Olen viimeiset viikot huomannut eläväni jotenkin kaaosmaisissa tunnelmissa. Nyt mietittynä, elämässä ei sinällään ole ollut mitään kaaosta sen kummemmin. Ainoa kaaos on ollut oman pääni sisällä. Jotenkin olen ollut kaikkien menemisten ja tekemisten kanssa niin kierroksilla, että koko ajan on tuntunut siltä, kuin minulla olisi vähintään kahdeksikymmeneksi seitsemäksi tunniksi vuorokaudessa tehtävää.
No nyt on reilun vuorokauden ollut sellainen olo, ettei taas ole mihinkään kiire ja hyvä niin. On hieman aikaa pohdiskella elmää.
Allekirjoittanut otti kauheiden ennakkoluulojen ja niistä johtuvien pelkotilojen vallassa ensiaskeleita raittiuden polulla päivälleen tasan kuusi vuotta sitten, kävellen ensikertaa vertaistukiryhmän ovesta sisälle. Kantavana ajatuksena tuossa hetkessä: "Mikähän s**tanan lahko tämänkin on?".
Sittemmin olen saanut opetella elämäntavan, josta en ikinä osannut villeimmissäkään unelmissani haaveilla. Jos tähän alkaisin listata kaikki oivallukseni, joita matkalle on mahtunut, tulisi tästä varmasti pisin postaukseni, mutta sen sijaan tyydyn toteamaan vain, että yhdet tärkeimmistä asioista joita vertaistuella olen oppinut, on se, että mitä enemmän uskaltaudun riisumaan omia suojavarustuksiani ympäriltäni, sitä enemmän tulen antaneeksi toiselle ihmiselle aidosti itsestäni ja sitä suuremmalla todennäköisyydellä toiset ihmiset vastaavat samalla mitalla. Tästä tulee ajan saatossa se pelastusrengas, josta kiinni pitäen en tule hukkumaan, vaan sen sijaan saan joka päivä peilata ympärilläni olevista ihmisistä niitä itsessäni piileviä vahvuuksia, samalla korjaillen pala palalta itseäni eheämmäksi, pois heikkouksistani.
Loppuun haluan siteerata itselleni kovin tärkeää kirjasta, josta olen saanut opetella ajatustavan muutosta, päivän kerrallaan:
"Äkkiä minusta tuli osa - vaikkakin vain pienen pieni osa - maailmankaikkeutta...tämä merkitsee uskoa Luojaan, joka on kaikkivaltius, oikeudenmukaisuus ja rakkaus: Jumalaan, joka on antanut minulle tarkoituksen, merkityksen ja kasvamisen osan, vaikkakin...vähä vähältä, kohti Hänen kaltaisuuttaa ja kuvakseen tulemista.
Näillä miettein, haastan teidät kanssani pohtimaan tälle päivää sitä, mistä omasta ennakkoluulostamme voisimme tänään hellittää sen verran, että soisimme samalla mahdollisuuden niin halutessaan Korkeamman johdattaa elämäämme tänään juuri sen ihmisen, jota olemme ennakkoluuloillamme etäältä, arvostellen tarkastelleet, näin suoden jälleen yhden asenteen muutoksen tuoda tullessaan tarvitsemamme kasvua kohti eheämpää ihmisyyttä.
Aurinkoa elämäänne, voikaa hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti