lauantai 12. toukokuuta 2012

Rappioalkoholistista ohjelmistotekniikan insinööriksi, kiitos raittiuden

Nyt se sitten on päätöksessään, kuusi vuotta yhtäjaksoista opiskelua. Kävin eilen illalle viimeisen keikan koululla, kirjoittaen kypsyyskokeen sekä pitäen viimeiseen työharjoitteluun liittyvän seminaarin, jota tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani ehdin pelätä jo etukäteen ennen edes kun koulu oli alkanutkaan. Mutta nyt sekin on siis pidetty ja parasta kaikessa, sain vielä hyvät arvostelut kaiken lisäksi. Pitkähkö matka on kuluneen kuuden vuoden aikana tullut taivallettuna, mutta silti en ole vielä perillä, vaan matka jatkuu, askeleen kerrallaan eteenpäin. Niin kauan kuin olen liikkeellä, olen perillä.

Nyt sitten tämä päivä on pohdittu elämää ja tulin siihen johtopäätökseen, että kiitos kuluneen kuuden vuoden opintojen, on aika keskittyä huomioimaan minulle ne tärkeimmät, eli perheeseeni. He kuitenkin ovat ihmeesti jaksaneet minua, vaikka tiedän olleeni hetkittäin vähemmän hurmaava kaikkine kiireineni ja stresseineen. Tämä päivä menikin sitten kodin siivouksessa ja lasten kanssa pihalla pelaillen ja leikkien.

On se vaan ihmeellistä ajatella, että vielä kymmenen vuotta sitten elin ja hengitin erilaisia päihteitä, rypien äärettömässä syyllisyydessä, itsevihassa, katkeruudessa ja itsesäälissä itseäni tuhoten ja ympärilläni olevia ihmisiä loukaten. Pelkästään konkurssin tuoma taloudellinen helvetti ulosottovelkoineen, maksuhäiriömerkintöineen, oli tuolloin kouluttamattomalle sellainen taakka, josta en ikinä uskonut selviäväni. Tänään tilanne on aivan toinen. Olen saanut raittiuden myötä tuon velkataakan pois ja luottotietoni ovat olleet jo kuluneen puolitoista vuotta kunnossa. Nyt valmistuttuani, seuraava vaihe olisi päästä kiinni työelämään ja alkaa suunnitella oman kodin ostoa perheellemme.

Päivä kerrallaan eläen, ei tuo unelman toteutuminen ole kuin ajan kysymys. Keskittyen pitämään huolen tämän päivän raittiudestani, kaikki on mahdollista. Mutta toisaalta tiedostan tänään sen, että mikäli en tuosta asiasta pitäisi omalta osaltani huolta, kaikki haaveet, unelmat ja kaikki se hyvä, mitä raittius on elämään tuonut, tuohoutuu silmänräpäyksessä. Raittius ei ole itsestäänselvyys. Tuon kun muistan, jatkaen itseni prosessointia ja ajatusteni jakamista, niin kauan kaikki on hyvin. Tänään kaikki on hyvin.

4 kommenttia:

Reflection kirjoitti...

Hienoa! Onneksi olkoon. Raittius on suuri mahdollistaja.

Kimmo kirjoitti...

Kiitos.

Raittius on todella mahdollistaja parhaassa tarkoituksessa mihin tahansa.

En ehkä hetkittäin edes ymmärrä sitä kaikkea hyvää, mitä tuo asia on elämääni tuonut. Siitä syystä en voi kuin joka päivä ihmetellen seurata, kuinka asiat järjestyvät.

Niin kauan, kuin elän raittiina, tänään, kaikki on mahdollista.

Harri Takala kirjoitti...

hieno kirjoitus, kyllä raitis elämä on niin paljon parempaa :)

Kimmo kirjoitti...

Kiitos Harri!

Raitis elämä todellakin on niin paljon parempaa, kuin juovan alkoholistin elämä. Sen eteen minun tulee tehdä oma osuus, koska muutoin ainakin minulle raittiudesta tulee pian senkaltainen itsestään selvyys joka johtaa siihen, etten enää "tarvitse" ryhmää ja siitä seurauksena olisin kohta tuhoamassa itseni. Tänään haluan rakentaa, en tuhota.