Kuten tuossa historiikissani kerroin, minulla on kaksi poikaa (4v ja 2.5v) ja kiitos raitistumiseni, heitä ei otettu huostaan. Mikä parasta saan nykyhetkessä olla isä lapsilleni.
Tänään kävimme pojan ja äidin kanssa neuvolassa ja poikaa kehuttiin "pirteän veikeäksi kaverukseksi". Hieman vielä on hakemista joidenkin sanojen kanssa, kuten esimerkiksi koira on pojan puheissa 'kuori' ja sydän on 'hyvän', mutta kaikkineen neuvolassa kehuttiin poikaa kaikin puolin veikeäksi(isäänsä tullut)..Heh..heh.
Mietin tuossa sitä, kuinka paljon elämämme onkaan muuttunut lyhyessä ajassa ja Luojalleni olen kiitollinen, etten kuollut sinne juomakentälle, vaikka rankasti sitä useasti yritinkin. Tänään tuntui ihmeelliseltä neuvolan jälkeen, kun ensimmäisen kerran elämässäni kävimme neuvolassa siten, ettei päihdeongelmista puhuttu sanallakaan. Aikaisemmin se kun on ollut yksi kuumista puheenaiheista, kylläkin ihan ymmärrettävistä syistä. Mutta ilmeisesti elämänmuutoksemme alkaa tuottamaan ansaittua luottamusta, myös näissä piireissä, joten hyvillä mielin voin jatkaa neuvolassa käymisiä. Nythän niitä taas riittääkin, kun vaimollani on raskaus nyt puolivälissä menossa.
Asiasta toiseen. Paljon vielä on tekemistä itseni kanssa tietyissä tilanteissa. Päihteiden käytön aikaan minulla oli kauheita paniikkikohtauksia ja pelkotiloja. Paljon olen kylläkin puhumalla ja kohtaamalla käsitellyt pelkojani ja onnistunut niitä voittamaankin, mutta tietyt sosiaaliset tilanteet jännittävät vielä kovasti ja tälle aamua taas hieman meinasi hirvittää tuo neuvolaan meno. Onneksi olen opetellut pois välttelykäyttäytymisestä ja menen rohkeasti pelkojani päin ja taas tuli huomattua se tosi asia, että jännitys lähtee, kunhan saa raahattua itsensä tilanteita kohti.
Tämän hetken tunnelmat on kyllä todella kiitolliset. Hain isomman pojan päiväkodista ja nyt tässä kirjoitellessani pojat leikkivät pikku-autoilla ja mietin heitä katsoessani, että elämäni on nyky hetkessä todellakin hyvin. Hieman vielä kun saan venytettyä tuota holistista kärsimättömyyttäni jaksaakseni odottaa vielä viikon verran valintakoe tuloksia, niin tietäisi mitä seuraavaksi alkaa suunnittelemaan. Jos hyvin käy, niin tiedossa olisi seuraavaksi 4 vuodeksi opintoja, mutta odotellaan nyt ensin ne tulokset. Nälkä vain tahtoo kasvaa syödessä ja huvittuneena olenkin miettinyt sitä, kuinka ihminen löytäessään itseään kiinnostavia asioita, alkaa janota tietoa lisää. Itselläni mielenkiinnon kohteena ovat nämä tietokoneet ja tarkoitus olisikin tulevaisuudessa tavoitella insinöörin papereita kyseisellä alalla. Itsemurhan partaalta insinööriksi..olisihan siinä itselläni ihmettelemistä tämän elämän ihmeellisyydestä. Aika näyttää, kuin äijän käy.
Kuitenkin lopuksi voin kiitollisena todeta, että onneksi olen löytänyt AA:n kaltaisen paikan elämässäni, koska ohjelmaan tutustuminen on tehnyt minusta entisestä materialistista ihmisen, joka nyky hetkessä keskittyy itse elämästä nauttimiseen ja henkiseen kehittymiseen. Materia seuraa siinä sivussa, jos niiksen on tullakseen. Eli ei tuo koulukaan ole mikään elämän ja kuoleman kysymys, jos pääsen opiskelemaan, niin hyvä, jos en niin sitten keskitytään koti-isän rooliin 110 prosenttisesti.
No nyt loppuu tältä päivää ja toivottavasti taas huomenna jossain välissä ehdin taas kirjoitella hieman lisää..siis jatketaan tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti