Niin sitä tuli ajeltua 1250km puolentoista vuorokauden aikana, aloittaen mentor-koulutuksen infotilaisuuden merkeissä. Todella antoisa kokemus kaikkineen.
Pohdin tuolla ajellessani sitä, kuin ihmeellisellä tavalla minua kuljetetaan elämässä paikkoihin, joissa aina löytyy ihmisiä, joilla on samankaltaisia kokemuksia kuin itselläni.
Hienoisia vastoinkäymisiä matkallani oli, mutta totesin palatessani infotilaisuudesta vain sen, että nämä pienet koettelemukset olivat minulle mahdollisuus tarkastella jälleen omaa kehitystäni sekä sitä, kuinka tunne-elämäni on taas hieman tasapainoisempi.
Ensimmäinen läheltäpiti tilanne sattui matkan alkaessa. Lumi pöllysi tiellä ajellessani. Edessäni ajoi kaksi täysperävaunurekkaa ja heidän perässään kärkkyi henkilöauto ohitus tilaisuutta. Niinhän siinä kävi, että melkein tuo henkilöauto ajoi vastaantulevan rekan keulaan, yrittäessään hurjapäistä ohitusta. Tilanne oli takana tulevan silmin katsottuna melkoisen hurja, joskin koko tilanteesta selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Tuo tapahtuma oli minulle tarpeellinen merkki vaaratilanteesta, jonka johdosta hölläsin kaasua kummasti.
Seuraava lievähkö vastoinkäyminen tapahtui Lahden korkeudella. Olin varannut matkaan aikaa reilusti, mutta kännykkäni akun tehtyä tenän, jouduin parkkeeraamaan huoltoasemalle lataamaan akkua. Loppumatkasta akku loppui toistamiseen ja koska kännykkäni toimi samalla navigaattorina, olin loppumatkan entisaikojen matkaaja, pysähdellen kysymään tietä useamman kerran. Loppu hyvin, kaikki hyvin pääsin perille yöpaikkaani, joskin vain puolituntia ennen infon alkamista. Alunperin kun olin suunnitellut saapuvani pari tuntia aikaisemmin, jotta voisin hetken aikaa levätä pitkän matkan rasituksesta. No en levännyt, vaan starttasin samantien kohti koulutuskeskusta, jotta ehtisin ajoissa sinne. Olisinkin ehtinyt, ellei auto olisi viimeisessä nousussa alkanut sutia, aiheuttaen sen, että jouduin muutaman kerran sahaamaan tuota mäkeä edestakas, päästäkseni perille.
Tilaisuus sinällään oli alusta pitäen tunnelmaltaan mitä hienoin. Ihmiset jotka koulutukseen olivat valikoituneet, olivat oikein lämminhenkisiä ja todella mukavia. Lisäksi kun heillä jokaisella oli samankaltaisia kokemuksia elämäntaipaleellaan, kuin minullakin. Tästä päätellen edessä oleva matka tulee olemaan todella mielenkiintoinen ja antoisa, vaikka varmasti monella tapaa myös raskas. Sen verran tuota itsetutkailua ja sen myötä prosessointia on viime vuosina tullut harjoitettua, että tiedän sen kuluttavan myös voimavaroja, joskin samalla antavan todella paljon.
Loppuun totean vain sen, että todella ihmeelliseltä tuntuu miettiä sitä, kuinka minulle siunaantuu näitä mahdollisuuksia löytää itseäni. Aloittaessani raittiin taipaleen, pääsin prosessissani alkuun päihdekuntoutuksessa. Siirtyen siitä vertaisryhmän ohjelman piiriin jatkamaan itseeni tutustumista. Seuraava vaihe vertaisryhmän ohjelman lisänä, oli siirtyminen tiiviiseen psykoterapiaan, jonka jälkeen tässä hetkessä olen aloittamaassa 2-4 vuoden matkan, jonka aikana tulen varmasti kohtaamaan monta uutta oivallusta itsestäni.
Tästä on hyvä jatkaa, päivä kerrallaan eteenpäin. Elämä kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti