tiistai 11. joulukuuta 2012

Elämänmakuinen elämä

Ensiksi täytyy todeta hieman surullisena se, että enpä ihan heti olisi uskonut kuinka kiinnostava aihe sekakäyttö tällä hetkellä onkaan. Toisaalta tiedostan asian laajuuden, mutta ehkä siltikin yllätyin siitä, kuinka moni ihminen asian kanssa on tekemisissä tänään.

Huomasin Helsingin Sanomissa jutun, joka käsitteli Subutex ongelmaa Oulun alueella. Kommentoin juttua, koska siinä haastatellut ihmiset kertoivat elämästään, joka oli juuri samankaltaista kuin oma elämäni oli vielä seitsemän vuotta sitten. Muutaman päivän aikana täällä blogissani on vieraillut liki 7000 ihmistä, joten siitä voinee päätellä, kuinka laaja ongelma tällä hetkellä maassamme on. Kun mietitään sitä, että ihmiset jotka tuon jutun ovat lukeneet ja sen kautta tänne blogiini ovat tulleet,  kuvastavat vain murto-osaa ihmisistä jotka näiden ongelmien keskellä tälläkin hetkellä elävät, niin voi vain ihmetellen taas todeta sen ettei taida päättäjillä olla hajuakaan siitä millaisesta ongelmasta on kysymys, kun näitä päihdekuntoutuspalveluita ovat vain entisestään vähentämässä. No minä taas en voi tehdä kuin oman osuuteni asioissa, tuoden mahdollisuuksieni mukaan ihmisten tietoisuuteen sen, että näistä ongelmista voi selvitä takaisin elämään, vaikka kuinka toivottomalta kaikki vaikuttaisikin. Tietysti vaatii voimia vaatia tarvitsemaansa apua ja sen lisäksi täytyy olla valmis vastaanottamaan tuota apua, vaikka se tarkoittaisi toiselle puolelle maata kuntoutuksen ajaksi siirtymistä.

Tiedän kokemuksesta sen, että ongelmien keskellä elävät ihmiset kokevat kaiken toivottomuuden lisäksi armotonta pelkoa tuota apua kohtaan. Muistan selvästi sen, kuinka itselläni oli jos jonkinlaisia kauhukuvia noita paikkoja kohtaan, mutta sen vuoksi tänäänkin pyrin asioista avoimesti kertomaan, jotta ihmiset saisivat tietoon sen, ettei noita paikkoja tarvitse pelätä, vaan päinvastoin niihin voi rohkeasti mennä apua hakemaan sellaisen mahdollisuuden ilmaantuessa.

Kaikki eivät selviä, sen valitettavan karujen kokemusten kautta olen oppinut. Siitä huolimatta tahi juuri sen vuoksi, pyrin mahdollisuuksieni mukaan kertomaan ihmisille näistä asioista, jotta edes se yksi ihminen saisi saman mahdollisuuden, kuin minä olen elämässä saanut. Toisen mahdollisuuden.

Työtähän se vaatii, nousta tuolta päihdehelvetistä. Onneksi tuota työtä ei tarvitse tehdä yksin. Ainoa mitä vaaditaan, on halu parempaan, halu pois tuolta helvetistä. Sen jälkeen asiat kyllä järjestyvät yksi kerrallaan.

Tässä hetkessä allekirjoittaneen elämä soljuu eteenpäin tasaiseen tahtiinsa. Asiat tipahtelevat kohdilleen yksi kerrallaan. Työhommat etenevät juuri siinä aikataulussa kuin niiden omalla kohdallani on tarkoitus edetä. Näyttäisi "uhkaavasti" siltä, että alkuvuodesta saan tehdä hartiavoimin töitä, mutta juuri siitä olen jo pidempään haaveillutkin, joten en valita.

Tänään odotan mielenkiinnolla huomista sekä tulevaa perjantaita. Ensiksi huomenna minulla on haastattelu, jossa käyn kertomassa itsestäni sekä suunnitelmistani kuntamme asukastuvan hallitukselle, tarkoituksena hakea kyseisen hallituksen puheenjohtajaksi. No taitaa olla väärin sanoa, että pyrkisin kyseiseen pestiin, lähinnä asia kun on niin, että minua ollaan siihen hommaan viime aikoina kosiskeltu. Niin tai näin, sikäli jos tuohon paikkaan minut valitaan, aion tapani mukaan panostaa kaiken osaamiseni asioissa, jotta tuo sinällään äärettömän tärkeä asia saataisiin kunnassamme oikealle tolalle.
Tulevana perjantaina ratkeaa yhdeltä osalta se, julkaistaanko minun vaiherikas tarinani kirjana. Osallistuin erääseen kirjoituskilpailuun, jonka "pääpalkintona" oli sopimus kirjan julkaisemisesta. No luotan siihen, että kävi asiassa miten tahansa, tarinani julkaistaan kirjana silloin kun sen aika on. Minulla sinällään ei tuonkaan asian kanssa mitään kiirettä tässä hetkessä ole, minulla kun kuitenkin on 90 prosenttisen valmis käsikirjoitus jo olemassa, joten en tarvitse enää kuin tahon, joka tuon kirjan haluaa julkaistavakseen ottaa. :)

Asioilla on taipumus järjestyä aina parhainpäin. Siihen uskoen ja luottaen tänäänkin olen tämän raittiin päivän omalta osuudeltani kohta paketoinut, joten lopputulokseen ei voine olla kuin tyytyväinen. Elämänmakuista elämää, sitäpä sitä.

6 kommenttia:

ann kirjoitti...

Todella kannustavaa tekstiä! Hienoa aina kuulla, miten on onnistunut kääntämään elämänsä suunnan. Jatka näiden hienojen juttujen kirjoittamista, ja kamalasti tsemppiä jatkoon! :)

Kimmo kirjoitti...

Kiitos ann!

Kävin lueskelemassa sinun blogiasi ja todella mielenkiinnolla odottelen lisää kirjoituksia.

Kun kirjoittelit tuosta peliongelmasta, mieleeni tuli heti, että sinun kannattaisi lähteä mukaan tuohon Pelirajat'on läheisten verataisryhmä juttuun joka ensi vuoden alusta starttailee. Jos asia kiinnostaa, voin laitella sinulle lisää infoa asiasta vaikka s-postilla.

Voimia elämääsi.

ann kirjoitti...

Voi ko mukava kuulla! Lisää on tulossa ehdottomasti!

En olekaan kuullut tuosta Pelirajat'on ryhmästä, ja kyllä ehdottomasti asia kiinnostaisi :) olisi mukava tietää, onko vaikka kyseistä ryhmää tulossa paikkakunnalleni joten laita ihmeessä sähköpostia osoitteeseen annihq@hotmail.com

Mukava että on näin auttavaisia ihmisiä!

Kimmo kirjoitti...

Heips ann. Laittelin sinulle tuosta Pelirajat'on asiasta postia.

Sitä hyvää mitä itse olen saanut, pyrin jakamaan eteenpäin ajatuksella "Annetaan hyvän kiertää."

Jorma Räisänen kirjoitti...

Ongelma on ruma ja haisee pahalle. Erinomaista että äänessä on ihminen joka on kokenut eikä vain "kukkahattutäteile". (Minun aikananihan sekakäyttöä ei oltu vielä keksitty). Kumpa näitä sanoja lukisivat ne jotka asian tiimoilla kärsivät.
Tsemmppiä!

Kimmo kirjoitti...

Kiitos ystäväni. Sanasi lämmittävät. Uskon tänään siihen, että elämääni ja sitä kautta tekojani ohjaa kaiken taustalla vaikuttava Hyvä, jonka tarkoitus on kaikesta huolimatta tarjoilla meille aina parasta.

Järki ei pysty ymmärtämään, mitä sydän halajaa.

Jatketaan taaplausta. Hyvä hetki on tässä ja nyt. Ei pilata sitä murehtimalla, vaan nautitaan täysillä, raakana. :)