maanantai 15. lokakuuta 2012

Yrittänyttä ei laiteta

Elämä on ihmeellistä, ei voi muuta sanoa.

Kävin tänään neuvottelemassa starttirahasta ja kuinka ollakkaan, siellä näytettiin vihreää valoa liikeidealleni. Toisin sanoen, allekirjoittanut aloittaa ensikuun alussa yksityisyrittäjänä.

Olen tässä pohdiskellut sitä, kuinka monen mutkan kautta elämä kuljetteleen, ennen kuin löytyy taas yksi pala elämänpalapelissä paikoilleen. Nyt mietittynä, tuntuu hassulle, että minun tuli käydä kuusi vuotta koulua, löytääkseni alalle, joka todellisuudessa kuitenkin on lähinnä sydäntäni.

Tarkoitus on nyt käynnistellä toimintaa tuon starttirahan turvin, mutta sinällään aika valoisalta näyttää. Jokainen taho, jonka kanssa asiasta olen tässä muutaman viimepäivän aikana puhunut, on innostunut tilaamaan minut luennoimaan, joten jos tällä tavalla etenee, ei töistä ole jonkun kuukauden päästä puutetta.

Eipä silti, tiedostan kyllä sen, ettei tästä mitään lomailua tästä hommasta tule, mutta jotenkin kun koen asian tärkeänä itselleni, niin saan samalla voimavaroja itselleni, kun käyn itselle tärkeistä asioista puhumassa. Vielä kun muistaa, ettei haali itselleen kerralla liian suuria, niin uskoisin kaiken järjestyvän kyllä.

Läheiseni ovat olleet ihania. Äitini huolehti, etten polta itseäni loppuun. Vaimoni tietysti on onnensa kukkuloilla, kun asia järjestyi. Oikeastaan kaikki ovat ottaneet asian hyvin, joskin samalla varoittelevat yrittäjän arjen olevan raskasta. Kyllähän minä sen omasta kokemuksesta tiedän. Voi pojat, että se yrittäjyyden vähemmän ruusuinen puoli on porautuneena selkäytimeeni, joten aivan hetkessä täällä ei pilvilinnoja rakennella, älkää pelätkö.

No lopuksi todettakoon vielä, että kunnallisvaaliehdokkuuteen liittyvät asiat, Pelirajat'on -ryhmä, asukastupa, raittiuden ylläpitäminen sekä perhe pitää huolen siitä, ettei aika tule pitkäksi, mutta toisaalta tiedostan tänään myös sen, ettei minusta ole kaikkeen, joten tällä hetkellä onkin työnalla kartoittaa mitkä asiat otan hoitaakseni, kaikkeen kun ei yksinkertaisesti aika riitä.

Perhe, raittius, pelaamattomuus, hengellisyys, ystävät. Siinä muutamia oman elämäni tukipilaria. Muut asiat tulevat sitten sen mukaan kuin aika antaa myöten. Tässä hetkessä luottavaisena purjehdin kohti ulappaa, uskoen että tuulet vihdoin ovat kohdallani hieman jo myötäiset..

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moro

Kiva kuulla. Älä kuitenkaan polta itseäsi loppuun. Kaikkea hyvää Sulle,

-Huka

Reflection kirjoitti...

Ihan mahtavaa kuulla onnistumisesta. Hyvät tukijoukot ovat kyllä tärkeitä ja sinulla niitä löytyy. Onnea uudelle yrittäjälle ja menestystä!

Kimmo kirjoitti...

Lämpimät kiitokset Hukka ja Reflection!

Yritän tässä opetella edelleen sitä, ettei minun tarvitse olla kokoajan tekemässä jotain. Jotenkin tässä alkusyksy oli niin hektistä, että alkoi jo hetkittäin tuntua siltä, että paukut käy vähiin. Omalla kohdallani tuo vertaistuki on korvaamatonta. Ilman sitä, en varmasti jaksaisi.

Nyt tässä hitaasti kiiruhtaen, alan viritellä tuota yritystoimintaa, kunhan saan varmistuksen tuolle starttirahalle. Se hyvä puoli tuossa yrittäjyydessä on, että minulla on hyvä syy kieltäytyä erinäisistä tilanteista, joihin aikaisemmin en ole osannut sanoa ei.

Kiitokset vielä kerran. Jatketaan askellusta.. :)

Anonyymi kirjoitti...

Just noin, olet itsesi herra. Itsekin aikoinani olin yrittäjä, mutta homma meni reisille, kun haalin liikaa hommia.

-Hukka, yritt. evp

Unknown kirjoitti...

Sain olla "neitsyt matkallasi" tämän yritystominnan ensi tapahtumassa. Kaikesta kokemastani voin vain iloita puolestasi ja toivotella menestystä tärkeässä tehtävässäsi.
Se on kaffien paikka! :)

Kimmo kirjoitti...

Kiitos Hukka. Kiitos Jorma.

Onnekseni olen tuosta ensimmäisestä konkurssistani oppinut sen, etten enää koskaan halua itseäni samaan tilanteeseen, joten pienin askelin, nöyrin mielin, päivä kerrallaan tässäkin asiassa mennään. Luottaen siihen, että niin kauan kuin minulla on tässäkin asiassa vaikuttimet tekemisieni taustalla rehelliset ja kunnossa, minun ei voi käydä kuin hyvin.

Jatketaan taas..