Aluksi täytyy mainita lyhyesti se, että elilen illalle sain jälleen muistutuksen siitä, mistä olen päässyt eroon ja minkälaisten erinäisten taisteluiden kautta. Tiedostan itsestäni orastavan muutoshalukkuuden jälleen ja toivon, että tämä kirjoittaminen saisi itselläni jälleen alulle muutoksen.
Katsoin erästä tv-ohjelmaa, jossa muutama ihminen hankkiutui huumevieroitukseen ja tuosta katsomisesta seurasi se, että tämäkin kirjoitus alkoi vaikuttaa turhalta ruikuttamiselta, mutta koska olen huomannut tämän kirjoittamisen toimivan minulla eräänlaisena tapana jäsentää omia ajatuksiani, koska muutoin pääni varmaankin savuaisi kaikesta miettimisestä, niin taas hieman omia ajatuksiani asiasta.
Tiedostan epäterveellisen elämäntapani vaikutukset pelkoihini liittyviksi ja niitä pahentaviksi asioiksi. Toisaalta kun on yli 10 vuotta elänyt kaikin puolin todella sekaista elämää, ei ehkä ole realistista odottaa kaiken palaavan normaaliksi hetkessä. Vaikka holistisella ajatusmallilla mietittynä tietysti toivoisin huomenna herääväni maratoonarin kuntoa vastavassa tilassa, ilman että itse tarvitsisi tehdä asialle mitään. Eli aivan kuin AA:han mennessä olisi kerralla toivonut toipuvansa ainakin 40 raittiin vuoden tasolle. "Huomasimme olevamme kohtuuttomia monissa muissakin asioissa."
Eilinen kirjoittaminen laittoi minulla alulle muutoksen, joka toivottavasti jatkuu. Tänäänkin kävin ulkoilemassa vanhimman poikani kanssa, vaikka oikeasti olisin mieluummin mennyt nukkumaan, koska kuukauden ikäinen tyttäreni ei oikein tykännyt viime yönäkään nukkua kunnolla. Eli päivä tuli opiskeltua puoliksi unessa Olen yrittänyt miettiä omia, vielä toteutumattomia toiveitani elämäni suhteen ja tulin siihen tulokseen, että nyt saa riittää tämä selitysten keksiminen sille, miksi en ulkoile ja syö tarpeeksi terveellisesti. Minulla kun on luontainen taipumus holistina keksiä kaikkeen mitä ihanampia selityksiä..esim. "vauvan valvominen ja siitä aiheutuva väsymys aiheuttaa liiallista kahvin juontia, opiskelu on niin hektistä, että aikaa ei tahdo riittää enää harrastuksille jne. jne. jne." Mutta nyt passaa..eli ulkoilua ja tarveellistä ruokaa, vaikka henki menisi
Toisaalta, tietysti jos minulla olisi mahdollisuus, jäisin kotiin ja eläisin ilman minkäänlaisia vastuita, koska se tarkoittaisi myös sitä, ettei elämässäni olisi minkäänlaisia tilanteita joita jännittää. Mitä nyt automaattisesti tuosta vain seuraisi se, että seuraavaksi alkaisin pelkäämään postilaatikolla käymistä, naapurin koiraa jne..eli en uskaltaisi kohta ulos kodista ollenkaan.
Eli tästä loppu päätelmänä se, että allekirjoittanut tietää, mitä tulee elämässään vielä muuttaa ja kokemus on osoittanut, että muutokset tulevat hitaasti, mutta samalla hitaasti tullessaan niistä tulee pysyvämpiä. Joten tästä jatkuu taivallus kohti terveellistä elämää, ilman selityksien keksimisiä ja keskityn hyvittämään myös itseäni, hankkimalla itselleni omaa aikaa harrastuksiini. Tietysti perhettä unohtamatta. Kuitenkin kiitollisena jälleen kohti tulevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti