Ajatusten kasailua

Tämän kirjoitukseni tarkoitus on vain itselleni selvitellä päässäni edestakas sinkoilevia ajatuksia sekä eri tunnetiloja. Siis koittakaa kestää. :)

Ensiksi todettakoon se, että olipa päivän tunnelma tai oma olotilani mikä tahansa, ensimmäinen asia joka nousee mieleeni, on kiitollisuus raittiudesta. Ilman raittiutta, minulla ei olisi yhtikäs mitään. Sinällään kun elämä on elämää, kuului siihen päihteet tahi ei, niin tässä kirjoittelussani tuskin on kovinkaan paljon mitään sen erikoisempaa. Olen vain matkanvarrella huomannut itselleni tämän kirjoittamisen toimivan parhaimpana ajatusteni selkiyttäjänä, joten sen vuoksi tätä tässä nyt kirjoitan.

Hmm..mistähän sitä aloittaisi?

No jos vaikka siitä, että olen viime aikoina pohtinut paljolti sellaista asiaa, kuin läheisriippuvuus. Itselläni tuo asia juontaa lapsuuteeni, aikaan jota enempi ja vähempi hallitsi isäni alkoholismi ja siitä johtunut epävakaa tunne-ilmapiiri. Kasvoin aistimaan ihmisten tunteita. Ennakoimaan tilanteita. Siloittelemaan asioita parhaani mukaan, välttääkseni riitatilanteita. Kasvoin siis kuvittelemaan hallitsevani elämää ja ihmisiä.
Tällä hetkellä tuo läheisriippuvainen käyttäytyminen esiintyy lähinnä siinä harhassa, että voisin auttaa ihmisiä löytämään raittiuden, pelaamattomuuden tai ylipäänsä selviämään takaisin riippuvuushelvetistä joka tuhoaa kaiken ympäriltään.

Tiedostan järjelläni sen, etten minä ketään pelasta, mutta samaistumiseni joitain tiettyjä ihmisiä kohtaan ovat niin voimakkaita, että sen vuoksi erehdyn tekemään asioita väärällä tavalla, vain huomatakseni väsyttäväni itseni siinä samalla.

Minun tulisi muistaa sellainen perusasia, että ihmisen itsensä on ensin haluttava raitista päivää ja vasta sen jälkeen voin oman kokemukseni avulla olla tukemassa häntä kohti tuota. Silti en tuossakaan tilanteessa voi elää toisen puolesta elämää tai alkaa tekemään asioita siten, että oma elämäni siinä sivussa kärsii. Taas paljon miettineenä voin todeta ymmärtäväni tässä hetkessä sen, että pysytellessäni oman kokemukseni jakamisessa, en harhaudu väärälle polulle, alkaen yrittämään mahdottomia.

No tällä hetkellä istuskelen taas vaihteeksi junassa, matkalla Helsinkiin. Alunperin tarkoitus oli, että viivyn matkalla kaikkiaan 3 vuorokautta, mutta kotona vallitsevat olosuhteet, tarkemmin sanottuna vaimoni ääretön väsymys toi tunteen, että minua tarvitaan enemmän kotona. Sen vuoksi tein hieman muutoksia suunnitelmiini.
Käyn tälle iltaa pitämässä kokemusasiantuntija luentoa Hyvinkäällä. Huomenna päivällä hyppään junaan ja matkalle kotiin. Jotenkin tämä päivä on jälleen antanut minulle mahdollisuuden istahtaa pohtimaan elämääni. Tässä hetkessä minulla on kaikki paremmin kuin hyvin. Ainoita asioita, johon minun tulee kiinnittää huomiota, on se etten kuvittele maailman pyörivän ainoastaan silloin, kun minä olen sitä pyörittämässä. Välillä vain tuppaa unohtuun se perustavaa laaatua oleva asia, jonka kuitenkin pitäisi olla kirkkaimpana mielessä, eli raittiuteni perusta, nöyryys. Jotenkin ajauden tilaan, jossa ihmiset ympärilläni antavat minulle sellaista signaalia, että olen äärettömän tärkeä tekijä heidän elämässään ja sen myötä, edelleenkään kun en osaa sanoa vielä tarpeeksi usein EI, eksyn tilanteeseen, jossa alan väsyttää itseäni ihan turhaan. Nyt tässä junassa istuessani olen saanut pohtia taas elämää ja tullut siihen tulokseen, että mikäli haluan elämän jatkuvan omalla ja perheeni kohdalla yhtä hyvin, kuin mitä se kuluneet vuodet on jatkunut, minun on opittava pitämään huolta myös itsestäni sekä omasta jaksamisestani. Vaikka kunnioitan äärettömän paljon vertaisryhmämme ohjelmaa ja siellä puhutaan itsensä unohtamisen kautta löytämisestä, niin tuskin minun tarvitsee näin totaalisesti itseäni unohduksiin päästää. :)

No elämä jatkuu. Tässä hetkessä tiedostan sen, että päästessäni Hyvinkäälle, olen valmis jakamaan omaa kokemustani asioissa, joista jos jostakin, minulla on kokemuksia, joita jakaa. Illalle päästessäni hotellille, lupaan tässä hetkessä itselleni sen, että lepään tämän illan sekä ensi yön kunnolla. Taas huomisen koittaessa olen jälleen hitusen verran paremmassa kuosissa jaksaakseni kotona odottavaa sirkusta ja sen pyörittämistä.

Kiitollisena mietin tuossa sitä, että asiat järjestyvät kuin ihmeen kautta. Nyttemmin olen saanut jo useista eri tahoista yhteydenottoja noihin kokemusluentoihin liittyen ja lisäksi päätin pistää pystöön myös sivutoiminimen, alkaen tehdä erilaisia tietotekniikkaan liittyviä juttuja sen alla, joten josko tässä ensi kevääseen mennessä olisin siinä onnellisessa asemassa, että vihdoinkin voisin rehellisesti, käsi sydämellä todeta elättäväni perheeni. Totaalisesta vastuuttomuudesta, vastuulliseksi ihmiseksi. On kait tuossa sinällään jo asia, josta saan olla tänään kiitollinen.

Kirjoittaminen helpottaa kummasti selkeyttämään omia ajatuksiaan. Anteeksi taas jälleen kerran tämän kirjoitukseni venähtäminen näin pitkäksi, toivottavasti jaksoitte lukea. Rauhaisaa viikonloppua rakkaat rinnallakulkijat. Pitäkäämme lähimmäisistämme huolta.