maanantai 30. kesäkuuta 2008

Oivalluksiani AA-ryhmässä

Aivan ensimmäisiä kertoja käydessäni ryhmässä olin omien ennakkoluulojeni vallassa. Mietin etten ikinä osaisi kuvitella kulkevani loppu elämääni tällaisessa paikassa. Ehkä eniten hirvitti, kuten varmaan monia muitakin ihmisiä yleensä, ohjelman hengellinen puoli "Vain Jumalan armosta" jne..

Onnekseni kävin kuitenkin useampia kertoja ja sitä kautta aloin ymmärtämään mitä hengellisyys AA:ssa tarkoittaa. Alkoholismi kun on sairaus, joka tekee ihmisestä ajan myöten yhden omavoimaisimmista ja itsekeskeisimmistä ihmisistä ja alkoholismista toipuminen kun vaatii sen, että myöntää itselleen ettei omin voimin ole pystynyt, eikä pysty juoma-ongelmaa ratkaisemaan. Tässä kohtaa kuvioihin astuu hengellisyys, Korkeampi Voima, jonka jokainen voi käsittää omalla tavallaan. Tärkeintä on se, että luopuu siitä harhasta, että itse on oman itsensä herra. AA sinällään ei vaadi jäseniään uskomaan mihinkään ja askeleet sinällään ovat pelkästään ehdotuksia, jotka ovat muodostuneet aikaisempien jäsenten kokemuksista. Monelle ihmiselle ryhmä on Korkeampi Voima, mutta omalla kohdallani elämä on tuonut tullessaan niin paljon sellaisia kokemuksia, joita en järjelläni ole pystynyt ratkaisemaan ja muutoinkin olen ihminen, joka löytäessään jostain tavan, jolla saa itselleen paremman olon, käyn yleensä asian kimppuun enemmän kuin tarmokkaasti.

No mitä tämä hengellisyys on tuonut tullessaan?

Aivan ensimmäisenä olen pääsemeässä sinuiksi itseni kanssa. Olen tutkinut meneisyyttäni, lapsuuttani ja nuoruuttani ja löytänyt sieltä paljon sellaisia asioita, joiden johdosta minusta on tullut ujo, arka, herkkä, katkera, kaunainen, kateellinen, ahne ja itsekäs. Toisin sanoen luonteenpiirteiltäni perus alkoholisti. Viimeisen vuoden aikana olen saanut opetella eroon noista luonteen virheistä ja huomannut samalla vapautuvani vuosia kestäneestä henkisestä tuskasta. Samalla kun tilalle tulee luonteenpiirteitä esimerkiksi kohteliaisuus, hyväntuulisuus, rehellisyys, kärsivällisyys ja kiitollisuus, ei ole ihme, että elämä ja oma olo helpottuu huomattavasti. Lisäksi kun asioiden tärkeysjärjestys muotoutuu kohdilleen, niin elämä ei ole enää jatkuvaa suorittamista, väkisin vääntämistä ja armotonta katkeruutta, kun asiat eivät suju, kuten minä haluan.
Esimerkiksi kun hain tuota opiskelupaikkaa, niin tietysti minulla itselläni oli halu päästä opiskelemaan ja toivoinkin saavani paikan, mutta samalla ajtuksissani mietin, että jos en syystä tai toisesta saa paikkaa, niin sitten on tarkoitettu niin. Sitten olisin kotona hoitamassa vauvaa, kuten aikaisemminkin, mutta nyt sillä erotuksella, että olisin siinä jutussa itsekkin läsnä. Vaikka tietysti olen nytkin valmistautunut hoitamaan vauvaa. Osan aikaa vaan samalla keskityn opiskelemaan uutta tuolla koulumaailmassa.

Lisäksi olen oppinut ymmärtämään sen, etten auta itseäni yhtään jos mietin katkerana mennyttä elämääni ja siihen liittyneitä tapahtumia, kuten koulukiusaus, konkurssi, läheisten ihmisten menettämiset, avio-ero, itsetuhoisuus jne. Vaan antamalla anteeksi niin itselleni, kuin muillekkin oma olotilani ja elämänlaatuni kohenee kummasti. Tietysti nuo tapahtumat täytyy ensin käsitellä ja siten tulla valmiiksi antamaan anteeksi, muutoin ne jäävät jonnekkin syvälle sisinpään kalvamaan ja ennemmin tai myöhemmin tulee niin paha olla, että ainoa ratkaisu on täydellinen unohdus, eli alkoholistin "paras ystävä", pullo.

Itselläni on ollut jo jonkin aikaa sellainen olo, että vaikka holisti keskittyykin olemaan juomatta yhden päivän kerrallaan, olen omasta mielestäni tilanteessa, jossa en tarvitse enää alkoholia mihinkään ja siitä johtuen tuskin tulee tilannetta, johon haen apua pullosta.
Oikeastaan se varmuus josta puhun, johtuu vain siitä, että tiedostan olevani yksin voimaton alkoholiin nähden ja sitä kautta valmis mihin tahansa, ettei minun tarvitse enää juoda. Toisin sanoen kohdallani se tarkoittaa säännöllistä rymissä käymistä ja ohjelman noudattamista päivittäin. Mutta kuten todettua, tämä elämän malli kantaa ja kannattaa.