Muistikuvia "pakkohoidosta"

Viime yölle minulla tuli kummallinen muistikuva ajasta, jolloin jatkuvan raskaan sekakäytön ja sen aiheuttaman sekavuuden takia yritin säännöllisesti päästää itseäni päiviltä. Aina kuvio oli hienoisia vivahteita lukuunottamatta samankaltainen. Ensin "hauskanpitoa" joissain baareissa, siitä seurannut liian kova humalatila ja lopputuloksena päätyminen päivystyksen kautta ns. piirille.

Monet kerrat heräsin kauheaan oloon, kun huomasin jälleen olevan suljetulla osastolla. Nyky hetkessä ymmärrän täysin miksi päädyin aina tuonne, "kylmään ja kolkkoon" paikkaan, paikkaan jossa ihmienen ei enää tiedä onko hän ihminen, kirahvi vai kenties E.T.
Olomuoto vaihtelee varmaankin paljolti riippuen käytössä olevan lääkityksen vahvuudesta.

Viime yönä mietin todella kiitollisena sitä, kuinka voisin olla ärsyyntynyt siitä, että Rinssessamme tahtoo yöllä valvoa, jos kuitenkin olen pääsyt eroon tuollaisesta kolkosta kierteestä totaalisesti. Muistelin erästäkin kertaa, jolloin olin ryyppyputkeni seurauksena loukannut ensin olkapääni(meni sijoiltaan rymytessäni) ja sen jälkeen kauhukseni huomasin päätyneeni jälleen piirille. No paikka sinällään tietyssä vaiheessa alkoi jo tuntua jotenkin sairaalla tavalla kodikkaalta. Itse kun suurin piirtein ainakin oli tajuissaan ja huomasi suurimman osan porukoista käyvän hieman tyhjäkäynnillä(jos ilmaisu sallitaan, koska tarkoitukseni ei ole millään tavalla ketään halveksua), niin sopivasti huumorilla paikkaan suhtautumalla, siellä ei ollutkaan välttämättä aivan kamalaa. Lisäksi hoitohenkilökunta alkoi tulla tutuksi ja kävinkin paljon erilaisia syvällisiä keskusteluita yön pikkutunneilla omasta elämästäni, heidän kanssaan. No siis tuolle kertaa olin hoidossa käsi paketissa ja kuinka ollakkaan eräänä hetkenä eräs asiakas koki jonkinmoisen hallusinaation ja kiitos minun karskin olomuotoni ja hän koki minut jotenkin uhkaavana. Seurauksena tuosta, rauhallinen tupakkatauko päättyi siihen, että kyseinen heebo hyökkäsi minun kimppuuni. Onneksi hoitajat olivat lähellä ja hebbuli huomasi kohta olonsa ilmeisen autuaaksi, saadessaan hieman vahvempaa rohtoa pakaraansa.

Jotenkin tässä mietin sitä, miksi minun pitää tuostakin tapahtumasta yrittää repiä jotakin humoristista(sitähän siinä ei tuossa hetkessä ollut ollenkaan) ja tulin siihen tulokseen, että tuollaiset muistikuvat ovat samoja, joita joskus hetkittäin herään hikisenä yöllä uneksimasta painajaisien muodossa. Jotenkin noihin muistikuviin tai niiden ahdistavuuteen saa jotakin suhteellisuutta, kun hieman heittää hurtilla huumorilla. Oikeasti minullakin on tuon äsken kuvaamani kaltaisia kokemuksia liiankin kanssa ja tiedostan, etten kestäisi noita muistikuvia, ellen olisi niitä saanut puhumalla käsitellä ja tietyllä tapaa suhtautuisi niihin hieman huumorin kanssa.

Sinällään minun kokemukseni ovat jo usean vuoden takaa, enkä todellakaan halua sanoa mitään pahaa noista hoitopaikoista, koska huomasin itsekkin hetkittäin juoma aikanani olevan juuri tuonkaltaisen hoidon tarpeessa. Toisaalta minun vierailuni noihin paikkoihin liittyivät pääsääntöisesti lääkevieroituksiin tai oikeammin itsemurhayrityksen jälkeen seuranneeseen hoitojaksoon, jonka aikana lääkevieroitusta pyrittiin kohdallani toteuttamaan.

Loppupäätelmänä voisin todeta jälleen tänään, flunssaisesta olosta huolimatta, huokuvani kiitollista mieltä kaikesta siitä hyvästä, jota viimeiset vuodet ovat elämääni tuoneet..