perjantai 4. heinäkuuta 2008

Kiitollisuus saadusta hyvästä

Minulla on ollut todella mielenkiintoisia muutamat viime päivät. Olen miettinyt omia olojani ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että ihmisellä on tarkoitus itsetutkistelun kautta löytää omat luonteenviat ja sen jälkeen pyrkiä muokkaamaan itseään siihen suuntaan, että voisi olla ihmisenä ihmisten joukossa, hyväksyä itsensä ja vallitsevat olosuhteet.

Itselläni on nyt muutaman päivän ajan ollut erinäisiä pelkoja ja ahdistuksia. Mietittyäni asioita olen tullut siihen tulokseen, että minun kohdallani pelkojen tarkoituksena on muokata minusta ihminen, joka ottaa toiset ihmiset huomioon ja tarpeen tullen osaa myös turvautua toisten ihmisten apuun. Toisin sanoen karsia pois turhat itsekkyydet ja omavoimaisuudet ja pyrkiä elämään elämää, hyväksymällä asioita, joita ei voi muuttaa ja muuttaa mitkä voi.

Aikaisemmin olen sortunut itsesääliin ja katkeruuteen, jos olo on ollut masentunut. Nyt mietittynä olen edelleen taipuvainen säälimään itseäni, mutta onnekseni minulla on ihmisiä ympärillä, jotka estävät minua putoamasta kovin syvälle. Siksi toisekseen osa minun matalapaineestani on tarkoitettu sitä varten, että oppisin luottamaan omaan Korkeampaani ja pyytämään voimia myös Häneltä, eli luovuttamaan elämääni siltä osin, kun en siihen pysty vaikuttamaan (esimerkiksi tulevaisuuden suhteen).

Tällä hetkellä olo on kiitollinen ja rauhallinen. Kiitollinen oivalluksista, joita taas itsestäni olen saanut tehdä. Jälleen olen matkalla kohti parempaa itsetuntemusta ja parempaa tulevaisuutta. Nyt poika hihkuu jatkamaan pallon potkimista tuonne ulos, joten jätän miettimisen taas myöhempään hetkeen..