sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Hiljaa hyvä tulee

Jotenkin tuo lause sopii tähän hetkeen jälleen. Eilen sain tehtyä loppuun kouluhommat ja nyt olen aloitellut lomaa. Jotenkin tuntuu, että syksy vilahti uudessa opinahjossa kuin siivillä. Paljon uutta tuli opittua ja muutamia haasteitakin voitettua. Tietysti syksyyn kuului paljon muutakin, tyttären syntymä esimerkiksi, joka osaltaan piti huolen siitä, että aika kului todella nopeasti.

Sinällään oli jännä huomata itsessään sellainen muutos opiskelun suhteen, aikaisempaan kouluun verrattuna, ettei enää nyky hetken opiskelussa ollut juuri ollenkaan sellaista täydellisyyden tavoittelua ja suorittamisen pakkoa, kuten aikaisemmin. Ehkä osaltaan tuohon tietysti vaikutti se. että tyttären syntymä osaltaan ehkäsi opiskelun luisumista "nipottamiseksi". Tuo "nipottaminen" aikaisemmassa koulutuksessani ajoi minut hetkellisesti aivan loppuun, joten toisaalta sekin kasvatti minua siihen, ettei minun arvoni ihmisenä ole mitenkään sidoksissa siihen, kuinka huippu paperit saan.

Ehkä ammattikorkeassa opiskeleminen ei monen mielestä ole sen kummempi juttu, mutta allekirjoittaneen menneisyydestä johtuen, opiskeleminen yleensä on jo jonkinmoinen ihme kohdallani, saati että sain mahdollisuuden jatkaa opintojani amk:ssa.

Nyt pyrin totaalisesti nollaamaan pääni seuraavien viikkojen aikana. Keskityn perheeseeni ja Joulun sanoman pohtimiseen, enkä vaivaa päätäni ollenkaan kouluhommilla ennen vuoden vaihdetta.

Voi olla, että myös tämä blogittaminen myös jää vähemmälle. Toisaalta se riippuu kyllä siitä, kuinka huonosti pieni Rinssessamme nukkuu yönsä. Onhan blogin kirjoittelu yksi tapa pitää itsensä hereillä, kun pieni tyttäremme kälättelee vieressä sitterissä. Viime aikaiset yöt kun ovat tahtoneet olla todella vähä unisia. Viime yölle tuli taas nukuttua melkein 4 tuntia..haukotus..
No ainakin tähän hetkeen ei isommin väsytä, mutta voi olla hieman eri ääni kellossa, kun kello menee yli puolenyön.

Nyt omasta puolestani toivottelen kaikille Rauhallista Joulua!

GA:n 7. askel

"Nöyrästi pyysimme Jumalaa(sellaisena, kuin hänet käsitimme), auttamaan vajavaisuutemme poistamisessa"
Toipumisohjelman 12 askelta
"Sinua kehotetaan nyt ottamaan selville ja korkeamman voimasi avulla pääsemään irti luonteenvioistasi. Onko tämä todella tarpeellista? Varmasti on! Luonteesi vääristymät olivat pelaamisen merkittävin syy. Niinpä niissä pysyminen voi johtaa takaisin pelaamiseen. Otettakoon yhdeksi esimerkiksi viha. Olettakaamme, että joudut väittelyyn, epäonnistut siinä ja vihastut silmittömästi; vihastuminen muuttuu raivoksi. Silloin sinusta tuntuu, että on tehtävä jotain, jotta tämä rankka vihan tunne lievenisi, ja turvaudut tuttuun keinoon pelaamiseen. Entuudestaan tulee mieleesi, että se helpotti vihan tunteen tuomaa tuskaa ainakin tilapäisesti. Pakonomainen pelaaminen on itse opittu, heiveröinen vaste elämälle. Sinun on vapautettava itsesi pelaamisen tuomasta levottomuudesta. Miten tällaisen tilanteen toistumisen voi estää? Ensiksikin sinun on haluttava irtautua tästä luonteenpiirteestä. Jotta huomaisit sen tuhoavuuden, halu irtautua siitä syntyy helpommin kun tajuat,kuinka paljon on kyseessä. Mikäli olet masokisti, muuttumisen halu voi syntyä hitaammin. Kun kuitenkin varmasti haluat elää, yritä ottaa neuvottu askel ja pyydä nöyrästi korkeampaa voimaasi poistamaan kielteinen luonteenpiirteesi.--

Nöyrästi apua pyytämään - minäkö -mukava kaveri joka ei koskaan loukkaa muita kuin itseään? Kun olet selviytynyt näin pitkälle, täysin omillasi, kuinka voit pyytää nöyrästi apua? Katsopas taaksesi täysin rehellisesti. Oletko tosiaan ollut voittaja! Sekasortoisten vuosiesi aito tarkastelu varmaankin vakuuttaa sinut siitä, että vihasta on päästävä, vaikka vain vähitellen. Voit keskittyä ainoastaan yhteen luonteesi vikaan kerrallaan. Tämä on hitaampi prosessi, mutta näin pystyt keskittymään selkeämmin. Sitä paitsi, vain yhden piirteen työstäminen kerrallaan luonnistuu helpommin useimmille meistä."
Toipumisohjelman 12 askelta
Minun vuosikausia jatkunut pakenemiseni ajoi minut tuhoamaan itseni ja elämäni kokonaan. Jatkuva itsensä tutkiminen on nyky hetkessä paljastanut joukon luonteen vikoja, jotka olivat syy/seuraus riippuvaisuus käyttäytymiselleni. Itsekkyys, itsekeskeisyys, omahyväisyys, loukattu ylpeys, laiskuus, ahneus, viha, katkeruus..jne..

Lisäksi olen esimerkiksi vuosia pelännyt kaikkea/kaikkia. Pelaaminen varsinkin oli "mainio" keino paeta hetkeksi todellisuutta. Todellisuudessa pakenin omia tunteitani, tunteita, joita en koskaan ollut oppinut tunnistamaan, saati käsittelemään.
Kun on lapsuutensa kasvanut perheessä, jossa koko ajan on enemmän tai vähemmän tulehtunut ilmapiiri, ei jää tilaa puhua omista tuntemuksistaan kenellekkään. Lisäksi olen tiedostanut jo jonkin aikaa sen, että oikeastaan minulla ei ollut lapsena juuri tilaa olla lapsi, vaan minun piti olosuhteiden pakosta kasvaa aikuiseksi jo aivan pienenä. Olen myös nykyään tiedostanut sen, että olen koko lapsuus ajan ollut vanhempi omille vanhemmilleni, terapeutti, sovittelija jne.
Omien tunteiden tukahduttaminen tuli automaatioksi jo lapsena, joten ymmärrettävästi niiden tukahduttaminen haitallisilla riippuvuuksilla oli aivan luontainen jatko tuohon sairaaseen kuvioon.
Kun sitten ajaa oman elämänsä päätepysäkille ja siinä toivottomuuden tilassa joku tarjoaa sinulle auttavan kätensä, niin avun vastaanottaminen ei todellakaan tapahdu hetkessä. Kun sitten tuskan kautta ajautuu pakon sanelemana antautumaan ottamaan tuota apua vastaan ja huomaa sen tervehdyttävän vaikutuksen, on omien luonteen heikkouksien tunnistaminen ja tunnustaminen automaattinen seuraus kaikesta. Omalla kohdallani katkeruus ja viha olivat kaksi syövyttävintä luonteen vikaa ja niistä pois oppiminen vie aikaa. Itsetutkistelu on avain oman itsensä tuntemiseen ja tuon uuden tietoisuuden avulla omista katkeruuden ja vihan tunteista on helpompi opetella eroon. Itsensä ja oman elämänsä hyväksyminen sellaisena, kuin se tässä hetkessä on, on myös yksi iso osa omassa toipumisessa, joka seuraa lisääntyvän itsetuntemuksen seurauksena.
Tässä hetkessä pyrin tutkimaan itseäni päivittäin ja mikäli huomaan jossakin kohtaa alkavani ajatella/toimia entisellä tavalla, on siinä hetkessä hyvä huomata tämän ohjelman auttavan siihenkin(10. askel) ja elämän ajautuminen entiseen tuhoiseen käyttäytymiseen on huomattavan paljon helpompi ennakoida ja estää. Lopuksi voisin vielä mainita sen, että saatuaan kokemuksen 7. askeleen vaikutuksesta, on armottoman helpottavaa huomata se, että aikaisemmin vallalla ollut itseviha, alkaa hitaasti muuttumaan itsensä hyväksymiseksi ja itsensä arvostamiseksi, jolloin myös omassa itsessään olevat hyvät luonteenpiirteet saavat tilaa tulla esiin. Kun opettelee elämään siten, että ottaa toiset ihmiset huomioon ja hyväksyy myös heidät, niin omasta elämästä on helppoa oppia nauttimaan. Teet hyviä asioita ja hyviä asioita tapahtuu myös sinulle.
Seuraavissa askeleissa palaamme 4. askeleen tutkistelun tuloksiin ja aloitamme vahingoittamiemme ihmisten hyvittämisen. Seuraavat kaksi askelta ovat omalla kohdallani askeleet, jotka ovat osaltaan antaneet minulle tunteen, etten ole ollenkaan niin paha ihminen, kuin aikaisemmin ajattelin.