torstai 18. syyskuuta 2008

Juovan alkoholistin päivä vs raittiin alkoholistin päivä

Mietin tuossa päivällä hetken aikaa entistä juovan alkoholistin elämää ja mitä siihen kaikkiaan liittyi ja minkälaista elämää minulla nyt raittiina alkoholistina on. Tässä hieman vertailua noiden kahden elämän välillä, yhden päivän muodossa.

Juova holisti:

Heräilin kauheisiin pelkotiloihin aamulla ja otin muutaman unilääkkeen, jotta saisin nukuttua oloani hieman sietävämmäksi. Kun sitten päivällä oli pakko herätä, kun tuntui oikeasti siltä että sekoaisin, niin tarvitsin ensin pari kolme pamia, jotta pelkotilani hieman hellittivät. Sen jälkeen "nautin" muutaman siiderin, oksentaakseni pahimpaa krapulaani pois ja siinä samalla yritin välillä keskittyä johonkin, jottei pääni oikeasti sekoaisi kaikkien pelkojen ja harhojen kanssa. Muistan useasti katsoneeni piirrettyjä, jotta sain pidettyä ajatukset edes hieman kasassa.

No n. tunti heräämisestä, oloni alkoi kohentua, kiitos uuden nousuhumalan tunteen ja siinä hetkessä kaikki sekoamisen tunteet olivat jo menneen talven lumia. Olin jälleen maailman valtias. Ennen tuota nousuhumalaa, en olisi uskaltanut lähteä edes ulos pihalle.

Seuraavaksi piti alkaa miettimään sitä, millä keinolla tänään saisi hankittua rahaa juomiseen ja pillereihin, koska omat rahat riittivät yleensä vain yhden päivän kännisekoiluun. Nousee kyyneleet silmiin, kun mietin niitä kaikkia ihmisiä, jotka sponsoroivat juomistani vuosikausia, jos minkälaisen valehtelun ja manipuloinnin ansiosta. Tuossa hetkessä se tuntui toissijaiselta, koska minulla oli oikeus tehdä mitä halusin, minunhan oli saatava "huumettani" pysyäkseni hengissä.

Muistan elävästi sen, kuinka päivittäin minun piti uskotella itsellenikin, että minun kaltaisellani päähän potkitulla ihmisellä on oikeus tehdä näin, jotten vihaisi itseäni niin armottomasti. Noihin tilanteisiin liittyy jos jonkinlaisia tapahtumia, läheisten haukuista, reseptiväärennösestä käryämiseen, pieninpänä mainitakseni. Tärkeintä oli saada pää sekaisin.

No sitten kun tavalla tai toisella sain hankittua rahaa, alkoi elämä tuntua taas juhlalta. Mentiin eikä meinattu. Yleensä "kavereiden" kautta vauhtia hakien, kohti kaupungin bilemestoja. Loppu ajasta juomiseni keskittyi kylläkin entistä enemmän kotikyläni metsiköissä lymyämiseen ja armottoman itsesäälin vallassa, ohikulkevien ihmisten tarkkailemiseen. "Hyvähän noilla on"- oli yleisin ajatukseni tuossa hetkessä.

No niin tai näin vauhti aina kasvoi kasvamistaan, kunnes tultii ns. valomerkkiin, jonka jälkeen yleisimmin olin siinä kunnossa, että itseinho oli huipussaan. Milloin otin lääkkeitä yliannoksen, viiltelin itseäni tms. päätyen sairaalan ensiapupolille, kuuntelemaan siellä työsekentelevien ihmisen "marinaa" siitä kuinka en ikinä opi. Tässä hetkessä ymmärrän kyllä täysin heidän turhautumisensa.

Sairaalasta mentiin yleensä parin päivän jälkeen piirille ja siinä hetkessä olin jo sen verran selvänä, että oloni oli todella surullinen, kun kerta kerran jälkeen huomasin päätyneeni taas samaan paikaan.

Sairauden laatua kuvaa ehkä parhaiten tässä tapauksessa se, että 9 kertaa 10 vierailustani päättyi yleensä siihen, että vakuuttelin lääkäreille yrittäväni tosissani olla ilman viinaa ja samana iltana olin jo käkenä päissään.

Ei ole ihme, että läheiseni väsyivät tuollaiseen elämäntapaan loppuen lopuksi, koska niin väsyin minäkin. No onneksi noista ajoista on tultu muutama vuosi kohti tasaisempaa elämää ja seuraavassa vertailun vuoksi hieman raittiin holistin päiväohjelmasta.

Raitis holisti:

Herään pääsääntöisesti aamulla 6-7 välillä siihen, kun korvan juuresta kuuluu ilosesti "isii minä herisin", kun kaksi ja puoli vuotias poikani haluaa minun jo nousevan ylös. Sitten kahvin keittoon ja herättelemään vanhempaa poikaani ja laittaan vesselit valmiiksi kohti päiväkotia.

Päiväkoti keikan jälkeen hieman puuhastellaan kotiaskareiden parissa ja sitten aloitan kouluhommien tekemisen. Välillä pitää tavata ystäviäkin tai laukata muuten asioilla, mutta tällä hetkellä arkipäivät kuluvat opiskelun parissa.

Neljän aikaan haen pojat päiväkodista ja riippuen päivästä, leikimme yhdessä ulkona tai katselemme lastenohjelmia sisällä. Useimpiin iltoihin liittyy nyky elämässämme, joko minun tai vaimon osalla ryhmässä käyminen. Minä käyn AA- ja GA-ryhmissä pari kertaa viikossa ja vaimo käy Al-Anonissa vähintään kerran viikko. Lisäksi minulla on nyt yhtenä iltana viikossa tuohon hengellisyyteen liittyvä Alfa-kurssi ja lähiaikoina alan lisäksi pari kertaa viikossa käydä säännöllisesti psykoterapiassa purkamassa noita entisen elämän jäänteitä. Vielä kun tuohon lisätään 250 km koulumatka viikonloppuisin ja opiskelu siellä, sekä kuukauden sisällä syntymässä oleva vauva, niin elämässäni ei juuri ole ylimääräistä aikaa murehtimiseen ja mitäpä murehtisin, onhan tämä raitis elämä tuonut tullessaan paljon hyvää elämääni.

Lopuksi voisin todeta, että vaikka tuo edellä kuvattu olikin aika suppea otos juoma-ajasta ja raittiista elämästä, niin tuskin kukaan miettii enää sitä, miksi Jeppe EI juo..minun ei ainakaan tarvitse sitä miettiä. Toivottavasti mahdollisimman moni vielä juova holisti saisi mahdollisuuden kokea tämän raittiin elämän tuomat hyvät asiat.

Voimia kaikille..

lauantai 13. syyskuuta 2008

Tasaista ja hyvää elämää

Elämä sujuu nyt melkein kuin omalla painollaan. Arki pyörii tasapainossa perheen, koulun ja säännöllisen ryhmässä käynnin ympärillä.

Arkipäivät menevät aika tiiviisti kouluhommissa. Tällä hetkellä säädettävänä on ensimmäinen projekti ja metematiikan opinnot. Olen valmiiksi ottanut tietoisesti tehtäväksi hieman etukäteen tehdä tuohon projektiin liittyviä tehtäviä, jotta minulla olisi mahdollisuus ottaa jonkun aikaa hieman rauhallisemmin opiskeluissa, kun vauva syntyy. Ainakaan tällä hetkellä minulla ei ole mitään ongelmaa pärjätä uudessa kouluympäristössä, vaan motivaatio kasvaa kasvamistaan ja se tosiasia, että tämä on todellakin mun juttu, varmistuu päivä päivältä enemmän ja enemmän.

Käyn pari kertaa viikossa hoitamassa sekä peli-, että alkoholiongelmaani omissa ryhmissä, joista saankin todella paljon apua ja tukea. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään tarvetta kyseenalaistaa tätä päihteetöntä elämänmallia, eli minulle on muodostunut sellainen elämä, johon eivät kuulu päihteet, eivätkä uhkapelit. Elämä sujuu mainiosti, kunhan en ota ensimmäistäkään ryyppyä, enkä pelaa senttiäkään mitään uhkapelejä.

Kaiken lisäksi olen saanut muutaman ystävän noista ryhmistä ja kun ihmisellä on samanlaisia kokemuksia, kuin itselläni on, ei ole vaikeaa puhua asioista samalla sävelellä. Tietysti ajan jakaminen siten, että aikaa riittää opiskelun lisäksi myös perheelle ja ystäville ottaa oman aikansa järjestyäkseen oikealle tolalle, mutta mihin tässä hetkessä en ehdi, sitä minun ei tarvitse murehtia. Jotenkin tuntuu siltä, että olen oppimassa elämään siten, että teen omalta osaltani parhaani asioissa ja asiat järjestyvät parhainpäin. Tietysti aina voisi ja voi pyrkiä koko ajan parempaan, mutta ilman katkeruutta, jos kaikkeen ei ehdikkään.

Oikeastaan minulla on ollut nyt useamman viikon ajan todella hyvä olla. Vielä kun muutaman viikon sisään saan selvitettyä itselleni tiiviin terapian, niin loppujen palasien saattaaminen paikoilleen on vain ajan kysymys. Tietysti siinä kaikkineen menee vielä useita vuosia, mutta minulla ei ole enää kiire mihnkään.

Taaksepäin katsoessani mietin kyllä sitä, että paljon on pitänyt olla valmis tekemään työtä, pästäkseen tähän tilanteeseen, mutta jos joku kysyisi minulta kannattaako tämä työ, niin suosittelisin lämpimästi koko sydämestäni. Voimia kaikille ongelmien kanssa taiseleville.

tiistai 2. syyskuuta 2008

"Pesänrakennus puuhia"

Nyt se sitten alkoi. Armoton touhuaminen, jotta koti olisi valmiina vastaanottamaan tulevan pienokaisen. Raskausviikkoja on 33+5 Hoitopöytä tuli hankittua, vaunut pitäisi hakea, vaatteet on pestynä valmiiksi siltä osin, kun ei vielä varmalla voi tietää kumpi sieltä on tulollaan, tuttipulloja, tutteja, puhdistuspyyhkeitä, vanupuikkoja jne. jne. Kissa parkakin joutui lähtemään mummolaan hoitoon, ettei ole hyppimässä aina joka paikkaan, utelias kun on.

Jotenkin on ollut äärettömän mielenkiintoista tämän kaiken muun kiireen keskellä hetkittäin pysähtyä tarkkailemaan massu pyöreänä huseeraavaa vaimo-kultaa. Se tuo muutaman viikon päässä häämöttävään syntymän ihmeeseen on hyvä valmistautua kunnolla.

Nyt voin onnellisena jälleen todeta sen, kuinka ihmeellisesti tämä minun/meidän elämä on kulkenut. Varsinkin kun ajattelee missä tilassa olimme edellisen raskauden loppuvaiheilla. Nyt onkin ollut todella mielenkiintoista tarkkailla omia tunteitaan tuohon raskauteen liityen. Kyllähän se laittaa miettimään kummasti tätä elämää kokonaisuudessaan.

Tietysti hieman jännittää, kuinka mahtavia tunekuohuja sitä itse syntymä tuo tullessaa, koska aikasempien lasten syntyessä isi on ollut "hieman" toisissa ulottuvuuksissa tai rumasti sanottuna aivan turtana päihteistä. Nyt olenkin useasti huomannut miettiväni sitä, kuinka kauhealta vaimostani on mahtanut tuntua, kun ukko on huidellut teillä tietymättömillä.

Nyt on tuntunut tosi hyvältä, kun on voinut olla 100% läsnä ja mukana joka jutussa. Tunteet ovatkin heilahdelleen todella laidasta laitaan. Välillä on tullut jopa kyyneleitä siitä onnesta että on selvinnyt kaikesta tähän päivään. Tänään jälleen neuvolaan kuuntelemaan mitäs sieltä massusta tänään kuuluu ja kouluhommiakin tarttis taas painaa.

Koulu sinällään on alkanut kaikin puolin loistavasti ja sopivana juttuna tässä vaiheessa sain hyväksiluvun ohjelmoinnin perusteista, niin voin olla enemmän kotosalla perheen kanssa. Ensimmäinen projekti alkoi ja todella mielenkiintoista on seurata sitäkin, kuinka paineiden lisääntyessä, myös paineensietokyky näyttäisi kasvavan. Homma toimii ja hyvä niin..

Nyt mamman kanssa neuvolaan..Kiitollisin mielin kohti uusia haasteita..