maanantai 15. lokakuuta 2012

Yrittänyttä ei laiteta

Elämä on ihmeellistä, ei voi muuta sanoa.

Kävin tänään neuvottelemassa starttirahasta ja kuinka ollakkaan, siellä näytettiin vihreää valoa liikeidealleni. Toisin sanoen, allekirjoittanut aloittaa ensikuun alussa yksityisyrittäjänä.

Olen tässä pohdiskellut sitä, kuinka monen mutkan kautta elämä kuljetteleen, ennen kuin löytyy taas yksi pala elämänpalapelissä paikoilleen. Nyt mietittynä, tuntuu hassulle, että minun tuli käydä kuusi vuotta koulua, löytääkseni alalle, joka todellisuudessa kuitenkin on lähinnä sydäntäni.

Tarkoitus on nyt käynnistellä toimintaa tuon starttirahan turvin, mutta sinällään aika valoisalta näyttää. Jokainen taho, jonka kanssa asiasta olen tässä muutaman viimepäivän aikana puhunut, on innostunut tilaamaan minut luennoimaan, joten jos tällä tavalla etenee, ei töistä ole jonkun kuukauden päästä puutetta.

Eipä silti, tiedostan kyllä sen, ettei tästä mitään lomailua tästä hommasta tule, mutta jotenkin kun koen asian tärkeänä itselleni, niin saan samalla voimavaroja itselleni, kun käyn itselle tärkeistä asioista puhumassa. Vielä kun muistaa, ettei haali itselleen kerralla liian suuria, niin uskoisin kaiken järjestyvän kyllä.

Läheiseni ovat olleet ihania. Äitini huolehti, etten polta itseäni loppuun. Vaimoni tietysti on onnensa kukkuloilla, kun asia järjestyi. Oikeastaan kaikki ovat ottaneet asian hyvin, joskin samalla varoittelevat yrittäjän arjen olevan raskasta. Kyllähän minä sen omasta kokemuksesta tiedän. Voi pojat, että se yrittäjyyden vähemmän ruusuinen puoli on porautuneena selkäytimeeni, joten aivan hetkessä täällä ei pilvilinnoja rakennella, älkää pelätkö.

No lopuksi todettakoon vielä, että kunnallisvaaliehdokkuuteen liittyvät asiat, Pelirajat'on -ryhmä, asukastupa, raittiuden ylläpitäminen sekä perhe pitää huolen siitä, ettei aika tule pitkäksi, mutta toisaalta tiedostan tänään myös sen, ettei minusta ole kaikkeen, joten tällä hetkellä onkin työnalla kartoittaa mitkä asiat otan hoitaakseni, kaikkeen kun ei yksinkertaisesti aika riitä.

Perhe, raittius, pelaamattomuus, hengellisyys, ystävät. Siinä muutamia oman elämäni tukipilaria. Muut asiat tulevat sitten sen mukaan kuin aika antaa myöten. Tässä hetkessä luottavaisena purjehdin kohti ulappaa, uskoen että tuulet vihdoin ovat kohdallani hieman jo myötäiset..