perjantai 13. heinäkuuta 2012

Nauttii elämästä

Kai sitä joskus voi hyvillään kertoa nauttivansa tässä hetkessä elämästään? Minulla kun on se paha taipumus, että alan potea jotain käsittämättömän tuntuista syyllisyyttä siitä, jos ääneen mainitsen olevani johonkin asiaan tyytyväinen. No elämä on opettelua, joten..

Minulla on tässä hetkessä sisälläni äärettömän tasapainoinen ja hyvä olo. Tuntuu siltä, ettei mitkään maailman murheet tätä oloa vie. Ehkä tämä on juuri sitä kuuluisaa sisäistä rauhaa, jota ainakin tuolla vertaisryhmien kirjallisuudessa mainostetaan olona, joka on alkoholistille niin ihmeellinen ettei hän sitä voi käsittää. No toisaalta en enää edes yritä käsittää tätä, vaan pelkästään nautin tästä.

Se mitä taas on tapahtunut, että olen tässä sisäisessä tasapainossa, on se, etten tässä hetkessä vaadi elämältä yhtään mitään. Tähän ajatusmalliin päästäkseen, ihmisen vain jostain kumman syystä tarvitsee käydä hetkittäin ihmeellinen sisäinen sota itsensä kanssa.

Päätän tämän postauksen tähän, lähinnä sen vuoksi, etten ala taas järkeistämään tätä oloani liikaa. Totean vain lopuksi sen, että jo jonkin aikaa hetkittäistä, sisäistä sotaa käyneenä, pyrin opettelemaan elämään tätä elämää siten, ettei tarvitsisi turhaan taistella, vaan saisi elää rauhassa itsensä kanssa. En halua sotia, haluan rauhaa.

Järkeily sikseen. Totean vain itselleni: Sillä kohtaa mihin ihmisen käsityskyky loppuu, ottaa sydän vasta ensiaskeleitaan.