lauantai 6. marraskuuta 2010

Elämä rakentuu pala palalta ehjäksi kokonaisuudeksi

Olen kohta viiden vuoden ajan saanut mahdollisuuden rakentaa elämää uusiksi kasaan, kiitos raittiuden. Tänään elän tilanteessa, jota en villeimmissä unelmissanikaan uskonut enää koskaan saavuttavani. Minulla päättyi juuri kuluneella viikolla yli kymmenen vuotta kestänyt velkahelvetti. Olen tänään täysin vapaa taloudellisesti ja tuo tosi asia ruokkii minua rakentamaan elämää eteenpäin, entistä tarmokkaammin.

Opiskeluni ammattikorkeassa on nyt hieman yli puolivälin etapin. Olen onnistunut pysyttelemään aikataulussa, vaikka tässä kuluneina parina vuotena, matkalle on sattunut eräitäkin tapahtumia, joiden vuoksi olisi enemmän kuin ymmärrettävää, vaikken olisi aivan aikataulussa pysytellytkään. Sen lisäksi olen saanut suoritettua jo opinnoissani työharjoittelut muilta osin, mutta viimeisen kevään lopputyön harjoittelu on enää tekemättä. Sekin asia järjestyi jo tuossa joku aika takaperin. Olen tälle vuotta tehnyt koulullemme erästä ohjelmistoprojektia, joka toivon mukaan tulee koulullemme käyttöön ja tuosta projektista minulle poiki tuo viimeisen kevään harjoittelupaikka ja lopputyön aihe. Vielä kun tuohon lisätään, että olen onnistunut tekemään opinnoissa vaadittavat 15op vapavalintaiset opinnot kokonaan, olisin hullu, ellen olisi tyytyväinen.

No pitkälti tämän koulun projektin, olen tehnyt päätöksen mitä "isona" haluan työkseni tehdä ja sen vuoksi olen keskittynyt erääseen ohjelmistokehityksen osaalueeseen muita hanakammin. Tämä alue näyttäisi olevan se seuraava suuri juttu mobiilimarkkinoilla, joten ei ollenkaan hassumpi aluevaltaus, johon keskittyä. Tästä projektista alan olla saanut jo sen verran paljon kokemusta asioissa, että uskallan jo hetkittäin luottaa terveellä tavalla osaamiseeni noissa asioissa. Itseluottamus, kun ei koskaan ole ollut se vahvin puoli minussa. Nyt kuitenkin jo huomaan tekeväni tulevaisuteen tähtääviä valintoja, ilman että miettisin hetkeäkään, etteikö tilaisuuden tullen minusta noihin haasteisiin olisi vastaamaan. Päinvastoin. Toivon todella saavani lähiaikoina mahdollisuuden ottaa kosketusta työelämään ja sen tarjoamiin haasteisiin, koska siellä kuitenkin tiedän odottavan ne todelliset koetukset siitä, onko minusta vielä tässä hetkessä niihin vastaamaan.

Silti olen tehnyt entiseen ajatusmalliini verrattuna, todella uhkarohkeita valintoja. Ilman sen kummemmin miettimättä, tai epäilemättä itseäni, olen hakenut ensi vuodelle toiseen ammattikorkeaan opiskelemaan samanaikaisesti yhden lukuvuoden verran kyseisen ohjelmistokehityksen alan erikoitusmisopintoja. Lisäksi laitoin viikolla pari työhakemusta vetämään, joissa haettiin tuon ohjelmoinnin taitavaa henkilöä vakituiseen työsuhteeseen. Tänään lähetin myös yhden hakemuksen sellaiselle kurssille, joka kestäisi 8kk ja jonka jälkeen olisi valmiina vakituinen työpaikka odottamassa, joten enää en taida ollakkaan se itseään epäilevä ihminen, joka vielä jokin aika sitten koin olevani.

Tässä hetkessä parasta kaikessa on kuitenkin se, että ensiksikin raha on saavuttanut elämässäni sille kuuluvan oikean arvonsa, eli se ei ole enempää kuin väline, jolla hankitaan elämässä välttämättömiä asioita, kuten ruoka, asunto jne. Se ei enää todellakaan ole se elämän tärkein asia, eikä minulle millään tavalla enää se mittari, jolla mitattaisiin sitä, kuinka hyvin voin, tai kuinka onnellinen tai tasapainoinen olen. Olen tänään todella onnellinen ihminen, vaikkei minulla tässä hetkessä ole yhtään ylimääräistä rahaa.

Mitä muuta ihminen voisi elämältään toivoa, kuin sen, että on itsensä kanssa niin tasapainossa, että elämä sinällään ei voi tarjota mitään muuta kuin eteenpäin vieviä tapahtumia. Vielä kun siihen lisätään, että vierellä kulkee ihminen, josta on viime aikoina tullut elämäni tärkein tukipilari tai joka on ollut sitä jo koko yhteiselomme ajan, mutta jonka arvon vasta aivan hiljattain olen alkanut käsittämään. Elämä maistuu tänään hyvälle. Suuri kiitos siitä kuuluu Jumalalle, itselleni sekä kaikille niille ihmisille, jotka jaksoivat minuun uskoa, vaikken itse enää uskonutkaan, varsinkin rakkaalle vaimolleni.

Näillä miettein, tästä on hyvä jatkaa päivä kerrallaan kohti tulevaa. Voikaa hyvin..