Kylläpä tuo aika rientää. No nyttemmin olen ollut kiireisenä, tehdessäni koulullemme erästä ohjelmistoa, jota alkuvuodesta kyselin itselleni eräänlaiseksi harjoitustyöksi ohjelmoinnin saloihin perehtyäkseni. Jälleen käy toteen se, että kaikella on tarkoituksensa. Tänään sain sähköpostia vastuukouluttajaltamme, jossa hän kertoi, et tämä kyseinen projekti poikii minulle loppu opiskelu ajaksi kiirettä. Saan alkaa syksyllä rakentaa sovelluksesta kehittyneempää kokonaisuutta ja siitä saan sitten tehdä lopputyön ja harjoittelupaikkakin siinä tuli samassa. Lisäksi kyseinen ihminen markkinoi tuotetta eräälle isommalle yritykselle ja mikäli ensimmäisistä palautteista uskaltaisi jotakin päätellä, saattaa tästä poikia myös oikea, pidempi aikainen työpaikka.
Huhhuh..en kyllä muuta voi todeta, kun taas palaan miettimään sitä, mistä tälle taipaleelleni reilu 4 vuotta sitten läksin. En olisi ikinä silloin uskonut päätyväni tähän tilanteeseen, ja vielä näinkin lyhyessä ajassa. Asioilla on taipumus todellakin järjestyä, kun itse on vain valmis tekemään oman osuutensa asioissa ja toisaalta tekemään itselleen sen selväksi, että on valmis mihin tahansa, ettei entiseen enää ole paluuta. Minulla entinen elämä ei ole enää minkäänlainen vaihtoehto, koska elämäni on tässä ja nyt niin täydellistä, etten suurin surminkaan halua sitä omalla käytökselläni tuhota.
Onneksi minun ei tänään tarvitse tuota edes miettiä. Olen purkanut menneen elämäni niin totaalisen atomeiksi, että jos joku asia voi olla kirkkaana mielessä, niin kohdallani se on se, etten enää ala leikkiä yhtään omilla riippuvuuksillani, muuten ne tuhoavat minut hetkessä. Kun on omalla kohdallaan joutunut kokemaan sen, miltä tuntuu menettää oma isä päihteiden kautta ennen aikojaan, ei sitä samaa tuskaa halua omille lapsilleen aiheuttaa. Syksyn päälle on onneksi tulossa minulle taas yksi muistutus menneestä elämästäni lisää, kunhan oma tarinani julkaistaan osana kirjaa, joka käsittelee eri keinoja selvitä alkoholihelvetistä takaisin elämään.
Tänään aurinko paistaa elämässäni, vaikka ulkona kuinka yrittääkin ukkostaa. Voikaa hyvin..
3 kommenttia:
Toivon sinulla voimia jaksamisessa. Toivottavasti laitat kirjan nimen tänne sivuillesi, niin olisi mahdollisuus sitä metsästää. Elän puolisoni mukana "hengessä" hänen taistelunsa kanssa, tänään on takana uutta elämää 166 päivää, joten meillä ollaan vielä alkutaipaleella.
Kiitokset kommentista. Laittelen nimeä kirjasta, kunhan sen julkaisu lähestyy. Mielenkiinnolla odotan sitä itsekkin, koska siinä on useita eri ihmisiä ollut kertomassa omasta raitistumisestaan.
Kaikkea hyvää sinulle ja puolisollesi. Päivä kerrallaan tässä elellään raittina itsekukin, eikä raittiuden määrällä sinällään ole niinkään merkitystä, vaan elämänlaadulla. Omalla kohdallani ei ole olemassa enää muuta elämää, kuin raitis elämä.
Samoin odotan kirjaa kokemuksistasi. Tätä on kiinnostavaa seurata.
Lähetä kommentti