maanantai 21. lokakuuta 2013

Kiitollisuutta elämästä

"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus ja mielen vapaus."

Olen kovin kiitollinen herätessäni tähänkin aamuun ilman helvetillistä pakkomiellettä päihteisiin, pillereihin tai uhkapelaamiseen. Vapautta josta kohdallani ei koskaan saa tulla itsestäänselvyys. Kadottaessani kiitollisuuden tähän, olen kiittämätön.

Heräsin tälle aamua käsittämättömään kiitollisuuden tunteeseen, joka kumpusi siitä ymmärryksestä, ettei elämässäni ole mitään hätää saadessani taivaltaa matkaani vapaana päihteistä, pillereistä sekä orjuuttavasta uhkapelikierteestä.

Ilman raittiutta minulla ei ole mitään, mutta saadessani etäisyyttä entiseen tuhoavaan elämäntapaani, minut valtasi ahneus, joka oli tuhota minut ilman päihteitäkin. Tänään ymmärrän sen, että kaikki hyvä saa alkunsa kiitollisuudessa, jossa ei ole tilaa tyytymättömyydelle.

Raittiina eläessäni minulla on ohjaavana elämänohjeenani nöyryys suhteessa elämään ja sen ihmisiin.

Kun elän raitista päivää, minun tulee muistaa se mitä elämäni varjopuoli jossa vuosikymmeniä elin. Unohtaessani sen, alan pitää nykyistä elämäntapaani itsestäänselvyytenä jota se ei todellakaan ole. Itsestäänselvyydessä alan ohjautua väärällä tavoin omavoimaisesti, alkane vaatia elämää antamaan minulle kaikkea mitä kipeässä mielessäni satun saamaan päähäni haluta. Nöyryys katoaa ja tilalle tulee tyytymättömyys vallitseviin olosuhteisiin, jossa ei ole tilaa kiitollisuudelle ja sen vuoksi minusta tahtomattaankin tulee kiittämätön.

Luojan kiitos tuska palauttaa edelleen todellisuudentajuni, tuoden tullessaan tarpeen hakea elämäänsä nöyryyttä joka vapauttaa minut omavoimaisuudesta, tuoden tarpeen turvautua toisiin ihmisiin ja oman ymmärrykseni mukaiseen Jumalaan. Ilman toisia ihmisiä, saati Jumalaan mina en ole mitään. Yhdessä toisten ihmisten kanssa selviän mistä tahansa ja kuin ihmeenkaupalla asiat alkavat loksahdella paikoilleen. Jotkin asiat kivuttoman helposti, kuin itsestään. Toiset hieman enemmän kivuliaasti, joskus kuin väkipakolla paikoilleen survottuna.

Tässä hetkessä taas ymmärrän sen, että minulla on kaikki mitä elämässäni tarvitsen. Kyse on vain siitä, että ymmärrän itse sen. Olematta vailla mitään lisää. Vaatimuksen ja yksinkertaisen pyynnön välillä on todellakin suuri ero. Pyytäessäni elämältä jotakin, pyyntööni vastataan sikäli kun pyytämäni asia on minulle tarpeen, mutta vaatiessani elämää antamaan minulle jotakin, ei ole väliä saanko tuon asian, sillä perusongelmana on kuitenkin vaatimuksen taustalla vaikuttava jatkuva tyytymättömyys, joka ei saa tyydytystä koskaan, vaikka saisi mitä.

Tänään tässä hetkessä olen kiitollinen. Enkä vaadi elämältä yhtään mitään. Sen sijaan, nöyrästi pyydän saada mahdollisuuden elättää perheeni kuten vastuullisen vanhemman tulee elättää. Saampa tuon mahdollisuuden tahi en, minulla kuitenkin on perhe joka rakastaa ja välittää minusta, vaikka sitä en välillä edes ansaitsisi.

Olkaamme kiitollisia tästä uudesta armon aamusta. Se kuitenkin tuo tullessaan uuden mahdollisuuden. Olkoonkin että on maanantai. ;-)

Maailma on kaunis.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mihin on hävinnyt blogin kirjoittaja..juuri kun rupesin seuraamaan.
Itsekkin raittiina olen ollut 2 vuotta 4 kuukautta. Elämänmuutos ollut iso.Nyt ruvetaan toteuttamaan velkajärjestelyn maksusuunnitelmaa..eli samantyylistä kuin blogin kirjoittajallakin ollut elämässään:)
Olisi kiva kuulla lisää..
Hyvää joulun odotusta!

Kimmo kirjoitti...

Tervehdys. Tallessa ollaan, joskin elämän suodessa omia haasteitaan. Lähinnä tässä hetkessä haasteita tuo yrittäjyyden, opiskelun, vapaaehtoistyön, vertaistuen sekä perheen huomioiminen yhtäläisesti. Eli sitä tavallisen elämän tuomaa haasteellisuutta, josta riippuvuuksissa eläessään ei tiennyt yhtikäs mitään.

Silti yhä päivä kerrallaan itseään mihinkään aikaisempiin haitallisiin riippuvuuksiin pakenematta jatketaan.

Mikko kirjoitti...

Terve Kimmo, hyvä blogi ja tsemppiä sinulle!

Yrittäjänä voin samaistua moniin juttuihin mistä olet kirjoittanut, varsinkin nyt kun ajat ovat tiukat.

Hyvää joulua ja eteenpäin vaan!

Kimmo kirjoitti...

Kiitos Mikko!

Yrittäjyys on tosissaan hetkittäin melko haasteellista, mutta taas toisaalta varsin palkitsevaakin. :)

Olen äärettömän kiitollinen, saadessani todeta voivani nyt pitkästä aikaa todeta löytäneeni elämääni jälleen sen perustavaa laatua olevan luottamuksen, jonka varassa jokainen päivä on haasteen sijasta mahdollisuus.

Voin rehellisyyden nimissä todeta eläneeni monin tavoin päin persettä viimeiset reilun 6kk. Tullen todenneeksi sen, etten tarvitse päihteitä, saati muita riippuvuutta aiheuttavia aineita saadakseni elämäni totaaliseen kaaokseen. No taas kerran tuli todennettua se, että tässä hetkessä tuska on ystävä joka ohjaa takaisin oikealle tielle, nöyryyteen, kiitollisuuteen.

Ymmärrän tänään päästäneeni 'Minä haluan'-moodin kyteytymään aktiiviseksi viime keväänä. Kohdallani se merkitsi nöyryyden väistymistä vaatimusten edestä ja kiitollisuuden katoamista tyytymättömyyteen. Luojalle kiitos, ystävistäni, en ratkennut entisiin haitallisiin riippuvuuksiini. Sekin nimittäin kävi jo pari kertaa mielessä, tuskan taas kasvaessa kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Toisaalta todensin sen lauseen, että niin kauan kuin kohdallani päivä on puhdas ja pelaamaton, vaikeistakin tilanteista on silti mahdollisuus selvitä voittajana.

Mutta taas kerran minun tuli käydä tämä vaikea tie tässäkin, oppiakseni takaisin siihen todellisuuteen, että armosta minä näitä ajatuksiani täällä jaan. Sillä ylipäänsä ihme että kykenen kirjoittamaan ymmärrettävästi, saati se, että olen hengissä.

Palaan välillä menneisyyteen, ihan vain peilatakseni sieltä sitä tilannetta joka elämässäni tällä hetkellä on. Kaikki on todella hyvin, kun miettii mitä elämä vajaa 8 vuotta sitten oli. Silti, antaessani sairaudelleni väärällä tavoin tilaa, se ottaa vallan, vieden elämäni totaaliseen kaaokseen, kuten kuluneen puolen vuoden periodilla kävi. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Opin jälleen paljon, enkä vähiten itsestäni. Kaikki siis tarkoituksensa.

No tähän päivään. Olen äärettömän kiitollinen, voidessani todeta kiitollisena voivani rauhoittua pohtimaan Joulun perimmäistä merkitystä, pysähtyen läsnäolemaan samalla sille rakkaimalle porukalleni, perheelleni. Kun hetken aikaa edes saan oltua läsnä heille, ymmärrän että minulla todella on tässä hetkessä kaikki mitä elämässäni tarvitsen.

Lisäksi kun voin todeta sen, että osaltaan tuskaa kuluneeseen puoleen vuoteen tuoneet taloudelliset haasteet vaikuttaisivat ainakin tässä hetkessä väistyvän, voin taas jatkaa matkaani, repussani eväät, joiden avulla minun tulisi välttyä tältä samalta tuskalta jota todella kulunut puolivuotta on sisällään pitänyt.

Olen todella luottavainen tulevaisuuden suhteen nyt, vaikka sinällään työrintamalla ei vielä mitään kovin mullistavaa olekaan tapahtunut. Oikeastaan viime viikko palautti uskoni yrittäjyyteen. Kävin nimittäin neuvottelemassa Suomen suurimman teleoperaattorin pääpaikassa yhteistyöstä, joka toteutuessaan tarkoittaisi kohdalleni työtä varmasti pidemmäksikin aikaa. Luottamus palautui siitä, että ymmärrän tehneeni tuon asian suhteen oman osuuteni ja loppu on nyt Korkeamman käres. Tammikuun alkupuolella selvinnee siis, alanko paiskimaan urakalla töitä, vai jatkanko urakalla selviämistaistelua. Niin tahi näin, tänään luotan siihen, että kävipä asiassa kumminpäin tahansa, se on minun kohdalleni rakkaudella räätälöity minulle parhaalla tavoin toteutuvaksi.

Tämäkin palaveri osoitti minulle omalla tavallaan sen, että elämääni ohjataan hyvään suuntaan, sikäli kun itse tuohon suuntaan olen valmis sekä halukas kulkemaan. Lisäksi todettakoon se, että kulunut vuosi on tuonut kohdalleni melkoisen määrän uusia tuttavuuksia, joista jokainen on omalla ainutlaatuisella tavoin opastanut minua matkallani eteenpäin.

Lopuksi haluan toivottaa meille kaikille raitista, rauhallista ja siunattua Joulun aikaa sekä onnellista uutta vuotta 2014. Allkirjoittanut keskittyy nyt vähäksi aikaa siihen olennaisinpaansa, itseensä ja perheeseensä. Voikaamme hyvin.