tiistai 18. tammikuuta 2011

Työnhakua. Tupakatta oloa.

Uusi vuosi uudet kujeet. Näinhän sitä sanotaan. Sinällään uusi vuosi ei muuta uutta elämään ole tuonut, kuin sen verran, että yhdensän päivää sitten päätin päivän kerrallaan yrittää erottautua myös tuosta tupakan orjuuttavasta vaikutuspiiristä.
Toisekseen olen alkanut etsimällä etsiä itselleni työpaikkaa. Ei se kaukana sinällään ole ollutkaan, etteikö tässä viimoisinkin palanen elämässä loksahtaisi kohdalleen. Viime viikolla kävin työhaastattelussa, joka meni kyllä kaikinpuolin nappiin, mutta ainoa ongelma asiassa oli se, että kyseiseen tehtävään haettiin ohjelmistosuunnittelun rautaista ammattilaista, jolla olisi oltava viiden vuoden työkokemus alalta. Kun minulla näistä ohjelmisto hommista ei vielä varsinaista työkokemusta löydy, niin minun olisi pitänyt repäistä koodaustestistä täydet pisteen, mikäli olisin tuon kyseisen paikan halunnut. No testi sinällään meni kohdaltani paremmin, kuin itse osasin aavistella, mutta ei silti täysiä pisteitä tässä hetkessä oikein onnistunut saavuttamaan. Ensin asia tietysti hieman harmitti, mutta jo parin päivän päästä ajattelin kuitenkin niin, että olisi tuo ollut aika iso harppaus astua suoraan työelämään, mikäli vaatimustaso työtehtävissä olisi edellyttänyt jo valmiiksi usean vuoden kokemuksen asioissa. No asioilla on taipumus järjestyä, joten odottelenkin tässä jo toista haastattelua, jossa kyseinen positio olisikin itselleni jo haasteellisuudeltaan huomattavasti sopivampi, kyseessä kun on ohjelmistosuunnittelijan pesti, jossa voisin aloittaa tämän hetkiseltä tasolta, opetellen asioita käytännössä sitten aina tehtävien edetessä. Kaikki järjestyy, siihen uskon. mikäli tässä hetkessä töitä ei siunaannukkaan, silläkin on tarkoituksensa. Itselläni kun kuitenkin on vielä noita opintoja vajaa 1,5 vuotta jäljellä, joten kiire sinällään ei ole yhtään mihinkään. Hiljaa hyvä tulee.

No sitten tämä tupakan polttamisesta eroon pääsy. Ensimmäiset päivät menivät kovin helposti. Sitten oli muutama vaikeampi päivä ja tässä hetkessä päivät kuluvat kohtuullisen pienellä taistelulla. Tänään teki mieli hieman, eilen ei ollenkaan. Luovuttamisen opettelua tässäkin asiassa harjoitetaan ja uskon tämänkin riippuvuuden hellittävän, kun itse olen valmis tästä riippuvuudesta kokonaan luopumaan. Aina kun ajatuksiin eksyy sellaista kuin "Olisihan se kiva..", niin samalla aletaan taistella asian kanssa. Kun taas toisena hetkenä miettii koko asiasta, tyyliin " On se kiva olla polttamatta.." niin tuo ajatustapa kantaa, eikä taistelua tarvi harjoittaa. Tietysti tämäkin muutos elämässä ottaa aikansa, kuitenkin kun tupakkaa on tullut tupruteltua jo yli 20 vuotta. Hiljaa hyvä tulee tässäkin, kuten elämässä yleensä. Hitaasti tapahtuvat muutokset ovat pysyvämpiä, kuin hetken hurauksessa tapahtuvat, joten kyllä tämä tästä päivä kerrallaan onnistunee. Tällaisia aatoksia tälle iltaa.

Aurinkoisia päiviä kaikille, toivottelee toipumisentiellä taivaltava "turisti"..