maanantai 23. joulukuuta 2013

Hengellisyydestä ja paljon muustakin

 
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
 
Yllä oleva video on minulle yksi niistä harvoista, mutta sitäkin rakkaimmista lapsuusmuistoista. Äitini lauloi minulle tuota ollessani pieni. Oikeastaan pitkälti tuosta laulusta ja iltarukouksesta muodostui minulle lapsuudessa usko, joka kantoi yli vaikeiden aikojen. Tänään kuuntelen tuota kappaletta säännöllisesti, sillä laulun sanat tuovat minulle toivon siitä että joku pitää minusta huolen, vaikka elämä näyttäisi miltä tahansa.

Sinällään kun mietin mennyttä elämää, niin pelko tunteena on ollut oikeastaan se tärkein opas matkallani hengellisyyteen. Kärsittyäni paniikkihäiriöstä, masennuksesta sekä erinäisistä sosiaalistentilanteiden pelosta, oli raitistuttuani ainoa mahdollisuuteni turvautua johonkin etsiä oman näköistä hengellisyyttä sekä uskoa elämääni.

Uskokaa pois, kun sanon olevani todella vaikea tapaus. Järkeistin itseni miltein hulluuteen asian kanssa. Taas todeten kylläkin sen, ettei kohdallani olisi ollut muuta tapaa luovuttaa vääränlaisesta ylpeydestä, ennakkoluuloista saati pelosta suhteessa Jumalaan. Isäni puhtaasti hyvyttään yritti lapsuudessani olla tuputtamatta minulle omassa lapsuudessaan saamaansa kasvatusta uskonnosta, mutta sen sijasta hän juurrutti minuun käsittämättömiin mittasuhteisiin paisuneen pelon asiaa kohtaan. Kuten elämässäni yleensä, minun oli kohdattava pelko, jota pelkoa kohtaan tunsin.
Luojalle kiitos olen käynyt läpi helvetin, tullakseni tähän hetkeen. Sillä tässä hetkessä minun ei tarvitse järkeistää, pelätä, saati suhtautua ennakkoluuloisesti mihinkään uskontoon liittyvään. Vaikka itse en tähän hetkeen ole löytänyt, enkä kyllä enää viimeaikoina ole edes kokenut tarpeelliseksi etsiä itselleni mitään tiettyä seurakuntaa, niin silti koen eläväni uskossa. Uskossa johon turvaten jokaisena päivänä jaksan pääosin kiitollisena taivaltaa eteenpäin, vaikka elämällä olisi kohdalleni varattuna kyseisenä päivänä mitä tahansa.

Oikeastaan isäni itsemurha, sekä parhaan ystäväni kuolema ajoivat minut luovuttamaan järkeistämisen ja hyväksymään nöyrästi sen tosiasian etten minä elämää hallitse, vaikka siinä ihmeellisessä harhassa miltein koko elämäni olin haahuillutkin. Tänään, enemmän kuin mielelläni, aloitan päivän suunnaten tahtoni Hyvää voimaa kohden, luottaen samalla siihen että Hän opastaa minua oikeaan suuntaan tällä polulla, jota elämäksi kutsutaan. Olen kiitollinen kaikista niistä lukemattoman monista tuskaa ja ahdistusta sekä pelkoa tuottaneista tapahtumista sekä menetyksistä joita elämä on kohdalleni varannut. Juuri kaikki nuo edellä mainitsemani negatiiviset tunteet ja tapahtumat ovat rakkaudellisesti ohjanneet minua kohti oikeanlaista nöyryyttä. Nöyryyttä olla kiitollinen jokaisesta armon aamusta, joka vielä kohdalleni suodaan. Samalla osaten kohdata jokainen tielleni harhautuva satunnainen matkaaja aidon vilpittömästi tasavertaisena ihmisenä.

Lopuksi haluan siteerata tähän erään rukouksen, joka on ollut ohjenuoranani jo pidemmän aikaa. Oikeastaan vuosia sitten päätin, että perfektionistinä pyrin noudattamaan tämän rukouksen sisältämää sanomaa päivittäin, sillä uskoin sen johtavan minua ainakin kauemmas itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä, siis luonteenpiirteistä jotka pääasiassa elämässäni minut olivat vaikeuksiin ajaneet.

Franciskus Assisialainen, ole hyvä:

Herra, tee minusta rauhasi kanava, jotta voisin viedä rakkautta sinne missä on vihaa, anteeksiantamuksen hengen sinne missä on vääryyttä, sopusointua sinne missä on eripuraisuutta, totuuden sinne missä on valheellisuutta, uskoa sinne, missä on epäilystä, toivoa sinne missä on epätoivoa, valoa sinne missä on varjoja, iloa sinne missä on surua.

Herra suo minun ennemmin lohduttaa, kuin etsiä lohdutusta, ymmärtää ennemmin kuin saada ymmärtämystä, rakastaa ennemmin kuin haluta rakkautta.
 
Sillä vain unohtamalla itsensä, voi ihminen löytää. Anteeksi antamalla, voi itse saada anteeksi ja vain kuolemalla herätä iankaikkiseen elämään. Amen

Tämän rukouksen uskomattoman nöyrään sanomaan haluan päättää tältä vuodelta kirjoitteluni täällä, rauhoittuen viettämään Joulua minulle tärkeimpien ihmisten kanssa, eli rakkaan perheeni. Haluankin toivottaa kaikille oikein rauhallista ja siunattua Joulua. Pidetään lähimmäisistämme huolta.

5 kommenttia:

Christina kirjoitti...

Ensinnäkin, haluan alkuun sanoa etten voi sanoilla kuvata ihmistä, joka jaksaa sieltä pohjamudista nousta hinnalla millä hyvänsä. Se on yksi tärkeimmistä asioista, jota kunnioitan ihmisissä. Kaikki eivät välttämättä ole tarpeeksi vahvoja siihen. Ja juuri se vahvuuden löytäminen voi olla pitkä ja kivinen tie, jos uskoa parempaan ei pahimmalla hetkellä ole... Tätä itsekin tulen luultavasti opettelemaan vielä pitkään.

Tekstisi oli mukaansatempaavaa ja pystyin jo yhdestä postauksesta samaistumaan paljon. Joten en voinut välttyä uudelta luettavalta blogilta, heh.

Hyvää ja parempaa uuttavuotta 2014! :)

Kimmo kirjoitti...

Lämmin kiitos kommentistasi. Itse en koe olleeni mitenkään erityisen vahva, vaan itseasiassa, tulleeni tarpeeksi heikoksi osatakseni pyytää apua. Sitä apua olenkin sitten saanut. Lukemattoman monilta ihmisiltä, joita elämääni on matkani varrella ohjautunut. Ilman kykyä avun vastaanottamiseen, olisin kuollut valheelliseen vahvuuteeni.

Tänään kuoleman sijasta haluan elää, jakaakseni eteenpäin tuota hyvää mitä itse olen saanut. Kiitollisuus kantavana voimavarana.

Kaikkea hyvää sinulle tulevaan vuoteen. Jatka lukemista, ehkä tulet löytämään pienen palasen itsestäsi täältä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ihanasta selviytymistarinastasi. Toivon elämääsi ja sydämeesi paljon rakkautta!

t. itsekin samantapaisten asioiden kanssa kipuillut http://itsenivieressa.blogspot.fi/

Anonyymi kirjoitti...

Lämpimin ajatuksin. Omia polkuja kahlanneena. Tiina

Christina kirjoitti...

"Tiedätkö, minulla on nykyhetkeen rakentunut, lähinnä kiitos syvällisen itseni tutkailun myötä sellainen hassu intuitio tahi paremminkin kyky kuunnella tuota. Nyt tuli sellainen olo, et itse asiassahan sinulla on jo tuo pieni toivonkipinä edessäsi, kunhan vain huomaat sen. Intuitioni sanoo, että sinä pystyt ihan mihin tahansa, kunhan vain keskität energiasi selviämiseen."

Tämän kommentin jätit minulle jokin aika sitten blogiini. Halusin vain tulla kertomaan, että mainitsemasi intuitio saattoi tosiaan olla oikeassa!

Tänään tuossa aiemmin illalla tajusin ihan sattumalta jotain, joka luultavasti muutti koko elämäni suunnan, sisäistin tärkeitä asioita ja ymmärsin, miksi olen sellainen kuin olen. Ja mikä tärkeintä, en ole yksin. Tein jotain persoonallisuustestiä aiemmin ja sieltä pisti silmiin sana 'introvertti' jonka googletin ja kertaheitolla ymmärsin, että kaikki kohdat ovat kuin omasta kynästäni.

Ehkä nyt, vihdoin, voin hyväksyä tilanteen. Toivon että tämä avaa jotain uusia portteja, ehkä ihmiset ymmärtävät minua nyt paremmin, ehkä itseni solvaamisen sijasta opin hyväksymään itseni, kun tiedän että tällaisia ihmisiä on paljon muitakin!

Oli vain pakko tulla hehkuttamaan, niin onnellinen olen tästä. Tiettyjä lukkoja aukesi. En tiedä tarkoittiko intuitiosi jotain näin merkittävää, mutta ainakin näin pääsi tapahtumaan ja se muutti asioita paljon.

Toivon, että siun vuotesi on lähtenyt hyvin käyntiin! :3 Palaillaan taas ja kiitos.