Olen saanut kohta kymmenen vuotta elää elämääni yhdessä sielunkumppanini kanssa. Näistä kymmenestä vuodesta, kahdeksan olemme eläneet avioliitossa. Tuosta hetkestä kun sanoimme tahdon, tuli eilen päivälleen kahdeksan vuotta.
Eilinen päivä oli monella tapaa ainutlaatuinen minulle. Tämä ainutlaatuisuus kumpuaa pitkälti siitä, että olen kuitenkin suurimman osan tuosta yhteiselostamme kärsinyt jos jonkinmoisista peloista, jotka sitten tavalla tai toisella ovat rajoittaneet tekemisiämme. Eilen noista peloista ei ollut juuri tietoa ja sen vuoksi vaikka sinällään emme mitään mullistavan ihmeellistä yhdessä tehneetkään, nautin tuosta päivästä suunnattomasti.
Hain aamulla lapset koulusta yhdeltätoista, suunnaten auton keulan kohti pohjoista, mummolaa. Vein kolme pienintä lastamme mummolla, isompien mennessä viikonlopuksi isälleen. Näin ollen saimme vaimoni kanssa viettää päivän laatuaikaa ihan kaksin. Hain vaimoni koulusta ja menimme siitä suoraan keilaamaan. Keilaamasta menimme elokuviin, katsomaan kotimaista viihdettä, Kulman poikien merkeissä. Elokuva oli todella hyvä. Elokuvan jälkeen menimme ulos syömään ja ilta sujui rauhallisesti kotona lepäillen. Kuten huomataan, tekemisemme ei ollut mitään pariisissa pörräämistä, mutta toisaalta juuri tuollainen tekeminen itselleni ja vaimolleni on tullut tärkeäksi ja sehän se on tärkeintä.
Tänään sitten suuntana pohjoinen, mummola. Ohjelmassa lasten kanssa peuhaamista. Mäenlaskua. Kelkkailua ja yleistä yhdessäoloa. Siis tavallista, rauhallista, hyvää elämää.
Haluan tähän lopuksi linkittää erään kertomukseni elämäni rakkaudesta: http://toinen-mahdollisuus.blogspot.com/2008/12/sananen-elmni-rakkaudesta.html Tämä kuvastakoon sitä, mitä rakasta vaimoani kohtaan, edelleen päivän kerrallaan saan tuntea, ollen kiitollinen siitä, että hän tuntee samoin.
Kaikkea hyvää päiväänne, rakkaat kanssamatkaajat. Olkoon tuulet myöten.
2 kommenttia:
Huomenia
Kateellisena, noh jos ei kateellisena, mutta kumminkin, luin sun juttus.
Itse olen vannoutunut poikamies, mutta aina joskus tulee mieleen, josko hankkisi emännän.
Kaveri mietti samaa (R.I.P.) mutta päätyi kissanpentuun: halvempi ja helpompi, mutta kumminkin seuraa;-).
Nauttikaa laatuajastanne !
-Hukka
Kiitokset Hukka!
Elämässä kaikki tapahtuu kyllä aikanaan. Sinäkin löydät elämäsirakkauden, kun sen aika on. Ei sitä tarvitse etsimällä etsiä. Tai tämä on ainakin minun kokemukseni.
Itse yritin aikanaan saada elämään selkoa ja rytmiikkaa hankkimalla pienen koiranpennun, mutta toisin kävi. Meistä molemmista tuli vain entistä hullumpia. Onneksi hänelle löytyi hyvä ja rakastava koti, erään vanhemman naisen luota, joten kaikella tarkoituksensa.
Rauhaisaa pääsiäistä! Ollaan kuulolla..
Lähetä kommentti