tiistai 11. marraskuuta 2008

Nimettömyys ryhmätoiminnan perustuksena

"11. perinne: Ulospäin suuntautuva toimintamme pojautuu pikemminkin vetovoimaan kuin huomion herättämiseen; meidän tulee aina ylläpitää henkilökohtaista nimettömyyttä lehdistön, radion, television ja elokuvan piirissä"

Tämä kyseinen perinne tuli allekirjoittaneelle ajankohtaiseksi tänään, kun sain tämän blogini kautta sähköpostia eräältä tv-ohjelman toimittajalta, liityen peliongelmaani ja siitä toipumiseen. Ohjelman tekijät haluaisivat haastatella minua ja läheistäni kyseisessä ohjelmassa.

Ei ole kovin kauaa aikaa, kun samasta asiasta annoin haastattelun erääseen radio-ohjelmaan. Radiossa haastatteluni onnistuikin toteuttaa siten, ettei oma nimeni tullut tietoisuuteen ja siten sain mahdolisuuden kertoa oman tarinani, ilman minkäänlaista omanedun tavoittelua. Allekirjoittanut on kärsivällisesti opetellut tutustumaan itseensä ja sitä kautta tiedostamaan oman ihmisyytensä. Eli toisin sanoen, kun on koko elämänsä elänyt erilaisissa valhekuvitelmissa ja roolihahmoissa kaukana omasta itsestään, niin kestää kauan löytää "omankokoiset saappaat jalkaansa". Eikä julkisuus todellakaan parantaisi millään tavoin omaa tietoisuutta, päinvastoin vanha kipeä ajatusmaailma pian palaisi ja alkaisi nostaa itseään saappaista muiden yläpuolelle, olisinhan melkein sukua julkkikselle :)

No nöyryys on kasvanut minulla pala kerrallaan, tuskaisen hitaasti ja nyky hetkessä se on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, joita yritän omassa elämässäni ylläpitää ja lisätä.

No tuohon haastattelupyyntöön palatakseni, mietin tuossa sitä, että olisi varmaankin todella hyvä ja tärkeä asia saattaa suuren yleisön tietoisuuteen se mahdollisuus, jonka vertaisryhmät tarjoavat riippuvuuksien hoidossa ja niistä toipumisessa, mutta se tulisi minun mielestäni toteuttaa siten, ettei ainakaan minun nimeni, saati pärstäni olisi "primetime" aikaan teeveessä.

No tarvitsee olla yhteydessä tuohon toimittajaan ja jutella asiasta ja siitä miten tuota peliongelmasta toipumisesta voisi jutella kyseisessä ohjelmassa ilman, että minut siitä tunnistettaisiin.

Asioilla on taipumus järjestyä, niin uskon, aina parhain päin ja tässäkin tapauksessa tärkeintä olisi se, että ihmiset, jotka kyseisten ongelmien kanssa taistelevat, saisivat parempaa tietoutta asioista liittyen ongelmista selviytymiseen ja riippuvuuksista toipumiseen, eikä niinkään se, kuka minä henkilönä oikeasti olen..

Ainakin minä omasta kokemuksesta olen oppinut ryhmissä sen, että ihmisillä voi olla jo valmiiksi korkea kynnys hakea apua ongelmiinsa, saati jos ryhmässä ei olisi nimettömyyttä, niin moniko ensikertaa uskaltaisi paikalle? Itselläni nyky hetkessä ei ole mitään sinällään sitä vastaan, vaikka kuka tietäisi minkälainen moniongelmainen olen ollut, koska nyky hetkessä tiedän sen kuka olen ja mitä minä ryhmätoiminnasta saan.

Mutta täytyy kuitenkin muistaa se tosi asia, ettei se, jos alkaisin saattamaan toipumisen sanomaa omalla nimelläni, palvelisi ketään..

1 kommentti:

superchic kirjoitti...

Hei! Törmäsin sattumalta blogiisi ja minun oli pakko lukea tekstisi alusta asti. (Tosin urakka on vielä hiukan kesken. :) ) Vaikka omat ongelmani ovat hiukan erilaisia kuin mistä itse olet kärsinyt, niin silti olen saanut blogistasi ihan uskomattoman paljon toivoa. Ehkä umpikujasta on sittenkin mahdollisuus päästä pois? Kun kerran joku muukin on päässyt. Olen todella iloinen, että joku jaksaa jakaa kokemuksiaan tällä tavalla ja valaa uskoa ja toivoa muille riippuvaisille. Kiitos sinulle siitä ja siunausta elämääsi.