Päivänsankaritar No nyt on sitten tyttärelle annettu nimi. Itse tilaisuus oli tosi kaunis. Allekirjoittanut herkistyi jopa papin puheista niin, että tirautti kyyneleet. Oikeastaan olin jo kontrollifriikkinä valmistautunut tunnekuohuun, joka sitten olikin taas erilainen, kuin mitä olin ennakoinut..what else is new..Kelailin menneitä vuosia, mietin edesmennyttä isääni, katselin lähipiirini ihmisten hymyileviä kasvoja, katsoin tytärtäni, vaimoani, poikiani ja kun pappi puheessaan mainitsi tyttäremme nimen merkitsevän 'silmäterää', silloin "murruin". No mikäs siinä, enää en koe sitä häpeällisenä, vaan päinvastoin, hyväksyn sen osana minun tunteiden ilmaisua, osana minua.
Kuten todettua, tilaisuus kaikkineen oli kaunis ja tunnelma, jopa yllätyksellisen rauhallinen. Jotenkin itselleni tuli jälleen eräs osoitus siitä, kuinka nyky hetkessä elämässäni vaikuttava Voima hoitaa asiat, joihin itse en välttämättä omilla voimillani kykenisi.
Minulla oli tosi flunssainen olo aamulla ja papin saapuessa olo oli jo niin kauhean tukkoinen, että pakenin vessaan oksentamaan. Siinä hetkessä tuntui, ettei minusta ole tähän, ei juuri nyt..Kuitenkin pelko muuttui jälleen rukouksessa rohkeudeksi ja sain tarvittavan voiman kerätä itseni ja selvitä tuosta tilaisuudesta vähintäänkin kunniakkaasti. Oikeasti varsinkaan näin keskiyön tunteina kirjoittaessani, en osaa kuvata kaikkia niitä tunteita, joita minussa jylläsi tuossa tilaisuudessa, mutta useamman vuoden ajalta tapahtumia tuli kelaitua. Konkreettisesti koin jälleen sen, että omien inhimillisten voimavarojen loppuessa, on olemassa Jumala joka auttaa minut kaikista niistä tilanteista läpi, joista minun on tarkoitus läpi mennä. Kiitollisuus oli sanoinkuvaamaton, kun tyttären kastetilaisuus oli ohi.
Nyt sitten tässä jälleen palaillaan normi arkeen ja valvotaan. Kello on 3.13 ja tyttö alkaa jo osoittaan väsymisen merkkejä..jee minulla on toiveita unesta vielä tällekkin yötä..eikä tarvitse edes vaimo-kultaa herättää valvomaan..Good night Finland..where ever you are..krooh..
Kuten todettua, tilaisuus kaikkineen oli kaunis ja tunnelma, jopa yllätyksellisen rauhallinen. Jotenkin itselleni tuli jälleen eräs osoitus siitä, kuinka nyky hetkessä elämässäni vaikuttava Voima hoitaa asiat, joihin itse en välttämättä omilla voimillani kykenisi.
Minulla oli tosi flunssainen olo aamulla ja papin saapuessa olo oli jo niin kauhean tukkoinen, että pakenin vessaan oksentamaan. Siinä hetkessä tuntui, ettei minusta ole tähän, ei juuri nyt..Kuitenkin pelko muuttui jälleen rukouksessa rohkeudeksi ja sain tarvittavan voiman kerätä itseni ja selvitä tuosta tilaisuudesta vähintäänkin kunniakkaasti. Oikeasti varsinkaan näin keskiyön tunteina kirjoittaessani, en osaa kuvata kaikkia niitä tunteita, joita minussa jylläsi tuossa tilaisuudessa, mutta useamman vuoden ajalta tapahtumia tuli kelaitua. Konkreettisesti koin jälleen sen, että omien inhimillisten voimavarojen loppuessa, on olemassa Jumala joka auttaa minut kaikista niistä tilanteista läpi, joista minun on tarkoitus läpi mennä. Kiitollisuus oli sanoinkuvaamaton, kun tyttären kastetilaisuus oli ohi.
Nyt sitten tässä jälleen palaillaan normi arkeen ja valvotaan. Kello on 3.13 ja tyttö alkaa jo osoittaan väsymisen merkkejä..jee minulla on toiveita unesta vielä tällekkin yötä..eikä tarvitse edes vaimo-kultaa herättää valvomaan..Good night Finland..where ever you are..krooh..
1 kommentti:
Onnea, näin jälkikäteen, pikkuiselle ja kuvan perusteella mahdottoman suloiselle tytölle onnistuineiden ristiäisten johdosta. Ja kiitos blogissani kommentoinnista taas :) meillä pikkuinen alkaa olla toipumaan päin taudistaan, kuumetta ei ole ollut enää pariin päivään. Rauhallista, levollista ja toivottavasti suhtkohttervettä joulunalusaikaa teidän perheeseen -
Lähetä kommentti