torstai 10. tammikuuta 2013

Itsensä haastamista. Ihania ihmisiä. Ihmeellistä elämää.

Niin se vaan vuosi vaihtui uuteen. Elämä tuntuu hyvälle, vaikka koko ajan tulee tilanteita, joissa vielä joitain vuosia sitten olisin kääntynyt kantapäilläni lähtien pois tilanteesta armottoman syyllisyyden ja häpeän vallassa itseäni sadatellen.

Enää ei tarvitse kääntyä. Uskon selviäväni jokaisesta tilanteesta, minkä elämä eteeni tuo. Sikäli kun minun on tarkoitus niistä selvitä.

Uusi vuosi toi tullessaan mielenkiintoisia haasteita. Uusia tilanteita, ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia. Kiirusta riittää omiin tarpeisiin. Töitä ei edelleenkään ole liikaa, vaikka vaimokultani jo viime viikonlopulle suositteli töiden tekemistä pelkästään arkipäivisin, viime viikonloppu kun meni enemmän vähemmän töiden merkeissä.

Luentokeikkoja tipahtelee tasaisen varmaan tahtiin. Tänään viimeksi ajelin kuuden tunnin keikan eräällä opistolla. Lisäksi lisätienestejä tuo tietotekniikkahommat, joita sivutoiminimellä harrastelen. Lisäksi kun lasketaan se, että viime syksylle alkanut Atk-kurssi Asukastuvallamme, veti uudelle tämän kevään kurssille osallistujia siinä määrin, että osallistujat piti jakaa neljään eri ryhmään, joten sosiaalista kanssakäymistä kuntamme senioriväestön kanssa riittää. Mikä on minusta todella mukavaa. Nämä ihmiset ovat aivan ihania. Enemmän taidamme keskittyä rupatteluun, kuin tietotekniikan salojen opettelemiseen, mutta lienekö sillä niin väliä. Pääasia että porukka viihtyy.

Huomenna edessä on taas yksi tilanne, johon en olisi vielä muutamia vuosia sitten kyennyt. Nyt voi nauraa: Olen kohta nelikymppinen, mutta huomen aamulle astelemassa elämäni ensimmäistä kertaa lentokoneeseen. Tilanne johon minua ei olisi saanut aikaisemmin edes väkisin menemään, erinäisten pelkotilojeni vuoksi. Huomen aamulla sen sijaan lähden matkaan jännittyneenä kuin pieni lapsi, ensikertaa matkatessaan. Mietin tuossa sitä, että tuolla päihdetaustallani on ollut se siunaus, että sitä seuranneet paniikit, ahdistukset sekä erinäiset pelkotilat estivät minua tekemästä sinällään normaaleita asioita. Asioita, joita saan tänään kohdata uteliaana kuin pieni lapsi.

Ajattelin haastaa itseni lisäksi sellaisiin seikkailuihin, kuten metroon sekä ratikkaan, joissa en ole aikaisemmin matkustanut. Luvassa siis jälleen allekirjoittaneelle seikkailu, josta tavalliset tallaajat työmatkoillaan ovat autuaan tietämättömiä. Matkustelevat vain. :)

Elämä soljuu raittiuden siivittämänä tasaisesti päivän kerrallaan eteenpäin. Mikäs tässä meloessa. :)

2 kommenttia:

Jorma Räisänen kirjoitti...

Niin se vaan menee että kun tekee oman osansa avoimin aisten, kuulostellen ja katsellen,iloitsee pienistä ja isommista jutuista, saa iloita usein.
"Sikäli kun minun on tarkoitus niistä selvitä."
- asennetta beibee:)

Täälläkin menee hyvin, ei annetan sen kuitenkaan häiritä.

yst terv kuntamme senioriväestön kuuluva, -j.

Kimmo kirjoitti...

Kiitokset ystävä kommentista.

Olet tervetullut mukaan tietotekniikan saloihin tutustumaan ihan milloin vain. Jatketaan askellusta.