Tottakai. Mitenpä muuten. Alkoholistilla kun on kaksi vaihtoehtoa, joko elää raittiina päivän kerrallaan tai juoda itsensä hengiltä, kiduttavan hitaasti. Valitsen raittiuden, tänään.
Kansallinen ryyppyjuhlamme vappu, tuli kohdattua jo kuudennen kerran peräkkäin ilman viinaa. Oikeastaan ensimmäinen vappu, jonka aikana ei ollut tilannetta jossa olisi tullut minkäänlaista ajatusta tästä ryyppyjuhlasta. Tai no toisaalta olen tässä viime päivinä kirjoitellut tavallista enenmmän tuolla Päihdelinkissä, joten sinällään tuo edellinen ei pidä paikkaansa. Tarkoitan tällä asian ajatellulla lähinnä sellaista, että jossain liikkuessani olisin katsellut kaihoisasti ihmisten ilakointia. Lähinnä tässä huomaan sen, että alan olla itseni ja elämäni kanssa jälleen siinä kuosissa, että koen aidosti iloa, ilman että tuota tarvitsisi lähteä päihteillä teeskentelemään. Toisaalta olen saanut asiani jälleen siihen tilaan, ettei minulla ole tunnetta, että päihteillä olisi mitään annettavaa elämässäni. Hyvä niin.
Sen sijaan, toisilla ihmisillä on minulle paljon annettavaa, josko minulla heille. Sen vuoksi olen tässä viime päivinä vaihtanut ajatuksiani tuolla keskustelussa ja positiivisesti huomannut sen vaikuttavan omaan sisäiseen maailmaani. Jakaminen on se juttu. Prosessointi ja sitä seuraavat oivallukset myös. Tätä jatkan niin kauan, kuin rakas Luojani minulle elinpäiviä siunaa, eikä minun tänään tarvitse pelätä palaavani entiseen, itseni tuhoamiseen. Rakennan, en hajoita.
Tähän loppuun todettakoon se, että seuraavan parin viikon ajan on allekirjoittaneella sellainen rummutus tuon koulun loppuun saattelemiseksi, että tuosta selvittyäni, annan itselleni luvan jonkun aikaa levätä hyvällä omalla tunnolla. Riippuen tietysti siitä, mikäli saan töitä, niin sitten tilannne katsotaan uusiksi. Jotenkin tuon asian suhteen olen oppinut jo onneksi hieman hellittämistä. Kävin viime viikolla työhaastattelussa, paikassa johon todellakin haluaisin töihin, mutta olen oman osuuteni kunnialla toteuttanut asiassa, joten loppu jääköön Herran haltuun. Näillä miettein, kohti huomenna jatkuvaan arkista askartelua, perjantaina alkavia MM-kisoja odotellessa.
4 kommenttia:
Eipä tullut selvää vappua, ei. Fyysiset vieroitusoireet on vihdoinkin ohi, mutta henkinen kankkunen jatkunee kuukausia.
-Hukka
Tervehdys Hukka!
Armollisuutta itseään kohtaan. Saa elämässä välillä kompastua. Tärkeintä on todeta tilanne. Puistella housunpolvet. Jatkaakseen matkaa, taas yhtä kokemusta rikkaampana.
Tärkeintä kaikessa se, että pyrkii eteenpäin, ei taakse.
Parvessa on hyvä lentää. Sitä kohden.
Joo,
olet oikeassa.
Nokkapystyyn ja eespäin.
-Hukka
Kuten todettua: Parvessa on hyvä lentää. Sitä kohden.
Lähetä kommentti