maanantai 8. joulukuuta 2008

Asioilla on taipumus järjestyä

Tuo otsikko on lauseena sellainen, jota itse on tykännyt viljellä mutamana viime vuotena ihmisille, jotka huolehtivat mielestäni liikaa asioista. No sinällään tiedän jo kokemuksesta, että lause pitää kyllä kutinsa, mutta toisaalta näyttää olevan iihmisen perusluonne murehtia asioita etukäteen liikaa. Enkä itse ole poikkeus, vaikka kuinka elämässäni asiat näyttävät siltä, kuin ne järjestyisivät melkein kuin itsestään, niin silti aika ajoin huomaan miettiväni ja murehtivani asioita etukäteen, vaikka tiedänkin, että helpommalla pääsisi, jos ei turhaan murehtisi.

No omalla kohdallani tuo viime viikkoinen hulina aiheutti jälleen sen, että minulla jäi päälle tietynlainen ylikierros ja siitä johtuen huomasin heti aamulla miettiväni kuumeisesti noita opintojani ja murehtivani tekemättömiä töitäni. Onneksi sain kuin sainkin itsestäni jälleen irti sen, että otin koulupaperini ja aloin järjestelmällisesti tutkimaan, mitä minulla on vielä tekemättä tälle vuotta ja mitä milloinkin voisin tehdä.

Sen voin kertoa, että näissä opinnoissa, vaikka kuinka toteutus onkin monimuoto-opiskelua, niin ainakaan allekirjoittaneen ei juurikaan kestä alkaa löysäillä, saati sairastella. Kulunut 1,5 viikkoa kun on mennyt todella ankaran flunssan kourissa, niin tänään saikin sitten päivitellä kummasti tekmättömiä töitänsä. No onneksi asioilla on kuin onkin taipumus järjestyä. Nyt olen siinä tilanteessa, että tekemällä loppuviikon aikana pari monisteellista harjoitustehtäviä ja käymällä lauantaina tekemässä kaksi tenttiä, voin rauhallisin mielin aloittaa ansaitun Joululoman, joka kylläkään ei aivan täysin kylläkään täytä loman kriteerejä, muttei kuitenkaan ole aivan arkipäiviinkään verrattavissa. Ensi viikolla pitää tehdä taas muutama isompi tehtäväkokonaisuus ja sitten tarkoitus olisi jossain välissä pyhien antaessa periksi käydä eräs kurssimateriaali läpi, mutta uskoisin kuitenkin saavani pari viikkoa olla ihan rauhassa vaimon ja lasten kanssa, pohtien Joulun syvempää merkitystä.

Jotenkin tuntuu oudolta kirjoitella tällaista, kun huomaa kirjoittaessaan sen, että tässähän on kyseessä täysipainoinen "normaali" opiskelijan arki, jota itse en kyllä aivan heti olisi omalle kohdalleni uskonut siunaantuvan vielä muutama vuosi sitten. No nyt vaikka pienet lapset, raittiuden ylläpitäminen, oman itsensä hoitaminen ja täysipäiväinen opiskelu tuokin arkeen välillä melkoisen kiireen tunteen, niin silti voin onnellisena todeta, eläväni juuri sellaista elämää, josta aina olen haaveillut. Kaikki asiat ovat saamassa oikeanlaiset mittasuhteet, mitä tulee asioiden tärkeyteen ja sitä kautta elämä on jo jonkin aikaa tuntunut todella täysipainoisen tasapainoiselta ja antoisalta. Se mitä huominen tuo tullessaan, jää nähtäväksi, mutta tätä päivää elettäessä, voin jälleen täydestä sydämestäni yhtyä tuohon otsikon lauseeseen, eli asioilla on, kuin onkin taipumus järjestyä..

3 kommenttia:

Lumi kirjoitti...

Kyllä, asioilla on tapana järjestyä ja vaikka ne eivät järjestyisi juuri sillä toivomallasi tavalla, ne järjestyvät joka tapauksessa. Entinen duunikaverini opetti mulle ton ja olen sitä aina tarpeen tullen käyttänyt.

Joskus sitä kelailee itsekin, että miten elo on asettunut uomiinsa ja sitä elää ihan normaalia arkea ilamna mitään sääntöä ja vääntöä.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin kuulin kirjaprojektista, taidetaan päästä samojen kansien väliin ;)

Hajatelma

Kaaleppi kirjoitti...

Lumi: Asiat todellakin järjestyvät aina juuri siten, kuin meille itsekullekkin on parhaaksi, vaikkei ne järjestyisikään siten, kuin itse niiden kuvittelisimme parhaaksi olevan. Lukuisia kertoja olen jälkeenpäin vasta tajunnut, et tämähän meni juuri niin kuin pitikin.

Hajatelma: Yhteinen kirjaprojekti..hmm..mielenkiintoista nähdä millainen siitä loppuen louksi tulee.