perjantai 2. heinäkuuta 2010

Peloista vapautuminen: Vol I

Olen kuollakseni pelännyt koko ikäni erinäisiä asioita. Esimerkiksi olen pelännyt äärettömän paljon hammaslääkärissä käymistä. Vielä joitain vuosia sitten, ei auttanut vaikka vedin kourallisen rauhottavia, en silti saanut itseäni sinne. Tänään huomasin makaavani samaisessa tuolissa porattavana, samalla tuntien äärettömän sisäisen rauhan tunteen. Ajattelin sitä, kuinka ihmeellista on elämä.

Samalla tavalla tänään minua ei enää ahdista lähteä pyöräilemään tai kävelylle. Vielä pari vuotta sitten, en pystynyt lähtemään vaimoni kanssa edes lyhyelle kävelylle, ilman että olisin ollut suurinpirrtein kauhuissani. En päässyt pyörällä minnekkään. Nyt nuo ahdistus kokemukset ovat takanapäin. Tänään kävin pyöräilemässä, miettien sitä, kuinka en vielä pari vuotta sitten osannut uskoa siihen, että vielä joskus voisin liikkua ilman ahdistumista missään. Tänään nautin suunnattomasti kävelystä lasteni ja vaimon kanssa. Muutama päivä sitten kävimme kiertelemässä ajankuluksi toista tuntia kävellen ja minä huomasin kokevani suunatonta rauhaa, onnea ja kiitollisuutta kaikesta.

Tähän hetkeen tullakseni, minun on ollut tarpeen kokea äärettömän paljon ahdistusta, tuskaa ja nöyryyttäviä kokemuksia. Toivottavasti tämä on  sitä kauan kaipaamaani nöyryyttä. Nöyryyttä, jonka avulla selviän mistä tahansa. Enää en haluaisi taistella, vaan tahtoisin joka päivä luovuttaa.

"Yksinäni en ole mitään. Isä toimii puolestani" - lause savutti minut ja nyt uskon ymmärtäväni tuon lauseen tarkoituksen omalla kohdallani jo huomattavasti selvemmin. Enää minun ei tarvitse taistella mitään, eikä ketään vastaan. Ei edes omia pelkojani..Voikaa hyvin..