Kuten tuossa muutama päivä sitten kirjoittelin, olen tehnyt päätöstä tupakoinnin lopettamisesta. No nyt takana oli kolme ja puoli vuorokautta totaalisesti ilman tupakkaa. Aluksi kuvittelin, että minulle vaikeinta aikaa on ensimmäinen vuorokausi, mutta jälleen kuten niin monesti aikaisemminkin minulle on käynyt, huomaan omien luulojeni osoittautuvan vääriksi. Oikeastaan tuntuu siltä, että vaikeuksia on ollut eniten juuri sen ensimmäisen vuorokauden jälkeen ja yllätys yllätys, minäkin olen vain ihminen. Juuri vartti sitten kiusaus kävi muka liian suureksi ja kävin imemässä yhden tupakan. No mitä tästä opin?
Näköjään heti muutaman asian. Ensiksikkin luulin, etten itse edes oikeasti halua lopettaa tupakan polttamista, vaan yritän sitä enimmäkseen siksi, koska jo useamman kerran minun kohta viisi vuotias poikani on minulle sanonut "lopettaisit isi jo tuon tupakan polttamisen" ja toiseksi sen takia, koska rakas vaimoni on ollut kohta viisi vuotta polttamatta ja ei tykkää minun tavastani yhtään.
No nuokin motiivit osoittautuivat vääriksi. Itselleni tuli juuri tuossa äsken polttaessani olo, etten enää haluakkaan polttaa. Olin siis yli kolme päivää polttamatta ja vaikka vielä ei juuri isoja hyötyjä siitä kuulunutkaan, niin huomasin erään isoimmista asioista palaavan samassa hetkessä kun poltin yhden, eli limaa pitää suurin piirtein oksentaa jälleen. Se on jo iso asia joka on ollut poissa, kun en ole tupakoinut muutamaan päivään. Minulla kun tahtoo olla taipumus noiden riippuvuuksien kanssa heittää aina urakalla överiksi, niin sama tilanne on tuon tupakan suhteen. Vartin välein melkein piti olla kiskomassa, vaikka yhdeksän kymmenestä tupakasta teki enemmän pahan, kuin hyvän olon. Toiseksi huomasin myös yhteyden tupakan ja jatkuvan kahvin juomisen välillä. Viimeisten päivien aikana kun en polttanut, join suurinpiirtein 1/3 siitä määrästä kahvia, mitä juon silloin, kun poltan tupakkaa. Eli n. 30 tupakkaa ja 15 kuppia kahvia päivässä, on todellakin terveellinen ja hyvän olon tuova yhdistelmä.. :D
Kaikella tarkoituksensa, nyt aloitan siis jälleen uudestaan ja nyt siitä tietoisena, että vaikka minulla onkin tämän asian tiimoilta noita tukijoita(vaimo ja pojat), niin päätökset joudun "valitettavasti" asiassa tekemään itse. Mutta nyt ainakin tässä hetkessä tuntuu siltä, etten minä oikeasti enää halua palata takisin entiseen, eli tupakoivaan elämään ja siksi toisekseen huomasin senkin, ettei nuo tupakan tuskat nyt NIIN KAMALIA oikeasti ole, etteikö niitä voisi voittaa, luovuttamalla asiassa ja myöntämällä olevansa voimaton asian suhteen.
Ei kukaan minun suuhuni sitä tupakkaa pistä, saati sitä minulle sytytä, ellen sitä itse tee ja jos päätän olla sytytttämättä tänään, ennenmmin tai myöhemmin päivistä tulee viikkoja, viikoista kuukausia, kuukausista vuosia ja vuosista tupakaton elämäntapa. Sitä odotelessa, tänään en enää polta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti