perjantai 1. helmikuuta 2013

Ihminen tavattavissa

Elämä näyttää minulle jälleen eräällä tavalla haasteellisuutensa. Tällä kertaa kylläkin pelkästään positiivisessa valossa.

Olen kohta vuoden verran tehnyt matkaa, tavoitteena pääsy opiskelemaan Tommy Hellstenin järjestämään Ihminen tavattavissa mentor -koulutukseen. No viime maanantaille tästä tuli totta. Kävin pari viikkoa sitten haastattelussa ja tulin valituksi niiden onnellisten kahdeksan joukossa, jotka tuohon ainakin minun kovasti arvostamaani koulutukseen pääsivät osallistumaan. Lisää seikkailua tutkimusmatkalla itseeni. Matka käynnistyy näiltä osin 11. päivä, kun meillä on ensimmäinen tapaaminen ja koulutuksen info Helsingissä. Mielenkiinnolla odotan tulevia haasteita. Oikeastaan jo hieman malttamattomana.

Elämä kantaa tänäänkin. Edelleen kaiken taustalla mahdollistajana on tämän päivän raittius. Todella mielenkiintoisia tilaisuuksia tulee eteen tasaiseen tahtii ja mitä mielenkiintoisempia ihmisiä polullani vierailee joka päivä. Elämä tuntuu todella hyvälle.

Luentokeikkoja on jo tehdä asti ja lisää tulee tasaiseen tahtiin. Lisäksi olemme parin eri toimijan kanssa virittelemässä päihdepuolelle bisnestä jonka tarkoituksena olisi tuoda ainakin näin alkuvaiheessa todella monipuolinen osaaminen avokuntoutuksen muodossa. Minun lisäkseni kun tähän prokkikseen on tällä hetkellä osallistumassa psykologi sekä päihdepuolella itsensä tohtoriksi väitellyt alan rautainen ammattilainen.

Asiat järjestyvät yksi kerrallaan, juuri oikeassa aikataulussa. Minun tulee vain pitää omalta osaltani huolta siitä, että jatkan päivän kerrallaan hiihdellen sitä tasaista latua, jota jo niin moni ihminen on edelläni ollut avaamassa. Tänään ymmärrän myös sen, että tuossa sauvoessani, pidän osaltani huolen siitä, että jäljessä tuleville on latu myös auki.

Elämälläni on tänään suunta. Elämälläni on tänään määränpää. Elämälläni on tänään tarkoitus. Mitä muuta enää voisin siltä olla vailla? En yhtään mitään, koska minulla on kaikki mitä tässä hetkessä tarvitsen.