Nyt se sitten on päätöksessään, kuusi vuotta yhtäjaksoista opiskelua. Kävin eilen illalle viimeisen keikan koululla, kirjoittaen kypsyyskokeen sekä pitäen viimeiseen työharjoitteluun liittyvän seminaarin, jota tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani ehdin pelätä jo etukäteen ennen edes kun koulu oli alkanutkaan. Mutta nyt sekin on siis pidetty ja parasta kaikessa, sain vielä hyvät arvostelut kaiken lisäksi. Pitkähkö matka on kuluneen kuuden vuoden aikana tullut taivallettuna, mutta silti en ole vielä perillä, vaan matka jatkuu, askeleen kerrallaan eteenpäin. Niin kauan kuin olen liikkeellä, olen perillä.
Nyt sitten tämä päivä on pohdittu elämää ja tulin siihen johtopäätökseen, että kiitos kuluneen kuuden vuoden opintojen, on aika keskittyä huomioimaan minulle ne tärkeimmät, eli perheeseeni. He kuitenkin ovat ihmeesti jaksaneet minua, vaikka tiedän olleeni hetkittäin vähemmän hurmaava kaikkine kiireineni ja stresseineen. Tämä päivä menikin sitten kodin siivouksessa ja lasten kanssa pihalla pelaillen ja leikkien.
On se vaan ihmeellistä ajatella, että vielä kymmenen vuotta sitten elin ja hengitin erilaisia päihteitä, rypien äärettömässä syyllisyydessä, itsevihassa, katkeruudessa ja itsesäälissä itseäni tuhoten ja ympärilläni olevia ihmisiä loukaten. Pelkästään konkurssin tuoma taloudellinen helvetti ulosottovelkoineen, maksuhäiriömerkintöineen, oli tuolloin kouluttamattomalle sellainen taakka, josta en ikinä uskonut selviäväni. Tänään tilanne on aivan toinen. Olen saanut raittiuden myötä tuon velkataakan pois ja luottotietoni ovat olleet jo kuluneen puolitoista vuotta kunnossa. Nyt valmistuttuani, seuraava vaihe olisi päästä kiinni työelämään ja alkaa suunnitella oman kodin ostoa perheellemme.
Päivä kerrallaan eläen, ei tuo unelman toteutuminen ole kuin ajan kysymys. Keskittyen pitämään huolen tämän päivän raittiudestani, kaikki on mahdollista. Mutta toisaalta tiedostan tänään sen, että mikäli en tuosta asiasta pitäisi omalta osaltani huolta, kaikki haaveet, unelmat ja kaikki se hyvä, mitä raittius on elämään tuonut, tuohoutuu silmänräpäyksessä. Raittius ei ole itsestäänselvyys. Tuon kun muistan, jatkaen itseni prosessointia ja ajatusteni jakamista, niin kauan kaikki on hyvin. Tänään kaikki on hyvin.
