Jotenkin tuo lause sopii tähän hetkeen jälleen. Eilen sain tehtyä loppuun kouluhommat ja nyt olen aloitellut lomaa. Jotenkin tuntuu, että syksy vilahti uudessa opinahjossa kuin siivillä. Paljon uutta tuli opittua ja muutamia haasteitakin voitettua. Tietysti syksyyn kuului paljon muutakin, tyttären syntymä esimerkiksi, joka osaltaan piti huolen siitä, että aika kului todella nopeasti.
Sinällään oli jännä huomata itsessään sellainen muutos opiskelun suhteen, aikaisempaan kouluun verrattuna, ettei enää nyky hetken opiskelussa ollut juuri ollenkaan sellaista täydellisyyden tavoittelua ja suorittamisen pakkoa, kuten aikaisemmin. Ehkä osaltaan tuohon tietysti vaikutti se. että tyttären syntymä osaltaan ehkäsi opiskelun luisumista "nipottamiseksi". Tuo "nipottaminen" aikaisemmassa koulutuksessani ajoi minut hetkellisesti aivan loppuun, joten toisaalta sekin kasvatti minua siihen, ettei minun arvoni ihmisenä ole mitenkään sidoksissa siihen, kuinka huippu paperit saan.
Ehkä ammattikorkeassa opiskeleminen ei monen mielestä ole sen kummempi juttu, mutta allekirjoittaneen menneisyydestä johtuen, opiskeleminen yleensä on jo jonkinmoinen ihme kohdallani, saati että sain mahdollisuuden jatkaa opintojani amk:ssa.
Nyt pyrin totaalisesti nollaamaan pääni seuraavien viikkojen aikana. Keskityn perheeseeni ja Joulun sanoman pohtimiseen, enkä vaivaa päätäni ollenkaan kouluhommilla ennen vuoden vaihdetta.
Voi olla, että myös tämä blogittaminen myös jää vähemmälle. Toisaalta se riippuu kyllä siitä, kuinka huonosti pieni Rinssessamme nukkuu yönsä. Onhan blogin kirjoittelu yksi tapa pitää itsensä hereillä, kun pieni tyttäremme kälättelee vieressä sitterissä. Viime aikaiset yöt kun ovat tahtoneet olla todella vähä unisia. Viime yölle tuli taas nukuttua melkein 4 tuntia..haukotus..
No ainakin tähän hetkeen ei isommin väsytä, mutta voi olla hieman eri ääni kellossa, kun kello menee yli puolenyön.
Nyt omasta puolestani toivottelen kaikille Rauhallista Joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti