Tuntuu tosissaan hyvälle huomata itsessään eräänlaista lapsenmieltä näin Joulun kynnyksellä. Olen innoissani, seuratessani lasten valmistautumista Jouluun. Ehkä osa tästä kiitollisuudesta nousee siitä, kun tämä Joulun odotus ei ole aina ollut minulle tärkeintä, saati se että olisin lapsia tai vaimoani ajatellut, vaan päihteet olivat Joulunakin, kuten aina, se tärkein asia, vielä joitain vuosia sitten. Viisi vuotta sitten Jouluun meillä liittyi lämpölasista läpi tuleminen, virkavalta, sekä päivystyksessä paikattavana olo. Muistan lopun ikäni lasteni ja vaimoni pettyneet katseet, kun seuraavana aamuna kauheassa krpulassa, parikymmentä tikkiä käsissäni, vääntäydyin kotiin.
Luojalle kiitos, tänään saan nauttia täysin siemauksin seuratessani, kun vaimo ja lapset laittavat Joulua. Siitä riemusta juuri saan itselleni suurimman kiitollisen tunteen käydessäni ajatuksissani mutkan menneessä. Itse en välttämättä koskaan tule unohtamaan Joulua -05, mutta lapset ja vaimo ovat sen jo minulle antaneet anteeksi. Onneksi olen oppinut olemaan armollinen itselleni, joten ei tuo Joulu enää mielessäni ole millään tapaa syyllisyytenä, vaan enemmänkin kiitollisuuden tuojana tähän hetkeen. Tänään olen kiitollinen. Tänään olen onnellinen.
Näillä miettein..Oikein rauhallista, raikkaan raitista Joulua ja kaikkea hyvää meille kaikille vuoteen 2011!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti