keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Pohdintaa pelialasta. Peliongelmaisen näkökulmasta tarkasteltuna

Ajattelin tässä pitkästä aikaa pohtia hieman nykyhetken tilannettani yhden riippuvuuteni osalta, eli peliongelman. Omalla kohdallani tulee muutaman viikon päästä täyteen viisi vuotta totaalisen pelaamatonta aikaa. Tästä kiitos kuuluu GA-ryhmälleni, jossa olen tuon viisi vuotta säännöllisesti kulkenut.

Tässä hetkessä olen saanut sen verran etäisyyttä uhkapeleihin, että voin esimerkiksi vierestä katsoa, kun kaverini pelaa peliautomaattia, ollessamme biljardia pelaamassa. Nuo automaatit, jotka aikaisemmin olivat koitua kuolemakseni, eivät tänään enää herätä minussa minkäänlaisia tuntemuksia puolesta eikä vastaan.

Paljon olen vuosien aikana ihmisten kanssa keskustellut tästä asiasta ja tullut siihen tulokseen, että suhtautumistapoja on yhtä monta kuin on keskutelijaakin.

Itse tällä hetkellä suhtaudun melko neutraalisti rahasta pelaamiseen, kaikissa sen eri muodoissa. Joskus olen pohtinut paljonkin sitä, kuinka esimerkiksi pokeriammattilaiset, jotka saavat elantonsa tuosta pelistä, omalla kohdallaan asian kokevat tai mitä he asiasta keskustellessamme mahtaisivat minulle sanoa. Jotenkin minusta henkilökohtaisella tasolla tuntuu kuitenkin vahvasti siltä, että jatkuvasti korttipöydän äärellä istuvat, rahasta pelaavat ihmiset toisaalta täyttäisivät varmasti jotkut määritykset ongelmapelaajan profiloinnissa, joka sinällään ei ole minun tehtäväni, onneksi. Jotenkin vain mietin, peilaten omaan itseeni, etten osaisi kuvitella, etteikö tuollainen elämä, tavalla tahi toisella vaikuta omaan tunne-elämään kokolailla paljon. Tunne-elämä, kun meillä peliongelmasta kärsivillä ihmisillä on se, minkä vuoksi meistä moni ajaa itsensä tuhoon asti suurta voittoa tavoitellessaan.

No kuten todettua, en ole jakamassa tässä mitään tuomioita suuntaan, enkä toiseen. Pohdin ihan mielenkiinnosta tätä asiaa tässä. Jotenkin täällä netissä surffaillessani, ei nykyään voi välttyä siltä, etteikö jossain kohtaa törmäisi johonkin nettipokeri-saitin mainokseen, jossa luvataan paljon vähällä. Itse olen omalla kohdallani prosessoinut asiat siten, etten koe enää tarvetta pelata. Tiedostan kristallinkirkkaasti oman ongelmani laadun, enkä sen vuoksi ala asialla leikkiä. Joskus vain mietityttää, kun jossain yhteydessä törmään sellaisiin kommentteihin keskustelupalstalla, että esimerkiksi RAY on joku suuri hirviö, joka tuhoaa ihmisiä. Todellisuudessa ihminen itse tuhoaa itsensä esimerkiksi peliongelman kohdalta puhuttaessa. Ei sen enempää raha-automaattiyhdistys, kuin mikään nettipokerisaitti sitä tuhoa varsinaisesti aiheuta, vaan siihen vaikuttaa loputon määrä eri asioita, jotka ihmisen tunne-elämässä saavat sellaiset kierrokset aikaiseksi, että ihmisen on pakko etsiä joku riippuvuus johon paeta. Tämä on siis allekirjoittaneen kokemus, ei mikään yleinen mielipide. Toisaalta tästä asiasta paljolti kokemusta omaavana, koen että vaikeimmatkin tunne-elämän kieroutumat on mahdollisuus oikaista siten, että peliongelmasta voi vapautua takaisin "normaaliin" elämään, sikäli kun ongelmainen itse on tuosta vyyhdistä halukas irtautumaan.

Palatakseni tähän nykyhetken nettipokeri mainontaan, olen loputtoman monta kertaa poistanut omasta sähköpostistani mainoksia, joissa luvataan ilmaisia kierroksia jne. jne. Lopulta tullen siihen tulokseen, etten voi estää kyseisiä firmoja tekemästä työtään, mutta voin muuttaa itseni siinä, kuinka tuohon työntekemiseen osallistun omalta kohdaltani. Olen siis purkanut itseni atomeiksi, tullen toteamaan sen, etten enää tänään koe tarvetta reagoida mihinkään erilaisten firmojen lähettämiin tarjouksiin, joissa houkutellaan takaisin pelaamisen maailmaan.

Toisaalta olen miettinyt asian siten, että niin kauan kuin pidetään huoli siitä, että ihminen joka pelaamisesta saadaan kiinnostumaan, on täysi-ikäinen, on mielestäni jokaisen omalla kohdallaan tehtävä rajat omalle pelaamiselleen, sikäli jos haluaa välttyä tältä riippuvuussairaudelta omassa elämässään. Hyvilläni olen ollut esimerkiksi siitä, että ikärajoja on nostettu ja eri yhtiöt ovat osoittaneet panostaneensa peliongelmasta infoamiseen, joskin tuo on hieman arvelluttavaa joiltain kanteilta katsottuna. Toisaalta kehoitetaan ihmisiä pelaamaan, toisaalta varoitetaan pelaamisen vaaroista. Omasta mielestäni se on pääasia, että pidetään huoli siitä, että sikäli kun ihmisellä tulee ongelmia, hänelle tarjotaan apukeinoja tuon ongelman hoitamiseen.

Vastuullisesta pelaamisesta kun loppupeleissä kaikessa pelaamisessa tulisi jokaisen kohdalla olla kysymys. Laitan tässä vain yhtenä esimerkkinä, yhden nettipokerista alan tietoutta levittävän saitin peliongelmasta käsittelevään sivustoon: Vastuullinen pelaaminen.

Jokainen voi sitten omalla kohdallaan tehdä tästä päätelmän mitä mieltä tällaisesta on, mutta kuten omalta kohdaltani totesin, koen hyvänä, että peliongelmasta on alettu ylipäänsä puhua ääneen. Itse kun aloin noissa vertaisryhmissä kulkemaan, tuntui ettei koko ongelmasta kukaan oikein vielä tiennyt yhtään mitään tai ei ainakaan halunnut siitä mitään missään puhua.

Me ihmiset kun olemme kuitenkin ihmisiä, joiden tulee tavalla tai toisella ansaita elantomme, emme mielestämme voi alkaa syyttää tiettyjä tahoja ihmisten tuhoamisesta. Jos siihen alkaisimme, saisimme olla tuomitsemassa ensin suurimman osan suuryrityksistä. Sen jälkeen hiukan pienemmät ja pienemmät, kunnes olisimme siinä tilanteessa, että saisimme tuomita itsemme. Minä en koe tarpeekseni tuomita, vaan tuoda tietoutta peliongelmasta, sen taustoista ja keinoista joilla siitä voidaan vapautua.

Pyörät pyörii, karavaani kulkee, peliala laajenee ja monipuolistuu halusimme tai emme. Meidän yksinkertainen, mutta sitäkin arvokkaampi tehtävämme on ainoastaan omalta kohdaltamme pitää huolta siitä, että omalla esimerkillämme olemme rakentamassa parempaa tulevaisuutta jälkipolvillemme.

Elää ja antaa elää. Siitähän kaikessa lopulta vain on kysymys.