Peloista vapautuminen: Vol II

Kirjoittelin heinäkuussa 2010 Peloista vapautuminen: Vol I siitä, kuinka tuossa hetkessä koin vapautuneeni osasta suunnattomia pelkoja, joita minulla elämääni on liittynyt. Tällä hetkellä istun junassa, matkalla Helsinkiin. Vielä joitain vuosia sitten, en olisi uskaltanut edes kuvitella matkustavani mihinkään, saati junalla.

Edellisestä junamatkastani on tullut kuluneeksi 16 vuotta. Tuolloin kärsin armottomasta paniikkihäiriöstä, joka pilasi tuonkin matkan, pakottaen minut ahdistukseni vallassa poistumaan junasta kesken matkan.

Tuohon tilanteeseen liittyen, jännitin tätä matkaa melkolailla. Silti olen onnekseni tähän hetkeen saanut elämässäni niin paljon positiivisia, korvaavia kokemuksia, etten sentään jännitykseni antanut kasvaa peloksi, joka olisi minua estänyt astumasta koko junaan. Nyt istun ihmeellinen rauha sisälläni, junan jyskytellessä tasaiseen tahtiinsa kohti määränpäätäni. Olo on sanoinkuvaamattoman rauhallinen sekä äärettömän kiitollinen.

Nämä muutamat päivät ovat olleet ihmeellisiä. Tulimme eilen vaimoni kanssa vuorokauden mittaiselta matkalta, jonka aikana saimme kunnian vierailla Tommy Hellstenin kotona, kutsuvieraana katselemassa hänen ja Joel Hallikaisen Hetki ihmiselle -teemaillan kantaesitystä. Voitte kuvitella miltä pienestä ihmisestä tuossa hetkessä tuntui. Varsinkin kun olen kasvanut ajattelemaan, ettei minua koskaan mihinkään pyydetä, saati haluta vieraaksi. No ajat muuttuvat. Jotenkin ihmeelliseltä tuolla istuessani tuntui, kun kuuntelin Joel Hallikaisen uutukaisia lauluja, välillä rauhoittuen kuuntelemaan Tommyn pohdintoja elämästä. Hieman yllättävää oli se, että kesken esityksen Tommy mainitsi minun nimeni, sanoen meillä muodostuneen sellaisen "yhteistyön", jossa hän kirjoittaa Twitterissä jonkin ajatuksensa, joka suoraan ilmestyy Ihminen tavattavissa Facebook yhteisön sivulle ja minä puran tuota Tommyn ajatusta hieman laajemmin. Olin enemmän kuin otettu tilanteesta, onhan Tommy ollut jo pidemmän aikaa oma esikuvani ihmisenä, jolla on taipumus pohtia elämää syvällisesti. Itse asiassa häneltä olen saanut äärettömän paljon omaan elämääni työkaluja tutkailla itseäni syvemmin. Ihmeellinen, mykistävä kokemus tuo teemailta kaikkineen, ilman tuota minun mainitsemistanikin olisikin jo ollut.

Parasta tuollaisessa palautteessa kuitenkin on se, ettei se nouse minulla millään tapaa hattuun. Olen oppinut tähän hetkeen elämääni sen, että pyrin parhaani mukaan toimimaan "kanavana" Hyvän vaikutukselle ihmisten elämässä ja sieltä Hyvän alkulähteestä ne minunkin, omaan kokemukseeni pitkälti perustuvat kirjoittelut tuolla Ihminen tavattavissa -yhteissössä alkunsa saanevat.

Lämpimästi voin suositella kaikkia, joita Hellsten&Hallikainen kiinnostaa, menemään tuollaiseen teemailtaan mukaan. Siellä voi tapahtua ihmeellisiä asioita, joita purkamalla jonkun luotettavan ihmisen kanssa, saattaa avautua monta sisäistä solmukohtaa, kuin itsestään.

 

Hetki ihmiselle -teemailta

Kiitokset Tommy ja Joel. Teitte minun ja vaimoni illasta ikimuistoisen. Kerran elämässä -kokemus kaikkineen.

Lopuksi kun vielä totean sen, että matkatessamme tuonne tilaisuuteen, sain puhelinsoiton, jossa minut kutsuttiin työhaastatteluun Vantaalle. Kuinka ollakkaan seisoin torstai -aamuna Vantaalla odotellen työhaastattelun alkua, katsellen kauppakeskus Jumbon komeaa olemusta, hämyisessä aamussa, autojen vilahtelevan Kehäkolmosta pitkin jatkuvana janana. Mietin tuossa hetkessä sitä, etten vielä vuosia sitten olisi osannut kuvitella seisovani tuolla Vantaalla odotellen työhaastattelua. Olo oli todella nöyrä, kiitollinen. Mielessäni kaikui sanat: "Pieni ihminen suuressa maailmassa."