perjantai 5. joulukuuta 2008

Ristiäisten valmistelua

Vaihteeksi hieman tarinaa tällaisesta tavallisesta(muttei harmaasta), arkisesta elämästä :) Eli kulunut viikko on mennyt totaalisen kiireen keskellä. Opiskelut alkavat tälle vuotta olemaan viimeistä rypistystä vaille pulkassa(ensi viikolle 3 tenttiä ja ansaitulle Joululomalle). Lisäksi kiusana on ollut melkein koko perhettä kiusaamassa ankara flunssa. Allekirjoittanut on kipuillut viikon, Tirttana kohta 5 päivää ja vaimo tuli eilen kipeäksi. Tuohon yhtälöön kun vielä lisätään huomenna olevat ristiäiset ja niiden valmistelu, niin jälleen ei ole ollut liikaa aikaa lorvailuun.

No tähän hetkeen valmistelut alkavat kylläkin olenmaan jo aikalailla putkessa, joten kunhan kunnialla selvitään huomen iltaan, niin sen jälkeen voikin hieman huokaista, ennen Joulukiireiden alkua.

Eilinen oli todellinen koettelemus. Nukuin aamulla hieman bommiin, kun yleensä vien pojat kahdeksaksi päiväkotiin, niin toissa yö meni siten katkonaisesti, että eilen aamulla heräsin kyllä kellon soittoon, mutta onnellisena suljin sen ja heräilin vasta varttia yli kahdeksan. No onnekseni en ole vielä työelämässä :) Päiväkodilla tuli kommenttia, ettei tänne tuleminen ole niin kellosta kiinni.

Sen jälkeen menimme käymään vaimon ja Tirttanan kanssa neuvolassa ja täytyy myöntää, että tyttönen kyllä syö ja hyvin. Syntymäpaino oli 3190gr ja nyt kun ikää on 7 viikkoa, niin eilen paino oli "huikeat" 4950gr. Potra tyttö :) Hieman harmaita hiuksia tuli hetkeksi, kun Tirttanalla on tuo flunssa ollut nyt tämän viikon, vaikkei hänellä muuta ole kuin tukkoinen nenu, mutta neuvolasta menimme lääkärille ja vanhat muistikuvat palasivat heti. Kolme vuotta sitten olimme pienemmän poikamme kanssa samassa tilanteessa ja silloin matka vei lääkärin kautta sairaalan infektio-osastolle muutamaksi päivää. Eli siinä eilen mietittiin, etä noikohan käy samalla tavalla ja ristiäiset siirtyvät. Tietty tärkeintä on lapsen terveys ja onneksi hällä ei ollutkaan mitään vakavaa, vaan jäämme seuraamaan tilannetta näin kotioloissa.

Lääkäri reissun jälkeen vein tytsät mummolle leipomaan ristiäis tarjottavat ja suuntasin itse kotiin tekemään suursiivousta. Hieman meinasi olla takkuista siivouksen tekemistä, kun armottoman flunssan aiheuttamassa kauheassa päänsäryssä tamppailin mattoja, imuroin ja muutoinkin siivoilin paikat. No loppu hyvin kaikki hyvin, nyt on siistiä ja ristiäisvalmistelut siis loppusuoralla. Onnekseni minulla on vaimoni kanssa tälläisia pikkulapsenvahteja usemapia kappaleita :)



Hieman olen huomannut jälleen miettiväni isääni. Siis enemmän, kuin yleensä. Tietysti haikeaa mieltä tuo edelleen se, että isäni ei ole näkemässä pienten lasteni edesottamuksia, eikä ole mukana tulevissa ristiäisissä(vaikka toisaalta uskon hänen kyllä tietyllä tapaa olevan "läsnä") Onneksi edelleen saan puhua ja kirjoittaa noista omista tuntemuksistani, niin paljon kuin tarve vaatii, joten välillä päätään nostavan surunkin kanssa on helpompi mennä aina eteenpäin.

Mikä helpotus kaiken lisäksi oli eilen illalle, kun saimme vihdoin päätettyä Tirttanalle annettavan nimen, sitä on vatkattu jokunen viikko :) Sinällään minulla oli helppoa, kun olen saanut päättää poikiemme nimistä ja nyt oli vaimon vuoro päättää tytön nimi. Itselläni kun oli jo "pienenä poikana" haave, että jos joskus saan poika lapsen, niin hänelle tulee pappani nimi, koska hän oli minulle äärettömän tärkeä ihminen koko lapsuuteni ajan. Toinen poika ristittiin hieman eri periaatteella, mutta toisen papan nimen hän sai toiseksi nimekseen. Eli kaikin puolin valmiina ollaan huomista juhlaa varten.

Loppuun täytynee vielä sellainen asia mainita, liittyen tuohon raitistumiseeni ja elämäni kokonaisvaltaiseen järjestymiseen liittyen. Minulla on ollut jo pidemmän aikaa kova halu jakaa omia toipumiskokemuksia ja siten mahdollisesti omalta osaltani auttaa vielä samanlaisten ongelmien kanssa painivia. Nyt sekin asia taas meni yhden askeleen eteenpäin. Minulle on usea ihminen sanonut tässä muutaman vuoden sisällä, että minun kannattaisi kirjoittaa kirja omasta toipumisen tiestäni, mutta nyky hetkessä minulla ei ole sellaiseen kyllä aikaa repiä mistään, vaikka halua kyllä siihen olisikin. No onneksi elämä kulkee niin, että asiat joiden on tarkoitettu tapahtuvan, niin ne tavalla tai toisella tapahtuvat. Olin toissa päivälle yhteydessä erään ihmisen kanssa, joka on tekemässä erästä raittiuteen liittyvää kirjallista projektia ja hän hyvillä mielin otti minun tarinani osaksi tuota projektia. Vielä kun lisään, että saan toteuttaa oman tarinani kertomisen anonyymisti Kaaleppina, niin ryhmätoiminnassa käytössä olevaa nimettömyys-perinnettäkin voin samalla kunnioittaa.

Kaikin puolin tuntuu hyvälle, niin tulevat ristiäiset, Joululoma, tuo mainitsemani projekti, perhe-elämä, ystävät, ryhmätoiminta ja tämä raitis elämä yleensä.

Ihmeellinen on elämä..

4 kommenttia:

Johannes kirjoitti...

Hei,


Mukavaa ja rauhallista ristiäistä teidän perheelle. Laitan illalla vigiliassa kynttilän rukousten kera pienokaisenne hyväksi.

Kaaleppi kirjoitti...

Kiitos Johannes!

Toivon mukaan rauhallisesti sujuu nuo ristiäiset. Meillä vaan on pieni asunto ja siihen nähden paljon vieraita tulossa ja noista vieraista kun sattuu melkein puolet olemaan alle 10-vuotiaita naperoita, siis parhaassa terroristi iässä, joten rauhallisuus voi jäädä tunnelmana ristiäisissämme vain haaveeksi :)

Lumi kirjoitti...

Moikka,

Tuo kaikki kuulostaakin niin hyvälle, vielä kun sais sen kiusaavan flunssan pois ni kaikkihan ihan perfecto :)

Toivottavasti ristiäiset menivät mutkitta ja kaikinpuolin hyvin.

Tuo kirjajuttu kuulostaa hyvälle, itse kannatan kaikkea tuollaista mistä voi vaan toisella olla apua. Itsekin voisin joskus harkita vastaavaa, mutta anonyymisti tietenkin tai tältä minusta itsestäni tällä hetkellä tuntuu.

Voi hyvin.

Kaaleppi kirjoitti...

Moi Lumi!

Kaikki on todella perfecto, flunssasata huolimatta. Ristiäiset sujuivat kaikkinensa yllättävänkin hyvin.

No nyt palaillaan taas arkeen. Haukotus..siis arkeen, näin valvomisen merkeissä :)