Usko, toivo, rakkaus, raittius

Mitä nämä neljä asiaa minulle tänään merkitsevät?

Usko: Kun kadottaa elämässään totaalisesti sen tarkoituksen, saavuttaa etapin, josta joko haluaa muutoksen kautta alkaa etsimään ulospääsyä tai sitten tuhoutuu kokonaan. Itselläni elämä kulki pitkän aikaa siten, että minusta tuntui kuin olisin taivaltanut tunnelissa, vailla pilkahdustakaan valosta tunnelin päässä. Oikeastaan omalla kohdallani saavutin pohjan kun keskimmäinen lapseni oli juuri syntynyt. Hänen ollessaan 1vrk ikäinen, minä olin menettänyt kaiken toivoni elämästä. Sinällään outoa, koska olihan meille juuri syntynyt lapsi.T uo ehkä parhaiten kuvaa sitä toivottomuutta, jota elämässäni olen pahimmillaan kokenut.

Aikaisemmin olin yrittänyt useita kertoja itsemurhaa, siinä onnistumatta, milloin lääkkeillä, ranteiden viiltämisellä, autolla moottoritieltä pylvääseen ajamalla. Yrittäessäni tuossa hetkessä itsemurhaa, hyppäämällä korkealta sillalta koskeen, ajatellen että pudotuksen voimasta minulta menee taju ja sen jälkeen hukun. No toisin kävi. En menettänytkään tajuntaani, vaan huomasin kauhukseni olevani pinnan alla ja samalla minulle tuli jotenkin ihmeen kaupalla armoton elämän halu. Ajattelin vaimoani ja kahta poikaani, pääsin kuin pääsinkin pinnalle ja onnistuin hankkimaan itselleni apua.

Tuosta selvittyäni aloin miettiä elämän tarkoitusta tosissaan. Tulin aloittaneeni eräänlaisen tutkimusmatkan hengellisyyteen, uskoon, tavoitteena löytää tasapaino ja sisäinen rauha itselleni. Kun on elämänsä kulkenut kauhea tyhjyyden tunne sisällään, sen poistamiseksi on valmis melkein mihin vain.

Nyt 3 vuotta tuosta tapahtumasta kulkeneeni tuota tutkimusmatkaani, olen saavuttanut tietoisuuden tilan, jossa usko on minulle asia, joka luo elämäntarkoituksen perustan. Opettelen päivä kerrallaan lisäämään luottamustani oman ymmärrykseni mukaiseen Jumalaan ja sillä tavoin täyttyy sisäinen tyhjiöni hitaasti, mutta varmasti.

Mitä usko on minulle tänään. Se on sitä, ettei minun tarvitse enää pelätä elämää. Voin elää sitä luottaen siihen, että minun menneisyydelläni on tarkoituksensa, kuten elämälläni yleensä. Minun ei tarvitse enää pelätä tulevaa, vaan elämällä päivän kerrallaan, huomaan joka päivä asioiden menevän juuri niin kuin minulle on parhaaksi, vaikkei asiat menisikään läheskään aina, kuten itse ajattelen niiden olevan parhaaksi. Eli toisin sanoen, tapahtuu Hänen, ei minu tahto. Oikeastaan usko on minulle sitä, että päivä kerrallaan pyrin opettelemaan rakastamaan Jumalaa ja rakastamaan lähimmäistäni, kuin itseäni. Kun opin rakastamaan itseäni, voin rakastaa myös muita.

Toivo: Usko luo luottamusta ja toivoa. Toivoa siitä, että elämäni sujuu kaikin puolin hyvin, eikä minun tarvitse tehdä asioissa muuta, kuin oma pieni osuuteni. Nyky hetkessä tuo oman osuuteni tekeminen periaatteessa tarkoittaa samaa, kuin liikkeelle lähteminen. Yleensä minulle hankalinta on juuri liikkeelle lähteminen ja sen tehtyäni, yleensä asiat hoituvat. Elämästäni on kadonnut turha taisteleminen, eikä minun todellakaan tarvitse enää muuta kuin opetella luovuttamaan oma tahtoni pois ja luottamaan siihen, että kaikki päättyy hyvin. 'Niin kauan on toivoa, kuin on elämää' -lause on toteutunut ainakin minun kohdallani.

Rakkaus: Jos ihminen kulkee elämänsä tottuen siihen, ettei keneenkään voi luottaa tai turvata. Liskäksi kun tottuu siihen, että kerta toisensa jälkeen joutuu pettymään. Ei ole ihme, jos ihmisestä tulee väkisinkin kyyninen. Tuosta tapahtumasarjasta johtuen, minustakin tuli ihminen, joka ei uskaltanut tai edes osannut rakastaa ketään, koska aina siitä seurasi jonkin asteinen tuho. Lisäksi kun riippuvuudet ajavat tekemään asioitaa, jotka sotkevat välit jokaisen hiemankaan läheisemmän ihmisen kanssa, niin seurauksena tuosta, ihminen menettää kyvyn rakastaa itseään ja sitä kautta kyvyn rakastaa ketään muutakaan. Omalla kohdallani myös lapsuus aika oli sellaista, jossa rakastaminen perustui yleensä johonkin ehdollistettuuun tekemiseen tai vastaavaan, niin ei ole ihme, että minä en ole osannut rakastaa tai yleensä en ole edes tiennyt, mitä tuo sana tarkoittaa omalla kohdallani. Olen vain luullut, että aina rakkaus tarvitsee ansaita jonkin suorituksen avulla.

Tässä kohtaa suurin muutos tapahtuikin tuon tutkimusmatkani aikana. Väsytin itseni totaalisesti, etsimällä uskoa, toivoa ja rakkautta elämääni armottomalla suorittamisella ja järkeistämisellä, kunnes jälleen elämä ajoi minun ohitseni ja huomasin olevani henkisesti ja hengellisesti aivan tyhjä. Tuossa tilassa minuun kolahti raamatun lause 'Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden' Tuo lause kaikui päässäni ja ajattelin, että aivan turhaanhan minä jatkuvasti yritän armottomalla työntekemisellä saavuttaa asioita, joita ei voi tekemällä saavuttaa tai järjellä ymmärtää. Riittää vain kun uskallan luovuttaa ja edes hieman yrittää uskoa johonkin/johonkuhun. Tuon tapahtuman jälkeen elämäni on kulkenut koko ajan tasaisesti kohti parempaa ja oma oloni tulee päivä päivältä tasapainoisemmaksi, mutta vain ja ainoastaan siten, että muistutan itseäni siitä, että kaikki turha suorittaminen ja järkeily ei tässä asiassa auta, ajaa vaan oman itsesi umpikujaan. Omasta mielestäni olen oppinut myös rakastamaan niin itseäni, kuin lähimmäistänikin. Kirjoitin juuri joitakin päiviä sitten elämäni rakkaudesta(vaimoni) ja jokainen joka haluaa, voi käydä lukemassa tuon kirjoituksen ja itse päätellä sen mitä rakkaus minulle nyky hetkessä merkitsee..http://toinen-mahdollisuus.blogspot.com/2008/12/sananen-elmni-rakkaudesta.html

Raittius: Raittius on minulle nyky hetkessä valinta, jonka tekemällä säilytän otteen todellisuudesta. Toisin sanoen elän päihteetöntä elämää, elämää jossa tunteet, tapahtumat, vastoinkäymiset, onnistumiset, eli elämä yleensä otetaan vastaan sellaisena, kuin se vastaan tulee.

Elämällä raittiina minulla on mahdollisuus saada elämässä kaikki se, mistä ikinä olen haaveillut, mutta ilman raittiutta minulla ei ole mahdollisuutta saavuttaa muuta, kuin ennenaikainen kuolema. Tämän tosiasian tiedostamisella, itsensä hoitamisella, itsetutkistelulla ja käyttämällä muitakin sairauteni hoitamiseen sopivaksi todettuja työkaluja, olen jo nyt sellaisessa elämäntilanteessa, että mietin viimeisen 3 vuoden aikana saaneeni elämässä sen, mitä olen elämältä tavoitellut. Toisin sanoen, kaikki mikä tästä hetkestä elämääni siunaantuu on vain ekstraa. Elämä on elämää ja siihen kuuluu välillä rankkojakin vastatuulia, mutta kohtaamalla vastukset, ne on mahdollisuus voittaa ja palkkioksi saada vahvuutta, jota itsessään ei tiennyt olevan olemassakaan.

Lopuksi kuitenkin sevyyden vuoksi täytynee mainita asiana se, että vaikka nykyään elänkin täysipainoista AA:laista elämäntapaa, niin tämä minun tutkimusmatkani uskoon, millään tavoin liity AA:han tai sen ohjelmaan. AA-ryhmän ja -ohjelman avulla hoidan vain alkoholismiani. Minun kohdallani vain elämä on kulkenut siten, että koin tarvitsevani jotakin enemmän tai paremminkin jotakin syvempää, eli tämä on vain minun valintani, jotta elämälläni olisi tarkoitus.

Nyt elämälläni on tarkoitus..Rauhallista Joulua..