Jos tässä kohden totean, eilisen olleen tunnetiloilta rankimman koko raittiuden ajallani, kuvannee se hieman sitä mitä olen itseni kanssa käynyt läpi. Tänään kaikki on paremmin kuin hyvin. Elämä opettaa, jos itselläni on nöyryyttä uuden oppimiselle.
Paljon sain viimeisen viikon aikana oppia itsestäni, parisuhteestani, ystävistäni, läheisistäni sekä siitä, kuinka ihminen ei sinällään voi omille tunteilleen suoranaisesti mitään. Toisaalta tunteet voivat viedä väärään suuntaan, mutta noista tuntemuksista puhumalla, prosessoimalla, kirjoittamalla asiat selkiintyy, tunteet tasaantuu ja sen jälkeen niistä voidaan rakentavalla tapaa puhua.
Koin olevani totaalisen kädetön eilen illalle. Tänään mietittynä olen kaikkea muuta. Minulla on työkalut, joiden avulla asioista, jopa tunteista saa rakennusainetta omaan elämään. Rikkautta jonka arvoa en olisi oppinut tuntemaan, ellei elämä aikanaa olisi mennyt totaalisen vituiksi. Tänään elämä on hyvin. Olen kiitollinen. Olen onnellinen.
"Välillä on hyvä todeta se, ettei elmää voi hallita, sitä pitää elää, ryvettyä." Kuten arvostamani kirjailija Tommy Hellsten on niin kauniisti elämisen kuvannut. Minä tyvettyin. Menin tunteineni niin syvälle, ettei minulla ollut enää voimia nousta sieltä ylös. Ainoa keino oli vajota polvilleen, itkien rukoilla apua. Apua tuli. Tuli puhdistava, hyvää tekevä nöyryys, tuli hyväksyminen. Löytyi rakkaus, jonka olemassaolon tiesin todeksi, mutta joka toisaalta tässä viikkojen ja viikkojen sirkushupailussa, jota lapsiperheen arjeksi kutsutaan, oli päässyt hautautumaan jo liiankin syvälle. Onneksi tänään voin todeta sen, että tuo rakkaus on niin vahva, että se kestää melkoiset myrskyt, kuten se on kestänyt jo aiemminkin.
Tänään minun ei tarvitse taistella, mitään tai ketään vastaan, ei edes elämää. Tänään haluan elää, ottaa elämän raakana, vaikka se hetkittäin on kovin raskasta, niin silti se on äärettömän antoisaa.
2 kommenttia:
Sun kokemuksia lukiessa mulle tulee pakottava tarve suositella sulle luettavaksi Paavo Ruotsalaisen elämänkertaa. Mä oon tehnyt periaate päätöksen, etten lyö ketään päähän millään kirjalla ,enkä esittele muille mielipiteitäni, jotka sopivat ehkä mulle, mutta ei välttämättä muille. Paavo Ruotsalaisen elämänkerta on kuitenkin semmonen kirja, joka auttoi mua uuden elämän alkuun, kun noin 40-vuotta sitten koin elämäni olevan lopussa vaikka olin vasta reilu 20-vuotias kahden lapsen äiti. Ukko Paavo oli körttijohtaja, joka paini koko elämänsä riittämättömyyden, masennuksen ja huonommuuden tunteen kanssa. Mä olen lukenut Paavon elämästä kaiken minkä olen käsiini saanut ja useamman lukemiskerran jälkeenkin Paavon elämäntarina lohduttaa mua syvästi. Aapeli Saarisalo on kirjoittanut Paavosta elämänkerran, jonka nimi on Erämaan vaeltaja. Myöhemmin joskus 1980-luvulla Miikka Ruokonen ja, olisikos ollut, Mauno Saari ovat kirjoittaneet Paavon elämästä uudemman laitoksen. Voimia taistelussasi ehjän elämän puolesta toivoopi Irene =9)
Kiitos Irene.
Minulle ehdotti tuota kirjaa jo ennen raitistumistani eräs pastori, jonka kanssa kävin keskustelemassa elämästä. Elän tässä hetkessä sillä tavoin, että esimerkiksi alan lukea jotakin tiettyä kirjaa, joka herättää mielenkiintoni jollain tavoin. Tässä hetkessä voisi olla aika lukea vihdoin tuo Paavo Ruotsalaisen elämänkerta. Kiitokset vinkistä.
Siunausta elämääsi.
Lähetä kommentti