietin siinä hetkessä mielipahaa, joka rekkakuskille koituisi(sinänsä huvittavaa, kun mielessä ei käynyt yhtään läheisilleni koituva mielipaha). No seuraavaksi ajoin etsien sopivaa suoraa ja sellaista hetkeä, jossa ulkopuolisille ei aiheudu vaaraa. Sopiva suora ja rauhallinen tilanne löytyi, vauhtia lisää, auto kohti pylvästä ja silmät kiinni. "Herran haltuun tämäkin", ajattelin. Sitten rymisi, osuin autollani pylvääseen reilusti yli satasen vauhdissa ja ilman turvavyötä. Onnekseni auto ohjautui ojanpohjalta hieman vasemmalle, pylvään osuessa oikealle puolelle keulaa(eturengas tuli hansikaslokerosta sisään) Auto meni lunastuskuntoon, mutta "juopontuurilla" selvisin polven pienellä ruhjeella. Nykyisin mietin hieman erilailla tuosta tuuristani (varsinkin kun isälläni ei sitä tuuria ollut 2 vuotta sitten samassa tilanteessa). Onneksi elämä ei välttämättä olekkaan omissa käsissämme. No muutama päivä meni sairaalassa ja heti kotiin päästyäni vielä join muutaman päivän. Tällaisia tapahtumia kelatessaan, löytyy herkästi kiitollinen mieli raitistumisesta ja sitä seuranneesta toisesta mahdollisuudesta. Elämä on liian ainutkertaista tuhottavaksi päihteillä..
Tuollaisia asioita miettiessä, jokainen varmaan ymmärtää, miksi mietin hyvinkin lämmöllä tällä hetkellä tulevaa viinatonta Juhannusta perheen kanssa.
Tällaisissa mietteissä, rauhallista Juhannusta kaikille!
Tästä taas jatketaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti