sunnuntai 30. elokuuta 2009

Ajatuksiani tämän hetken elämästä

Ajajttelin vaihteeksi päivittää ajatuksiani nyky hetken elämästäni. Paljon tapahtuu koko ajan ja nyt olen huomannut itsessäni jo hieman hyväksyntää sen suhteen, millainen tässä hetkessä olen. Asia jota kohti olen tietoisesti pyrkinyt koko ikäni. Hyväksyä itsensä sellisena, kuin on.

No mitä tuo sitten tarkemmin ottaen tarkoittaa? Minun kohdallani sitä, että pyrin ottamaan jokaisen päivän vastaan sellaisena, kuin se annetaan ja hyväksymään itseni osana kokonaisuutta, ilman että jatkuvasti tarvitsisi taistella oman keskeneräisyytensä kanssa. Välillä päivät sisältävät tapahtumia, joita kohtaan minulla edelleen nousee pelko, mutta nyt olen tietoisesti pyrkinyt menemään noita tunteita päin, enkä lähtemään heti pakosalle. Sen olen oppinut aivan vasta, että kohtaamalla omat mielikuvituksen tuomat pelkotilat, niiden kanssa oppii elämään siten, että ne väkisinkin pienenevät päivä päivältä.

Tässä hetkessä ymmärrän sen, että aikaisempi elämäni on muovannut minusta sellaisen ihmisen, joka tarvitsee jatkuvaa itsensä tutkimista, asioista puhumista ja sitä kautta koko ajan lisääntyvää oman itsensä tuntemusta, kyetäkseen elämään täysipainoista, antoisaa elämää.

Kuitenkin minun on nyt todettava jälleen se, että niin täysipainoista elämä on jo nyt kaikkineen, etten enää juurikaan kaipaa elämääni mitään. Oikeastaan ainoita asioita, joita tässä hetkessä kaipaan, on se pikku hiljaa, hitaasti ja varmasti kasvava luottamus toisiin ihmisiin ja sitä kautta luottamus myös siihen, että jos jotain hyvää tapahtuu, se ei tarkoita automaattisesti sitä, että jotakin pahaa on tapahtumassa.

Välillä edelleen käyn itseni kanssa taisteluita turhaan, kun pelkotilat valtaavat, mutta toisaalta alan osata jo suhtautua niihin myös siten, etteivät ne enää minua lamauta, vaan kykenen niitä kohtaamaan ja sitä kautta aina oppimaan jotakin lisää.

Tässä hetkessä takana alkaa olemaan toisaalta raskas, mutta toisaalta jälleen myös sitä kautta armottoman paljon antanut viikko. Viikko joka toi tullessaan äärettömän paljon lisää tietoutta siitä, kuinka kieroksi ihmisen ajatusmaailma viinan ja pillereiden kanssa voikaan kääntyä. Minun onnekseni minulla on tässä hetkessä sekä kanavat, että työkalut, joiden avulla päivä kerrallaan purkaa ja oikoa noita kieroutumia.

Kiitollisin mielin jälleen kohti uutta viikkoa ja uusia haasteita..

tiistai 18. elokuuta 2009

Kuntoutuksessa: Päivä nro 11

Tämäkin päivä lähti käyntiin tavallisen varhain.

Mieleeni tuli eilen illalla nukkumaan alkaessani sellainen asia, kun alkoholistin elämässä on eräänlaisia mahdollistajia hänen juomiselleen, että mahdankohan minä olla samanlainen mahdollistaja Maisan elämässä hänen kontrolloidessaan tekemisiäni.

Ei muutoin, mutta kun olen eräänlainen "joo-joo-mies", niin ehkä hänen on helppoa kontrolloida minua ja tekemisiäni. Jos sen sijaan sanoisin tarpeeksi tiukasti oman kantani asioissa, niin ehkäpä hänkin ajan myötä huomaisi omat vahvuutensa ja jättäisi minun tarkkailemiseni vähemmälle.

Tänään oli minun vuoroni esitellä oma sukupuuni, eikä yllättävää kyllä jännittänyt juuri laisinkaan.

Mitähän siitä mahtaisikaan olla aikaa, kun tosissani aloin tapella omien paniikkieni kanssa..olisiko jotakuinkin pari vuotta. En kyllä ikinä olisi kuvitellut pystyväni näin tasapainoiseen elämään sen kanssa. Ihminen näköjään kykenee paljoonkin, mikäli tahtoa on tarpeeksi. Mihinkähän mahdan päästä alkoholismini kanssa parissa vuodessa, jos nyt olen kaikkineen kahden vuoden takaiseen aikaan verrattuna jo näin pitkällä tuon paniikkihäiriöni kanssa? Ehkäpä vuonna 2008 osaan jo elää alkoholismi-sairauteni vaatimalla tavalla tasapainoista ja hyvää elämää.

Mitähän sitä muuta? Maisa purki vihansa syitä ja kaikkineen hyvin meni.

No sitten mietin omia touhujani täällä ja huomasin ehkä liiallisuuteen asti miettineeni muiden huolia. Hyvänä esimerkkinä Simpan lomaa huolehdin, ettei poika vaan sortuisi. Jotenkin on ollut vain olo, ettei hän ole erityisen vahvoilla, mutta tämän jälleen kirjoitettuani aion keskittyä vain ja ainoastaan itseeni ja itseni hoitamiseen.

Simppa kertoi jo päivällä ruokatunnilla laatineensa listan, jossa hän oli purkanut omien sanojensa mukaan vihaa muita ryhmäläisiä kohtaan. Hän oli laatinut listan syistä, miksi hänen mielestään itse kenekin kuntoutus ei onnistuisi. Toisaalta hän meinasi, ettei uskalla listaansa esittää, peläten ihmisten reagtioita ja taas toisaalta hän kertoi esim. minun puhuvan kuin politikko "paljon ja paskaa". Se miksi hän jo illalla sen minulle kertoi, johtui siitä, että sanoin, ettei hän minua saa suuttumaan omilla mielipiteillään, kuten ei saanutkaan :)

Myönnän tuosta lauseesta sen, että olen hyvinkin kova puhumaan, mutta toisaalta aina paskan puhumisesta en niinkään tiedä, voi hyvinkin olla :) Olenhan ei perussuomalainen mies, eli puhun ja pussaan :)

No hieman mietittyäni asiaa, tulin siihen tulokseen, että jos esim. huomenna Simppa esittelisi avoimesti oman listansa ryhmäläisille, niin en välttämättä tiedä niinkään muista, mutta ainakin Maisa lataisi omat mielipiteensä takaisin ja epäilen kyllä, ettei hän olisi ainoa.

Seuraavassa oma päätelmäni asiasta. Simppa lähteiessään lomalle "ärsyttää" porukkaa suuttumaan ja latelemaan hänelle ja siten hänellä olisi "oiva syy" retkahtamiselle, kun ryhmäläisetkin hänelle ovat vihassa. Jos olen hieman vainoharhainen, niin autuaan onnellisena sen kyllä myönnän.

No kuten aikaisemmin taisin jo todeta kertaalleen, nyt loppuu toisten ihmisten murehtiminen ja alkaa keskittyminen omaan toipumiseen.

Taas "vaihteeksi" hyvä päivä, huomiseen!

tiistai 11. elokuuta 2009

Terapian tarpeessa osa 24: Lomalta paluu

Kävin kuuden viikon tauon jälkeen jälleen terapeuttini luona juttelemassa. Tuntui jännältä kertoa hänelle kaikki se hyvä, mitä kulunut kesä on tuonut tullessaan, niin minulle henkilökohtaisesti, kuin meille perheenä.

Ihmettelin itseäni myös siitä, että uskalsin suoraan kertoa hänelle sen, kuinka oma ajatusmaailmani on liikkunut tasaisen varmasti kohti kaikki olosuhteet hyväksyvää tasoa. Oikeasti olen miettinyt monesti viime aikoina sitä, kuin ihmeen kaupalla minusta entisestä totaali-sekopäästä voi tulla näinkin tasapainoisesti ajatteleva ihmisolento.

Nyt sitten aloitellaan arkea aivan toden teolla. Huomenna isommat lapset aloittavat koulun ja siinä varmasti on haastetta meidän aikuistenkin arkeen. Jotenkin kuitenkin olen oppimassa oikeasti luottamaan siihen, että asiat kyllä sujuvat juuri niin hyvin, kuin on tarkoitus. Ilman että minun tarvitsee turhaan menettää yöuniani niiden murehtimiseen.

Lopuksi tähän pikapostaukseen täytyy vielä lisätä se, että jos tämä vaimoni vanhempien lasten meille muuttaminen otti kaikkineen aikaa prosessina melkein 7 vuotta, niin silti asiat sujuvat kuten meille on parhaaksi. Tuskin minäkään olisin jaksanut pahimmassa elämänvaiheessa huolehtia yhtään enempää voista lapsista, kun en oikein jaksanut huolehtia itsestänikään. Jotenkin kaikkineen elämä ja asiat siinä ovat kuitenkin kulkeneet siten, että uskon siihen, kun ristin illalla käteni kiittääkseni kaikesta mitä elämäni nyky hetkessä on ja samalla pyytäen asioihin sellaiset muutokset, jotka minulle ja perheelleni ovat parhaimmat, niin asiat kyllä järjestyvät. Tuskin samalla silmänräpäyksellä, kuten aikaisemmin olen turhautuneena usein tuskaillut, mutta ne järjestyvät juuri siten ja juuri siihen aikaan, kun ne parhaiten kokonaisuuteen sopivat.

Alkaisikohan tätä isiä hieman jo ramaista pitkän päivän iltana, kun tuo teksti tuppaa olemaan taas hieman sekavaa, mutta toivottavasti tästä on aistittavissa se ääretön kiitollisuus, joka minulla tällä hetkellä elämässäni on. Good night Finland..where ever you are..take care you all =)